Joo, ei kovin persoonallinen topic, mutta aina yhtä kiinnostava!
Eli: Millainen nainen sinut saa sekaisin?
Onko hän skandinaavinen vaaleaverikkö vai tumma ja tulinen kaunotar, onko hän komean pitkä vai pieni ja siro, urheilullisen solakka vai naisellisen rehevä, hurmaavan itsevarma vai suloisen ujo, raikkaan nuori vai vanhempi ja kokeneempi, naisellinen vai androgyyni?
Viihtyykö hän kokkaillen kotona, vai kaipaako hän alati vauhtia ja jännitystä elämäänsä? Mitä hän harrastaa, miten hän käyttäytyy ja huomioi muut ihmiset, miten hän kävelee ja puhuu, miten hän pukeutuu, millaista musiikkia hän kuuntelee ja miten hän tanssii?
Onko sinun heikko kohtasi juuri pisamat, tai vaikkapa tolppakorot?
Keskity niihin asioihin, jotka sinulle ovat tärkeitä, ja kerro, millainen on se henkeäsalpaavin ilmestys johon olet törmännyt, tai oman mielikuvituksesi maalaama mestariteos?
Eli: Millainen nainen sinut saa sekaisin?
Onko hän skandinaavinen vaaleaverikkö vai tumma ja tulinen kaunotar, onko hän komean pitkä vai pieni ja siro, urheilullisen solakka vai naisellisen rehevä, hurmaavan itsevarma vai suloisen ujo, raikkaan nuori vai vanhempi ja kokeneempi, naisellinen vai androgyyni?
Viihtyykö hän kokkaillen kotona, vai kaipaako hän alati vauhtia ja jännitystä elämäänsä? Mitä hän harrastaa, miten hän käyttäytyy ja huomioi muut ihmiset, miten hän kävelee ja puhuu, miten hän pukeutuu, millaista musiikkia hän kuuntelee ja miten hän tanssii?
Onko sinun heikko kohtasi juuri pisamat, tai vaikkapa tolppakorot?
Keskity niihin asioihin, jotka sinulle ovat tärkeitä, ja kerro, millainen on se henkeäsalpaavin ilmestys johon olet törmännyt, tai oman mielikuvituksesi maalaama mestariteos?
Vastaukset 36
Vanhimmat
Olen ihastunut elämäni aikana muutamiin naisiin, ja kaikille heille on ollut yhteistä tietynlainen luonteenlaatu. Ulkonältöön ovat siis olleet keskenään ihan eri näköisiä.
Ihastun naisiin, joissa on tiettyä jopa vähän uhmakasta elämänasennetta. Puhuvat itsevarmasti, tietävät mitä haluavat, ovat sisukkaita ja vähän jääräpäisiä. En tiedä miksi tuollainen luonteenlaatu kiinnostaa minua, mutta sellaisiin vain ihastun. Ja se tietynlainen katse, kun toinen katsoo suoraan silmiin ja pitkään.. Se on se, joka mut saa sekaisin pahemman kerran.
Ehkä yksi ihastuksistani on saanut ulkonäöllään pääni pyörälle niin, että jalat oikeasti tuntuvat menevän hervottomiksi. Hän oli pitkä ja vaalea. Siniset silmät. On tosi hyvännöinen ilmestys mustissa vaatteissa ja korkkareissaan.
Minä taas olen ollut aikuisikäni heikkona hymyileviin, vilkkuvasilmäisiin naisiin. Elämänilo ja pilke silmäkulmassa ovat kerta kaikkiaan hurmaavia piirteitä ihmisissä.
Oman tiensä kulkijat, monenlaisista asioista kiinnostuneet persoonat, ihmisystävälliset ja eteenpäin katsovat - siinä ehkä yhteisiä piirteitä naisille, joista eniten pidän.
Ja sitten tietysti ne brunetet. *notkahtaa*
Vuosien saatossa värillä ei ole ollut väliä mutta kyllä se murein, ihanin, valloittavin on ollut tummasilmäinen ja -hiuksinen. Naisellinen. Vähän pyöreät muodot. Naurua. Flirttiä. Aaaah..
suoratukkaisesta naisesta, jolla on siníset tai sinertävät silmät, mutta ruskeatkin menettelee. Yhden olen jo nähnyt.
lyhyt, tumma, hoikka mutta muodokas. Hänellä on pisamia ja poikamainen tyyli. Hänellä on pilkettä silmäkulmassa ja kujeileva persoonallisuus. Hän on hassu, höntti, ihana, seksuaalinen, uskollinen ja hyväsydäminen. Hän rakastaa ja haluaa minua, hänelle olen parasta mitä maa päällään kantaa. Hän on vanhempi, mutta säilyttänyt lapsenmielisyytensä. Hän on joskus itsepäinen kuin muuli, mukavuudenhaluinen ja taipuvainen huonoihin elämäntapoihin, mutta onnekseen hänellä on hyvät geenit :) Hän rakastaa järjestää yllätyksiä ja on todella ilahtunut, jos joku järjestää sellaisen hänelle. Hän arvostaa kumppaniaan kirjaimellisesti yli kaiken.
Sai, saa ja tulee saamaan minut sekaisin elämäni loppuun saakka.
Olen sen verran hajamielinen, etten juuri kiinnitä ihmisten ulkonäköön minkäänlaista huomiota.
Minut saa lumottua älykkyydellä, kohteliaalla, toiset huomioonottavalla käytöksellä ja lämpimällä sydämellä.
Ihminen, joka ottaa toiset huomioon, on sinut itsensä kanssa, lukee paljon, on kiinnostunut maailmasta ympärillään, harrastaa intohimoisesti jotakin....
Tämänhetkinen kumppanini 14 vuoden ajalta on juuri tällainen. Hän lumosi minut täysin kertoillessaan arjestaan, kun tutustuimme sähköpostitse. Hän harrastaa paljon, auttaa iäkkäitä sukulaisiaan, tekee namia ruokaa, viihtyy kotona, lähtee mielellään konsertteihin, näyttelyihin, elokuviin --- ja kerran vuodessa baariinkin. Ystävämme pitävät toisistaan, meistä kummastakin.
Ehkä tärkein ominaisuus rakastetulleni on rohkeus, koska itseltäni puuttuu rohkeus sosiaalisissa tilenteissa.
aikuista naista. Naista joka ei tarvitse kainalokeppejä ihmisistä tai viinasta. Naista joka tietää suuntansa. Naisellani täytyy olla lahja, joka eroittaa hänet muista, kyky joka häikäisee. Minun naiseni on oltava täydellinen fyysisesti ja mieleltään, mitään turhia painolasteja raahamaton ihminen joka ymmärtää ettei elämä ole yhtä tuskaa ja murhetta ja sitä pitää kuuluttaa ja hukuttaa ja olla lapsellinen elämän realiteettien edessä.
Minä näen naisellani hyvän otteen elämään, positiivisen mielen ja uskon tulevaisuuteen.
Minun naisellani on tämä kaikki ja enemmän.
Ulkonäöltään hän on pitkä,tumma,hoikka. Näyttää naiselle niin farkuissa kuin hameessa. Saa minut aina hymyilemään kun vain katsonkin häntä, hän on kaunis, seksikäs, älykäs, lahjakas, ja me jaamme elämämme toistemme kanssa, nauttien vuosista jotka ovat takana ja odottaen tulevia. Elämä on hyvää, kaunista ja mitkään asiat eivät tee naarmuakaan meihin. Rakkaus on uskomatonta, hän on.
Ihannenaiseni tällä hetkellä on viileänvaalea, lyhythiuksinen, kypsä ja pehmeä. Vaikka hän ei ole enää ihan nuori, niin hän on säilyttänyt tietyn lapsellisuuden, mikä näkyy esimerkiksi pukeutumisessa rohkeutena ja räväkkyytenä samaan aikaan huokuu naisellista seksikkyyttä. Sekoan sijoiltani, jos satun kävelemään hänen perässään ja katson häntä takaapäin: houkuttelevan keinuva lantio ja niiiin hyvänmalliset sääret.
Mikään tyhjäpää ei ulkoisista avuista huolimatta saa olla.
Ihannenaiseni näen joka päivä. Synkänpimeän kaamoksenkin kestän tuosta noin vain kun saan hänen läsnäolostaan niin paljon positiivista energiaa.
Kohtelen häntä kuin Kuningatarta, annan hänen tuntea että pidän hänestä. Olen kohtelias kuin mikäkin herrasmies: availen ovia, nostan pudonneita tavaroita. Hän tuntuu olevan leikissä mukana ja imarreltu ja vastaa puoliksi flirtaten. Koska olen häntä hurjasti nuorempi, tämä leikki voidaan pistää myös nuoremman kohteliaisuudeksi. Vaikken voikaan ääneen sanoa mitä hän minulle merkitsee, niin toivon että hän näkee mitä ajattelen hänestä.
Minun naiseni on kaunis ja naisellinen. Naisellisuus tulee esille upeissa muodoissa, ihanissa vartalon kaarissa. Meikkiä hän käyttää vain ripauksen verran ja pukeutuu tilanteen vaatimalla tavalla, trendikkäästi ja tyylikkäästi. Olennaista hänessä on luonnollisuus. Lähikauppaan hän voi kävellä kumisaappaat jalassa.
Minun naiseni on päästä jalkoihin kiltti ja rehellinen, uskollinen ja luotettava. Sen näkee pelkästään katsomalla hänen upeisiin, suuriin silmiinsä. Hänen katseensa on suora, syvä ja rauhallinen, vakaa ja tarkkaileva. Häneltä eivät jää huomaamatta pienetkään asiat.
Minun naiseni on älykäs ja hänellä on valtava määrä maalaisjärkeä. Hän menestyy työssään ja on sopivassa määrin kunnianhimoinen. Minkä hän päättää, sen hän myös tekee. Hänellä on lujat hermot ja päättäväinen luonne, hän tietää mitä elämältään haluaa ja katsoo elämässään eteenpäin. Tarttuessaan toimeen hän saa valtavasti aikaan hetkessä.
Minun naisellani on maailman turvallisin syli, ja hänen voimansa ja hellyytensä lumoaa minut. Uhmaten monia vaaroja hän pelastaa vahvaan syliinsä myös ihmishenkiä, eikä tee sitä saadakseen kunniaa, vaan kutsumuksesta joka asuu hänen sydämessään. Kun kutsu käy, hän on aina valmiina lähtöön, milloin ja missä vain.
Minun naiseni on sosiaalinen ja huumorintajuinen, eikä hän jää koskaan sanattomaksi seurassa. Rakkaat ihmiset ovat hänelle tärkeintä elämässä ja lapset ja eläimet ovat hänen sydäntään lähellä. Hän viihtyy kulttuurielämysten parissa ja nauttii matkustelusta ja ravintoloista. Hän pitää kokkaamisesta ja hyvästä viinistä ja rakastaa lukemista. Hämärinä iltoina hän laulaa ja soittaa minulle rakkauslauluja.
Minun naiseni viihtyy maalla. Hän kantaa asetta, metsästää, kalastaa ja tekee kaikkia mahdollisia töitä. Hän harrastaa erähenkistä urheilua kaikkina vuodenaikoina. Hän nauttii takkatulen loisteesta, rantasaunomisesta kynttilöiden valossa ja luonnon hiljaisuudesta.
Minun naiseni on maailman suloisin nukkuessaan sylissäni öisin, nyt ja aina.
Mistä tuollaisia löytää?
................
Löysin omani... Mistä toisen samanlaisen löytäisi, siihen en osaa vastata. :)
Mikähän se sellainen eläinrakas ihminen on, joka kantaa asetta ja metsästää? Ikinä en huolisi ihmistä, joka huvikseen tai edes ruoakseen itse tappaa eläimiä! Varmasti tosi hellä juu, haulikko sängyn alla.. valmiina ampumaan heti ensimmäisen söpön pupusen, jonka näkee.
Eläinrakkaus, lempeys, hellyys, kutsumus ihmishenkien pelastamiseen ja metsästys eivät todellakaan voi olla saman henkilön piirteitä. Ei nykyaikana. Ehkä 150 vuotta sitten, kun joidenkin oli vielä pakko metsästää henkensä pitimiksi, mutta ei enään nykyään. Piste.
sillä sattuisi olemaan kaksoissisarta ;)
on vähän erilaiset kriteerit sille ihannenaiselle. Mäkään en tollasta huolis, mulla on parempi ;)
ampua jänis kuin syödä tehokarjanhoidolla kasvattettua lihaa kaupanhyllyltä. Melkeimpä olisi hyvä että olisi tuo lihan saanti niin kuin 150 v sitten, silloin se oli terveemmällä pohjalla.
Niin, sitähän tarkoitin, että silloin se oli ihan tervettä. Itse en syö lihaa, enkä mitenkään voisi elää ihmisen kanssa, joka tappaa eläimiä. (Tähän ei lasketa eläinlääkäriä.)
Hih,
minä taas elän puhtaasti aivan pelkän riistalihan varassa. Olen todella pahasti kaikenlaisille lisäaineille allerginen, joten en voi syödä mitään teollisesti käsiteltyä. Edes vihanneksia tai hedelmiä.
Onneksi on tuttuja sukulaisia, jotka harrastavat metsästystä. Saan ostaa heiltä milloin mitäkin lihaa! Joitakin salaatteja ja muita kasvatan itse, kun en voi kaupasta ostaa. Samoin teen leivät itse, kun kaupan leivät on täynnä aineita.
Minulla ei siis ole varaa ajatella eikä suhtautua eläimiin sentimentaalisti, koska ilman niitä en eläisi itsekään.
ilman lihaa et elä? Mielenkiintoista.
Olen allerginen kaikille luontaisille proteiinin ja raudan yms lähteille. Ruokavalio, jota noudatan, on ravintoterapeutin ja lääkärin yhdessä suunnittelema. En pysty paljon kylässä syömään, kun en voi koskaan tietää, mitä ihmisten tarjoamat ruoat sisältävät.
En esimerkiksi voisi ryhtyä kasvisruokavaliolle, vegaaniksi tms, koska kuolisin hivenainepuutostauteihin todella nopeasti (voin syödä peräti kurkkua ja salaattia, jos ne on itse-kasvatettuja).
Se on helppo tuomita toisen elämää kauempaa katsellen. Mietipä millaista on elää, kun ei voi herkutella! Kaikki, mitä suuhuni laitan, kuuluu "suunnitelmaan".
Ei ole valitettavasti kaksoissisarta. :)
Eläinrakkaus ja metsästys voivat mielestäni kulkea myös käsi kädessä, ja niin ne tekevät ainakin omalla kohdallani ja näin siis myös naisystäväni kohdalla. Itse en ole koskaan metsästänyt, mutta voisin metsästää ja varmasti hankin tulevaisuudessa metsästyskortin. Kalastamisesta pidän myös.
Kaupungeissa asuville ihmisille metsästys jää usein vieraaksi. Oletko tietoinen siitä, että metsästyksen avulla voidaan säädellä esimerkiksi petoeläinten määrää? Luonto ei valitettavasti toimi pelkästään itsesäätelyn avulla, ainakaan meidän ihmisten ehdoilla. Arkipäivän realismi ei valitettavan usein kosketa heitä, jotka ovat kaukana luonnosta.
Metsästys on mielestäni hellävarainen tapa hankkia lihaa, jota useimmat syövät. Se on paljon ja monin tavoin inhimillisempää kuin eläinten kasvattaminen tehokasvattamoissa. Metsästettävät eläimet ovat saaneet elää elämänsä vapaina luonnossa, toisin kuin pakkosyötetyt eläimet, jotka ovat olemassa vain jotta päätyisivät teuraaksi. Metsästys on myös todellista lähiruoan hankkimista ja siten paljon ekologisempaa.
Metsästystä tuskin kukaan harrastaa nähdäkseen verta ja suolenpätkiä, vaan pitkälti edellämainituista syistä. Maaseudulla metsästys ja kalastus ovat perinteisiä harrastuksia, joihin usein myös kasvetaan.
On mahdollista sulkea silmänsä ympäröivältä todellisuudelta, ostaa ruokansa pakattuna kaupasta ja olla ymmärtämättä syövänsä kuollutta eläintä. On myös mahdollista pyrkiä hankkimaan ruokansa aiheuttaen pienintä mahdollista kärsimystä ja ymmärtää siinä sivussa elämän rajallisuus ja kohdata toisen luontokappaleen kuolema. Se on mielestäni monin verroin lempeämpää ja eläinrakkaampaa.
On veikeätä kuunnella näitä absoluuttisia "eettisiä vegaaneja" ja muita.
Kahden veljeni vaimot ovat molemmat absoluuttisia liharuoan vihaajia. Toinen tuhlaa silti silmää räpäyttämättä "boutique" reissullaan 500 euroa saappaisiin ja pieneen sälään: tuhlaa jatkuvasti kaikenlaiseen ympäristöä kuormittavaan. Silti hänellä on mielestään varaa tuomita lihansyöjiä ja väittää lihansyöjiä epäeettisiksi ja ympäristön tuhoajiksi yms.
Itse syön lihaa, kalaa ja kanaa. Kierrätän, ostan kirppareilta enkä omista autoa. Silti tämä lihansyönti tekee minusta näiden vaimokkeiden silmissä monsterin. Veli tulee salaa syömään liharuokia luokseni, kun kotona ei saa syödä mitään liharuokaa, ei edes koirat ja kissa.
Kissa ei voi elää ilman lihaa. Eläinperäinen proteiini on kissalle elinehto.
Varmaan koirakallekin?
Sinulla on moraalinen ja eettinen velvollisuus tehdä ilmoitus eläinrääkkäyksestä. Ehdottomasti.
http://felina.fi/artikkelit/kissa_artikkelit/artikkeli_23.html
En syö lihaa.
Toisekseen tiedoissani ei ole puutteita siltä osin, mitä tulee peto- ym. eläinkantojen rajoittamiseen metsästämällä, ansastuksella jne.
Mielipiteeni on silti, että eläimiä ei tarvitse tappaa, eikä varsinkaan sillä tekosyyllä, että haittaavat ihmisten elämistä jollain alueella. Muuttakoon ihmiset pois, jos eläimet haittaa.
Oikeasti tuo sun tekstis kuulostaa täydeltä provoamiselta. Ei kukaan tervejärkinen kuvaile metsästystä sanalla hellävarainen!
Luonto kyllä toimii ihan itsesäätelyn avulla, mutta ei todellakaan ihmisen mielen mukaan. Siinäpä se, mistä olemme eri mieltä. Minun mielestäni luonnon tulisi antaa olla ja ihmisen sopeutua, eikä pyrkiä sopeuttamaan luontoa ihmisen tarpeiden mukaiseksi.
Sanottakoon nyt jo tässä vaiheessa, että elän kyllä sen mukaan, mitä saarnaan.
Tämän hetkinen naisihanteeni kuvastaa tietenkin omaa rakkauttani. Hänelle on kertynyt pituutta lähemmäs 180, itseltäkin pituutta löytyy, joten on mukava katsoa toista samalta tasolta, eikä aina alaspäin.
Rakastan hänen peppuaan. Se todella on peppu. Joka kerta kun näen sen, mieleni tekisi tarrautua siihen kiinni. Rinnat ovat tavallista suuremmat ja hän käyttää kiusallisen avokaulaisia paitoja (tuskaisaa julkisilla paikoilla... ;))
Tiedän kuulostavani kiimaiselta, mutta huoh. Tätä se ensitaipaleen seurustelusuhteen huuma taitaa olla.
Huolimatta hänen vartalonsa kauniista muodoista. Kasvot hänestä tekevät minun tytön. Hänen alahuulensa on muhkeampi kuin ylähuuli, hampaat virheettömät ja hymy.. Nenässä ihana kyömy keskell ä matkaa. Mutta silmät, ah. :) Ne pysäyttävät tämän tytön niille sijoilleen.
Hän on ihanan aggressiivinen. Toisena hetkenä pelkään hänen lyövän, toisena hän vetää minut luokseen ja osoittaa minun olevan vain hänen.
Tulisit jo kotiin töistä! ;)
- tarpeeksi vahva ja määrätietoinen
- poikamainen
- huumorintajuinen
- älykäs
- huomaavainen
- kauniit silmät omistava henkilö
Olishan niitä muitakin ominaisuuskia,mutta ei tule nyt mieleen.
Mihin voi ilmoittautua ;-)
No etkä ole.
Tällä hetkellä ihastus löytyy kyllä mutta ihanne on ehdottomasti vähän samanlainen kuin minä. Hölmö, aggressiivinen mielipiteiltään, helposti rakastettava ja vihattava, suloinen mutta osaa ehdottomasti myös olla rumakin (mitä ideaa on olla jotai jos ei pysty olemaan myös jotain muuta) eikä pelkää kaikkea mitä elämä eteen heittää. Vapaa sielu ja innovatiivinen mutta myös rauhallinen ja taitaa henkevän keskustelun. Ulkonäköön en oo aina kiinnittänyt niinkään huomiota vaan yleiseen olemukseen. Hymy ja nauru ja silmät saa multa kyllä aika usein jalat helposti alta että jos niissä löytyy niin i´m yours :D
ajatustenvaihto on aina tervetullutta vaikka en varsinaisesti seuraa etsikkään, s-osoite lisätty tietoihin.
"Kun sisälläsi palaa valo, se näkyy ulospäin" sanoi Anais Nin. Tuo valo on ihmisen energiataso, säteily, vibat. Se paljastuu silmistä, koko olemuksesta, tavasta olla. Valo vetää puoleensa.
Minulle pohjoismainen identiteetti on syvällinen ja ylellinen ihanne, joka pitää sisällään monenlaista: arktisen mysterian ymmärtämystä, "villin pohjolan" vimmaisuutta ja omaperäisyyttä, sisua, avaraa naiskäsitystä, hiljaisuuden ja yksinolon taitoa/sietoa. Olen elänyt muissakin kulttuureissa, joten pohjoismaisuuden arvostus on minulle omakohtaisesti kyseenalaistettu ja hyväksi koettu arvo. Mutta ei mikään ylisepääsemätön juttu - kyllä valloittaja voi olla kotoisin mistä vain, jos valo palaa ja yhteinen kieli löytyy =).
Ulkonäöltään ihannenaiseni on selvästi nainen, mutta ehkä hiukan androgyynisti pukeutunut. Selkeästi. Omaperäisesti. Liiallinen ulkomuodon virittely viestii kuitenkin ongelmallista narsismia, "high maintenance" tyyppiä, tms. - ei kiinnosta.
LaikaQ:n sanoin: "Oman tiensä kulkijat, monenlaisista asioista kiinnostuneet persoonat, ihmisystävälliset ja eteenpäin katsovat - siinä ehkä yhteisiä piirteitä naisille, joista eniten pidän."
Kiinnostukseni sammuttaa tupakka ja kaljatuoppi.
löytys mutta pääs karkuun. Nyt luulevat, että kalavaleita kertoilen;)
Hän on.. naisellisen kaunis ja itsenäinen, (tunne)älykäs ja tunteellinen, (sydämen)sivistynyt ja koulutettu. Sopivan itsetietoinen ja itsevarma mutta kuitenkin lempeän salliva ja (itse)kriittinen, nöyrä muttei nöyristelijä. Hän on avarakatseinen ja laaja-alainen, huumorintajuinen ja tervejärkinen- urheilullinen ja normaalipainoinen.
miehekäs rekkalesbo. Saa olla kouluttautumaton käytännön ihminen joka pitää jöötä huushollis.
ja mieluiten tumma lyhyt tukka.
mahaa kans. On sitte niinku isäntä talos. Ja mä saan olla vaimo.