Ninan ja Mangen seikkailu osa 7

Squirtle kirjoitti:

Tässä tarinassa Nina menee ensimmäistä kertaa
salille ottelemaan. Kuinkas sitten
käykään...lukekaa:


Illalla: Heido-nasedo, rakas päiväkirja!

Tänään tapahtui jotain todella ihanaa!
Minä ja Rob lähdimme aamulla Pokemon
Centeristä 'vierailemaan' Violet Cityn Pokemon
Gymillä. Minua jännitti aivan hurjasti! Robbie
halusi ottaa minusta kuvan Gymin ovella.
"Oletko sinä nyt ihan varmasti perillä
Falknerin Pokemoneista?" Rob kysyi kuvan
napattuaan.
"Mmmm", minä vain mutisin. Todellisuudessa
minulla ei ollut muuta käsitystä Falknerista,
kuin että hänellä oli lintu-tyypin pokeja. En
tiennyt mitä, montako, eikä minulla ollut
minkäänlaista hiottua taktiikkaa. Minulla oli
vain Bayleef ja Sentret.
Seel jäi Pokemon Centeriin Joyn tarkkailuun.
Me astuimme sisään.
"Haluatko sinä haastaa minut?" näin Falknerin
seisovan edessäni. Falkner osoitti Robia!
"Ei hän vaan minä!" minä kiljaisin.
"Aijaa, vai sinä."
Minä tulistuin, mutten sanonut mitään.
Okei...Sinä näytät aika kokemattomalta, joten
käytetään vain yhtä Pokemonia", Falkner tuumi.
"Hyvä on", minä pihisin kiukusta, mutten
halunnut näyttää sitä, sama se miten oteltiin.
"Matkaan Pidgeotto!" Falknerin kookas Pidgeotto
kohosi päidemme ylle.
"Matkaan Bayleef!"
"Pidgeotto, hiekkapöly(en muista kaikkien
iskujen nimiä oikein, älkää välittäkö...)!"
"Oho, suojaudu Bayleef! Käytä viiltolehteä!"
"Pidgeotto varo!"
Pidgeotto ei kuitenkaan kerinnyt vistää
tarpeeksi nopeasti vaan tippui uhkaavasti kohti
maata.
"Kehopusku Bayleef!"
Sekin osui Pidgeottoon. Pidgeotto ei kuitenkaan
ollut helposti nujerrettavissa.
"Noki sitä, Pidgeotto!"
"Bayleef!"
Juuri, kun Bayleef alkoi olla nujertumassa, se
alkoi taas välkehtiä. Se kasvoi. Minä tiesin,
mitä tapahtuisi. Saisin Meganiumin!
"WOW! Hyvä Bayleef! Ja nyt Meganium,
viiltolehti!" minä kiljuin onnellisena ja
jännittyneenä, ottelu sai aivan uutta pointta.
"Pidgeotto oli ilmeisesti hieman hämmentynyt
Bayleefin muodon muutoksesta, sillä se ei ehtinyt
taaskaan väistää, vaan retkahti maahan.
"Takaisin Pidgeotto!"Falkner karjahti.
"Jes jes wow! Minä tein sen Ööö...Me teimme sen
Meganium!" juoksin halaamaan Meganiumia.
"Johan on kummallista, jo toinen taistelu,
jossa häviän samana päivänä!" Falkner mutisi
ojentaessaan minulle Zephyrbadgea.
"Onko täällä käynyt Mange niminen poika?" minä
kysyin riemuni keskellä.
"On, eilen. Tänään meni poika nimeltään Josh."
"Josh",minä toistin.
"Mutta onneksi olkoon Nina! Ensimmäinen
merkkisi!" Rob onnitteli minua.
Me lähdimme käymään Pokemon Centerissä
parantamassa Pokemonini ennen matkaa kohti Alazea
Townia.
"Hei!" Joy tervehti aina yhtä iloisesti.
"Hei! Minä voitin Falknerin!" minä en malttanut
olla kehumatta Joylle.
"Hienoa! Annahan pokepallosi, niin minä hoidan
Pokemonisi kuntoon."
Joy antoi pokepallot takaisin.
"Ai niin, odotas hetki",hän sanoi sitten.
Mitä kummaa, minä mietin mielessäni.
"Tämä on nyt sitten sinun, otat sen vain
pokepalloosi", Joy sanoi kantaen Seeliä! Minä
olin kerennyt unohtaa sen tykkänään!
"O-onko se minun?" minä änkytin.
"Kyllä vain, sillä ei ole omaa kouluttajaa, ja
se on liian pieni pärjätäkseen yksikseen."
"Eikö sillä sitten ole emoa?"
"Tämä Seel kuuluu siihen poikueeseen, jonka emo
hylkäsi jostain syystä viime keväänä."
"Hmm...No, Seel, tulehan!" minä sanoin
voitonriemuisena ja kaivoin pokepallon esiin.
Hetitin sen Seeliä kohti ja - se jäi sisään!!!
Minulla oli uusi Pokemon!!! Mahtavaa! Hienoa!
Upeaa!
No, nyt minä ja Josh olemme Alazea Towniin
vievällä tiellä ja meidän on tehdä iltapalaa,
toisin sanoen paistaa makkaraa (...yäk...)m
nuotiolla.
Pususta ei ole puhuttu, mutta minä voisin ottaa
sen uusiksi!

JATKUU...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä