Voiko ikävä olla ikuista? Kuinka kauan kestää että se häipyy? Onko silläkin jokin tuhannen vuoden puoliintumisaika, kun tuntuu että se jäytää aina vaan samanlaisena.
Jo KOLME VUOTTA! Järki lähtee.
Jo KOLME VUOTTA! Järki lähtee.
Kauanko vielä kaipaan?
Bender B. Rodríguez
71082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
on kunnolla tehty. Olen kuitenkin itse samassa tilantessa. Suru on vieläkin auuri.
kukaan eikä mikään ole korvaamaton.Oma elämäsi on sinulle ainoa täällä.Sen kannattaisi pyrkiä elämään terveennomaisesti,ja lopettamaan vanhojen muistojen hautoominen.Se voi ottaa hermoihin aikanaan.Eli uusi tilalle ja pidä kovin kiinni.
täällä, en saa häntä mielestäni. Vieläkin päivittäin ajattelen häntä...ahdistaa, itkettää ja koskee...
Luulin ja uskoin, että aika auttaa. Ikävä ei häviä koskaan. Tämä ihminen jää osaksi sinua. Vaikka näkisit ja kuulisit, mitä tahansa pahaa, ei häntä saa pois pään sisältä. Luulisi, että kun näkee hänet toisen kanssa, heräisi siitä tunteesta ja lakkaisi tuhlaamasta omaa elämäänsä...
Jos keksit ongelmaan ratkaisun, niin olisitko ystävällinen ja jakaisit tiedon kanssani. Yhden asian olen oppinut. Ei kannata sotkea ketään toista..Riittää, että oman elämän on sotkenut.
enemmän ku muut tuhat sanaa... :P
Ovella lapsi, miten säälittävä
kauppaa kevätpörriäistä
se teitittelee ja se sanoo päivää
tiskit haisee mua hävettää
Mä luulin aika ikävän syö
ja toivo epätoivoni lyö
mä luulin päättyy jokainen yö
valonsäteisiin
mut se ei olekaan niin
Mullei oo rahaa, lapsi menee
eteinen kasvaa ja pienenee
melkein huudan sen takaisin
mä olen hullu mä oon sekaisin
Mä luulin aina jotakin jää
jota ei pysty hävittämään
edes silloinkaan repimään
kun sanoo näkemiin
mut se ei olekaan niin
Ja ulkona jossain oot sinä ja uus
kireä teennäinen valoisuus
Mä olen verta mä oon väkivaltaa
mä haluan huutaa ja satuttaa
Mä luulin että viha väsyy
suru sammuu tai himmentyy
mä luulin että kipu häipyy
menee kadoksiin
mut se ei olekaan niin
Mä luulin että hallitsen tän
mun mielen ja mun elämän
joo, mä luulin että sinä ja hän
jäätte unohduksiin
mut se ei olekaan niin
se ei olekaan niin
se ei olekaan niin
se ei olekaan niin
Maija Vilkkumaa: Se ei olekaan niin
>> Luulin ja uskoin, että aika auttaa. Ikävä ei häviä koskaan. Tämä ihminen jää osaksi sinua. Vaikka näkisit ja kuulisit, mitä tahansa pahaa, ei häntä saa pois pään sisältä.
tunteettomana psykopaattina.