kaunis
rehevä puisto
suuren kaupungin laidalla
puinen
valkoinen penkki
jonka alla
punertava partainen
virkeä , rähjäinen kulkuri
parhaat päivänsä
jättänyt taakseen
puiston lämmitin
suuri hymyilevä
ystävällinen aurinko
ojentaa säteitään
nurmikon kosteus
haihtuu hiljalleen
lähtevä juna helsinkiin
viheltää klo kahdeksaa
kulkurin kierros alkaa
takapihat kauppojen aarteineen
tyhjentämättömät roskakorit
aamuateria kutsuu
ilo pienestä
vanhentunut tomaatti
ylikypsä melooni
eltaantunut juusto
päivä on pelastettu
rehevä puisto
suuren kaupungin laidalla
puinen
valkoinen penkki
jonka alla
punertava partainen
virkeä , rähjäinen kulkuri
parhaat päivänsä
jättänyt taakseen
puiston lämmitin
suuri hymyilevä
ystävällinen aurinko
ojentaa säteitään
nurmikon kosteus
haihtuu hiljalleen
lähtevä juna helsinkiin
viheltää klo kahdeksaa
kulkurin kierros alkaa
takapihat kauppojen aarteineen
tyhjentämättömät roskakorit
aamuateria kutsuu
ilo pienestä
vanhentunut tomaatti
ylikypsä melooni
eltaantunut juusto
päivä on pelastettu
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi että miten haikea runo.
Niin karua ja silti niin monelle tuttuakin tutun-
paa.
Tämä runosi kyllä kosketti ja pisti miettimään,
kuinka hyvin kuitenkin loppujen lopuksi on oma
elämä - ja turhasta tulee niin usein valitettua.
Kiitos että muistutit meitä ajattelemaan.
ystävä,elämä on joskus paljon pahempaa,sysäämme vain kaiken syrjään,ilopillereitä pitäis jakaa kaikille,päivänjatkoja,aabel
Runosi koskettaa syvältä!
Se nuorukainen... miten hänestä tuli kulkuri?
kiitos kysymästä,syitä lie monia,pettymyksiä,turhautumisia,niiden seurausta viina,eli liian heikko/ hyvä ihminen tähän meidän kovaan maailmaan ,aabel