Ylös taas hissi hilattiin
runoja myös tilattiin.
Uusia tullut mukavasti,
parasta tuo runolasti.
Mahtuu mukaan yhä
on arki tahi pyhä.
Joku nurkkaan kurkki
siel sievä runopurkki.
Astu siis nurkan laivaan
siel kohtaa sinitaivaan.
Kukat koreasti loistaa
mielestä ikävän poistaa.
Runoja lisää pykkää
kaikkihan niistä tykkää.
runoja myös tilattiin.
Uusia tullut mukavasti,
parasta tuo runolasti.
Mahtuu mukaan yhä
on arki tahi pyhä.
Joku nurkkaan kurkki
siel sievä runopurkki.
Astu siis nurkan laivaan
siel kohtaa sinitaivaan.
Kukat koreasti loistaa
mielestä ikävän poistaa.
Runoja lisää pykkää
kaikkihan niistä tykkää.
Vastaukset 43
Vanhimmat
joku hapannaama taas
purkaa tuossa kiukkuaan
antais itse näyttehen
kun on niin täyvvellinen!
Mukava täällä on runoja lukea,
moni taitaa tunteensa sanoiksi pukea.
Sateinen syyspäivä valaistuu kovin,
täällä kun säkeistä nautin mä tovin.
Runoilla vertyy synkkäkin mieli,
paremmin laulaa iloinen kieli.
Sanoilla leikki on minulle hupia,
niillä voi rakentaa tuuleenkin tupia.
että onko tuuli kaatanut koko laivan
ihan 'runonurkkaa' myöten
vieden runomme mukanaan
mutta täällähän ollaan taas
ei meitä pienet myrskyt haittaa
voimme taas huoletta runoja laittaa
eihän tää ole niin vakavaa
kunhan itsekseen rallattaa
joka ei runoja lukea tohdi
nenä vain toisia tuulia kohti!
niitä näitä, auto pitäis katsastaa
että sais taas sillä ratsastaa.
Kun ei oo hummaa mummolla,
pitää rautahepoo kunnostella.
Päästöt pittää mitata
et sais taas tankki
menovettä kitata.
Kävinpä pienellä kävelyllä
ilma oli ihan kuin keväällä
leppeän leutoa, tuulta ei lainkaan
miten reippaan olon se mummoon saikaan.
taas jaksaa vaikka ridgeä ihailla
mutta hällähän taitaa ollakin tajunta pihalla :)
mummon taas ajella,
peltihummaa ohjastella.
Setä kiltti katsastuksen
antoi luvan ratsastuksen.
Näin uljaasti peltihäkkyrää ohjaan,
toivottavasti en innoissani ojan pohjaan,
hummaani peltirotiskoa
tärvele, enkä toisten päälle ajele.
Laita sinä turvaliivi yllesi
ettei pimeällä auto tai mopo
aja ylitsesi.
Mummolla ja koiralla
oma on kummallakin liivi,
ei kulkuneuvot pimeässä
päällemme hiivi.
Turva se on melkoinen
muutaman euron arvoinen, osta heti omaksesi
turvaliivi suojaksesi.
Löysinpäs taas näitä runoja
ja kirjoittajia melko tuttuja.
Mukava on tässä istuskella,
ajankuluksi runojanne lueskella.
Ridgen nimikin vilahti siellä.
Millähän lienee mielellä
tuo hurmuriherra ikuinen?
Kärriltä pudonnut olen poloinen.
Ulkona on tosi pimeää,
pilvet taivaan peittää.
Ei näy kuun kelmeää loistetta,
eikä tähdenkään tuiketta.
Varmaan turvaliivi tarpeen on,
ei ole olo silloin olo turvaton.
Heijastinkin jonkinlaisen turvan antaa,
hälle joka sitä takissansa kantaa.
Kyllä kelpaa meidän olla,
täällä kotimaassa tallustella.
Melko turvallista on elämä,
ei tarvitse turhia pelätä.
turvallisuus ennen kaikkea
kun pimeässä kuljetaan
heijastimet mukaan vaan
tosin itse en ainakaan
pimeässä juuri liikukaan
kun nämä pienet asiani
valoisaan aikaan hoitelen
mulle lapset kuitenkin
heijastimen toivatkin
rannerenkaan mukavan
ranteeseeni pujotan
nilkkaan vielä toisenkin
sitten kyllä näkyisin.
Onkelis, hyvät on lapset sinulla
kun muistavat sinua heijastimella.
Näin turvaavat mummin askeleet,
jos pimeällä ulos menet.
Hyvä on tietenkin asiat hoitaa
päiväsaikaan, kun on valoisaa.
Joskus kuitenkin on pakko lähteä,
vaikka ulkona on pimeää.
Vara ei venettä kaada,
mukava on lahja saada,
vaikka harvoin tarvitset,
tarvittaessa ovat turvalliset.
koitan jotain väsätä,
runon muodossa ehkä päästellä.
No, olinpa mukana mummon toisen,
kuulokojeen haimme hänelle aikamoisen.
Taksi meidät lennätti,
luo täti kuulontutkijan ja ennätti
hän myös neuvot mummoille antaa,
kuinka laitetta uutta pitää kantaa.
Alkoi puhe hyvin kuulumaan
ansiosta uuden laitteen,kun sai toimimaan.
Opetella pitää kuitenkin käyttö
eikä riitä pelkkä näyttö.
Itse mummo oppii sen
ohjeita tiiviisti noudattaen.
Kastelle ei saa laitetta
muuten menee kuulo kojeelta,
opit uudet mieleen paina,
sitten lienee asiat aina,
oikealla tolalla, ei se oppi
ojaan kaadu mummoltakaan vanhalta.
vaaaan elä unelmaasi.
Kun kaikki on kohdallansa
ja paikka oikea jokaisen...
Mieli on kirkas ja hyvä
onnikin elämänmakuinen...
Se rohkea, ihana kansa
esi-isiä meidän kaikkien...
Heidän tahtonsa, uskonsa syvä
on meille siunaus ikuinen.
Sykkii suoni syvällä
tuolla jossain
rintani sisällä
ihan pakottain.
Kirjoitan aina silloin,
oli arki, tai pyhä
kun suonta pakottaa milloin
ja pakottahan se yhä.
Elämässä on monta puolta
surun aamua, ilon iltaa,
mutta ei niistä huolta
runolla kun tekee niille siltaa.
Elon polkua tallaten jäämme
usein yksinkin..
Linnut kun laulaa yllä päämme
unohdamme jopa syksynkin.
Myrskyä kutsuu tuuli
ja puita keinuttaa.
Jää oottaa tuloaan
jään oottamaan.
Pakkanen kiristää
pääsee pilkkimään.
Syksy talven tuo
kairailevan luo.
Laulaa luritella tahdon aina vaan,
vaan aiheet lauluun, pitää etsiä uudestaan.
Sointi on toisinaan mollinen,
toisinaan taas duurinen.
Meidän sanotaan olevan mollikansaa,
surumielisyyskö sen meille antaa.
Iloinen mieli olis kiva kantaa,
mut ei aina jaksa hymyä antaa.
Pidetään kuitenkin se mielessä,
kaikki ei aina ole pielessä,
hymyn huulille anna hiipiä, kuin salaa,
huomaat, on mieli kevyt, silmät ilosta palaa.
Milloin lauletaan ilosta milloin surusta
mutta laulaminen helpottaa
se avaa äänen ja virkistää keuhkoja.
Yhtenä surun keväänä huomasin
kuinka tukkoon ihminen menee jos
ei paljon puhu , ja varsinkaan jos ei laula
kun sitten menin yhteislaulutilaisuuksiin
( puoliksi pakotettuna )keuhkotkin avautuivat
ja oli paljon helpompi hengittää.
Tästä taisi tulla nyt proosarunoa , mutta eikös se olekin muodikasta.o
tai ei, kaikki kelpaa runoiksi,
jotka ihmismieli keksi.
Aiheita löytyy vaikka kuinka,
kirjoitus joskus on haparoiva,
eikä mielensopukoista,
löydy kivaa aihetta joista,
sanoja solisee, lopussa mukava sointi.
Nyt ei kuitenkaan ole sellainen vointi,
mut silloin esiin tulee proosa
hei, siinä oot lauseines,
suoraan sanoen, ihan jes.
Suolaa lähden ostamaan.
hyllyjä kaupan tiiraamaan.
Tuo hyvältä näyttää
mihinkäs tätä voi käyttää.
Etelän hedelmä mikä lie,
enpä kotiin vie.
Taidan ostaa kalaa,
katson pientä palaa.
Perunaa keitän vähän
tyytyväinen oon tähän.
Suklaa houkuttaa
vähän vain lihottaa.
Pari leivostakin ihanaa
kahvin seuraan mahtuvaa.
Kassini painaa kovin,
kun sitä kannan tovin.
Kotona mokoman huomasin,
ei suolaa , huomenna takasin.
Tuttua touhua täälläkin
minäkin innoissain kauppaan lähdin
listankin oikein kirjoitin
tosin kyllä kotiin jo unohdin
yleensä sekin jo auttaa
kun asioita ylös kirjoittaa
mutta joskus juuri tärkein sitten
jääkin sinne kaupan hyllylle
ku noikein unohtuu ihmettelemään
mitä kaikkea kaupoissa myydäänkään.
Filosofi antiikissa
tykkäs mennä torille
nähdäksensä kaikken mitä oli
keksitty valmistaa myytäväksi
suuri oli roinan kirjo.
Filosofi tuumi,
haluan vain nähdä kuinka paljon
on sellaista mitä en tarvitse.
Kaikki torit tosiaan
tavaraa on tulvillaan
ihmetellä siellä saa
kuka kaikki jaksaa ostaa
vanhaa, uutta tavaraa
kaikki pöydät pullollaan
tarpeellista, tarpeetonta
esinettä monen monta.
Katsella on mukava
mutta kun mitään ei tarvita.
Aina on aihetta lauluun;
tänä iltana siitä iloitsen
kun on ollut päivä aurinkoinen
sain kohdata ystävän rakkaan
laitomme illalla tulen takkaan
ja lämmössä sen, toisiamme kuunnellen
kerroimme tapahtumista päiväin menneiden.
On ystävyys tärkeä meille.
Kaappiini kun kurkistin,
sormet nyrkkiin puristin.
Tehdä pitäis jotain täällä,
koska mahtoi olla tuo päällä.
Pieneks on tainnut tulla,
maistunut on mulle pulla.
Mekko kierrätykseen joutaa
kai sen joku noutaa.
Mikä onkaan takki tää
ihan selkoselleen jää.
Jospa vähän laihduttaisin
sen ehkä päälleni saisin.
Monta hyvää vaatetta,
pyörittelen aatetta.
Voinhan vielä käyttää
sen aika näyttää.
Pois pitäis heittää
nyt jo päässä keittää.
Miks säilytän niitä
ei kohta tila riitä.
Pestynä puhtaana nää,
mieltä jonkun lämmittää.
Kaappi siisti on nyt,
sopimattomat oon hylännyt.
Ystävyys elämässä
parasta tässä.
Hymy päivän piristää,
syli lämmin virkistää.
Katseessas kaikki on,
ystävä oot verraton.
Kun elämä näyttää kieltä
ja jokin painaa mieltä.
Ystävän läheisyys lämmittää
pois surunkin hävittää.
Elämä iloa kantaa
jos vain tilaa antaa.
sellainen veikko
ei sitä peljätä mörkö ei peikko,
kun ystävyys kerran solmitaan
ei se unohdu milloinkaan
vaikka vuodet joskus erilleen vei
niin ystävyys silti unohdu ei
ne yhteiset vuodet muistetaan
ja ne hymyä huulille nostattaa
vaik olis päivä pilvinenkin
tuo mieleen ystäväenkelin
joka pilvetkin pois jo puhaltaa
ja huolet mielestä karkoittaa.
Ystävät jos hukassa lie,
mihin johtaakaan ihmispolon tie.
Huolet yksin kaikki kantaa saa,
alle taakan hukkua - yksinään.
Ilotkaan ei ilolta tunnu,
kun vailla ystävän, kuljet, onnut.
Ystävän luokse kun kuljet milloin,
jopa mielessä riemun tunne silloin.
Yhdessä kulkien, ilot ja surut jakaen,
siinä on rikkaus, onni pyyteetön.
Arvoa anna ystävälle,
se kultaakin kalliimpi onhan sulle.
Ostin pasteija putkilon.
Siinä sitä hommaa on.
Puristin ja puristin
putkiloa kuristin.
Voimako vähissä mulla,
ei aijo leivälleni tulla.
Lattialleko paiskaan sen
ja päälle pian hyppelen.
No,voihan sentään
näinkö saisin lentään.
Seinästä sitten raavin
leivän päälle kaavin.
Miksi voimille otti
valmistajalle täysi potti.
Rasiaan kun pakkaa
taitotemppuilukin lakkaa.
Ohimenoja alakuloja
naisia niskakenoja
iloja vastaantuloja
neitoja aivan suloja
uniako valvein
jatkanko untain
heräänkö jo harmein
vaihtoehto karmein
lopettaa on varmein.
Aattelin; nyt runon pukkaan
lähtisköhän joku mukkaan
hiljaista kun täällä ollut
ei oo kukaan runoillut
vähään aikaan
miten vähän aikaan sainkaan.
Päivän kauniin tepastellut
lähistöllä taaperrellut
ihmeitä en aikaan saanut
vaikka en suinkaan sohvalla maannut.
minulla on tapana rallattaa
aamulla kun silmäni auki saan
usein jo alankin rallattaa
äänenavausta minulla vaan
vaikka en laulaja olekkaan
täytyyhän äänensä availla
vaikkei kuuntelijaa oliskaan
muutenhan aivan kurkkukin kuivaa
varmasti kohta jo päätäkin huimaa
mutta vaivatkin unhoittaa
kun rallatellen äänensä auki saa
se keuhkojakin mukavasti tuulettaa
se hengittämistäkin helpottaa.
Taitaapa loruni riittää taas
siispä alankin rallattaa
että Rimpatirallaa tää poika tallaa......
Kuu hohtaa pilven takaa,
yön pimeyttä poistaa.
Vaan pilvi paikaltaan
ei tahdo hievahtaa.
Puhaltaa pilveen tuuli,
kuulle taivaan aukaisten.
Puiden latvat valon saa,
maa hämärässä kajostaa.
Niin se päivä vain kuluu kotosalla
vaikka piti lähteä ulkoilemaan
mutta kun innostuu siivoilemaan
kun siihenkin on pakko innostua
ettei ihan villakoiriin kompastu
siinähän tulikin jumppaa monenlaista
eihän silloin enää kävelykään maista
kun on jo tehnyt liikettä vaikka minkälaista
ja vielä kun innostui kirjoittelemaan
niin eipä sitä muuta tarvitakaan
kun päivät on niin lyhyet
ei sitä ehdikkään muuta.
Päivä mihin hävisi
huomannut en lain.
Koira oravalle rähisi,
rauhassa katsoa sain.
Ilta tummaksi tihenee
kynttilän valossa
salaperäisiksi pitenee
puunoksat varjossa.
Ilta saapui taas
ja päivän hukuttaa.
On yö kohta maas
kulkijan nukuttaa.
Uni päivän huomisen
energialla täyttää.
Pienen rypyn tuomisen
ja paremmalta näyttää.
Lauhaa ilmaa vielä tänään meteoroloogit lupailee
Pehmeästi Suomi siten talviaikaan siirtynee
Leppoisaa on ollutkin koko lokakuun
Sopivat on ilmat olleet vaikka ulkoiluun
kahvilasta pöllin tämän
pienen jutun jämän
onnellista lievästi
lievästä nyt sievästi
sanon jotain pienesti
onnellinen lievästi
joka päivä tasaisesti
lähelläsi ovat onnen aiheet
ellet lievää suurempata
kaukaa sitä etsi.
Syystuuli nurkissa hiipii
kuin aave se huhuilee.
Lehdet se puista riipii
talven tuloa ennustelee.
Olen yksinäinen nyt
tuijotan liekkiä kynttilän.
On rakas ihminen lähtenyt
niin muuttuu kulku elämän.
Matkan pitkän yhdessä saimme
kulkea rinnakkain.
Me voimaa toisistain haimme
nyt mulla on muistoni vain.
Ei tanssittu päällä ruusujen
oli monesti vaikeaa.
Tuntui pistot terävät okaiden
mutta taas tuli valoisaa.
Syksystä voimia saan
tätä eloa yksin jatkaa.
Kuvas katsoo pöydältä vaan
ja toivottaa hyvää matkaa.
Syystuuli kanssani muistaa
olit tukeni , turvani mun.
Pois ikävät muistot suistaa
vielä kerran pääsen syliisi sun.
Talviaikaan iloisesti, vaikka sumu saartaa.
Hipiälle hyvää tekee sadepisarat.
Sunnuntailapseksi en todella syntynytkään.
Olen opetellut vain osani hyväksymään.
Oma asennehan tärkeä on
näkeekö ympärillään hyvää vai pahaa
pyrkiikö kaikesta vain saamaan rahaa
Hiekka tiimalasissa valuu nopeasti.
mitäs äijä täällä hourii
haiveniaan harvoi kourii
onk'han muka rakastunut?
eikö ollut lakastunut
voik'han silti rakastaa?
vaikka kohta pakastaa.
Vaikka onkin maanantai,
voi siitäi tehä sunnuntain
meillehän lie elo juhlaa
kun ei työhön aikaa tuhlaa
tekee mitä huvittaa
kyllä niinkin aikaan saa
monenlaista touhutessa
vaikka vainen kirjoitellessa
edellä tuo miekkonen
onko sama ollenkaan
kuin ylempänä joutava
väliäkö hälläkään
täällä kun vain pähkäillään
vaikka jonninjoutavia
mutta totta tosiaan
voi talvellakin rakastaa
toisen vieres lämmitellä
vaikka ihan lemmiskellä
Kohta minut ajetaan
täältä poies kokonaan
kun levottomii käyn haastamaa
siispä taijannii lopettaa
mut viel mukavaa päivää kuitennii toivottaa.
Lentävät tuulessa tuhannet lehdet
minä niitä hiljalleen haravoin
vaan minkäpä niille juurikaan voin
kun lentävät minne tahtovat
kunhan vain aikaani kuluttelen
ja haravaa hyräilyn tahdissa liikuttelen.
Ei kiirettä ole minnekkään
ja pianpa lähden jo levähtämään.
Viikko alkoi mukavasti
ei lainkaan tukalasti.
Sanoissa leiskuu rakkaus
sunnuntai oiva on pakkaus.
Kantaa kauas lempeä mieli
mukavahan on ilonkieli.
Kiva kun tulit mukaan
poista sua ei kukaan.
Keskellä syksyn harmaan
sanat löytänyt armaan.
Kirjoita lisää viel
aina kun tekee miel.
Vieraat miehet ja joutavat
kohta nobelin noutavat.
Miehet mukana kirjoittaa
uusia runoja kirvoittaa.
Tytöt ketjua kulettaa
nuoret sanois rulettaa.
Meil on henki hyvä
löydetty sanan kultajyvä.
Kaikesta kirjoittamme
yhdes`luettavaa rakennamme.
Tänne runonurkkaa mahtuu yhä
on kuin ois ain pyhä.
Ennenkuin runojemme lieskat painuvat taas sivujen taakse unholaan
ryhdynpä vielä hetkeksi kirjoittamaan
On onni että meillä on tällainen mahdollisuus
eikö se olekin meidän sukupolvelle ihme uus
eihän voitu lapsena edes unissmme kuvitella
ei kaikki edes, että koneella kirjoitella
kun ei ollut edes kynää ei, paperii
miten silloin oisit ottanut runon päästä kii
lyijykynällä lehtien reunoihin
piirrellä kun yritin
sitäkin turhana tietysti pidettiin.
On siis hyvä että edes nyt voi kirjoittaa
on aikaa, vähän rahaakin. Siis nautitaan !
Sunnuntaille vastasin
sitten jotain säpsysin
jutun pois jo kieritin
yli reunan vieritin
olin päivänunis silloin
Sunnuntaita halannut
seikan tämän palautan
ja itseäni hieman kalautan.