en ole menossa lähiaikoina naimisiin, olen kihloissa ja astelemme alttarille varmasti viiden vuoden sisällä.
minua mietityttää kovasti eräs asia. olen isäni, sekä hänen sukunsa kanssa aikalailla jäisissä väleissä. tämä johtuu ehkä suurimmaksi osaksi siitä etten ole koskaan tullut isäni kanssa toimeen ja hän on tuottanut minulle ja veljelleni paljon henkistä kärsimystä.
suku ei kuitenkaan ymmärrä rosoisia välejämme, ajattelevat etten ole edes yrittänyt tulla toimeen isäni kanssa.
teillä muilla jotka menette/olette menneet naimisiin, oletteko kutsuneet sukulaisia yms vain siitä syystä että on ns. pakko?
jättäisin oikein mielelläni häistä pois koko helkkarin isän puolen suvun, enkä ole niin varma tahdonko isäänikään häihini.
häiden pitäisi kuitenkin olla täynnä rakkautta ja iloa, enkä halua sinne mitään nyrpisteleviä ja arvostelevia naamoja, jotka osallistuvat juhlaan vain siksi että ovat sukua.
onko ihan anteeksiantamatonta jättää kutsumatta lähisukua omiin häihin?
minua mietityttää kovasti eräs asia. olen isäni, sekä hänen sukunsa kanssa aikalailla jäisissä väleissä. tämä johtuu ehkä suurimmaksi osaksi siitä etten ole koskaan tullut isäni kanssa toimeen ja hän on tuottanut minulle ja veljelleni paljon henkistä kärsimystä.
suku ei kuitenkaan ymmärrä rosoisia välejämme, ajattelevat etten ole edes yrittänyt tulla toimeen isäni kanssa.
teillä muilla jotka menette/olette menneet naimisiin, oletteko kutsuneet sukulaisia yms vain siitä syystä että on ns. pakko?
jättäisin oikein mielelläni häistä pois koko helkkarin isän puolen suvun, enkä ole niin varma tahdonko isäänikään häihini.
häiden pitäisi kuitenkin olla täynnä rakkautta ja iloa, enkä halua sinne mitään nyrpisteleviä ja arvostelevia naamoja, jotka osallistuvat juhlaan vain siksi että ovat sukua.
onko ihan anteeksiantamatonta jättää kutsumatta lähisukua omiin häihin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kaikki vaikka meidänkin isän suvun puolelta välit ovat melko jäissä...
Osa itki onnesta kutsun saatuaa ja tulivat häihin, mutta ne jotka olivat hyvin katkeria jättivät tulematta... mutta mitäs tuosta.
Minäkin ensin ajattelin että en kutsu ,mutta onhan meilläkin jotka ovat tunteneet pahaa mieltä oikeus olla onnellinen ja jaan mielelläni onnen sellastenkin kanssa jotka haluavat vain periaatteessa nähdä pahaa..:)Ymmärtänet pointin.
kyllähän mä oon koko ajan tiennyt että pakko ne on kutsua, oon vain yrittänyt jotenkin luistaa.. :)
emmeköhän pysty unohtamaan erimielisyydet edes yhdeksi päiväksi, koska sitä päivää ei pilaa mikään! niin ja ymmärsin kyllä pointtisi :)
Kurjia ovat, nuo sukulaisuussuhteet... Minullakin oli ongelmia sen suhteen, ketä sukulaisia kutsun meidän häihin. Mietin pitkään ja hartaasti ja tulin siihen tulokseen, että pyydän ne sukulaiset, jotka sinne haluan. Hääpäivänäni en halua mitään epämiellyttävää ja/tai kiusaantumisia, joten tein ratkaisun minua ja sulhoa (ei ole kivaa sulhollekaan, jos morsiamella on jotakin ylimääräistä stressattavaa häissä) miellyttävällä tavalla. Yhden perheen kutsuin sukulaisia.
Tiedän, että sanomista tulee, mutta siinähän tulee. En koe, että sukulaisuussuhde on mikään velvoite mihinkään.
Jos ylipäätään olisimme järjestäneet jonkinlaiset "häät", jonne tulee perheet, mummoni olisi varmasti loukkaantunut verisesti jos olisi jäänyt kutsu saamatta. Sitten jos mummo olisi kutsuttu, ukit olisi tullut kaupan päälle (siis mummollani EI ole kahta miestä :D), ja kun kerran samalla paikkakunnalla asuvat niin tätikin olisi ängennyt kylkiäisinä. Sitten kun täti olisi pitänyt kutsua niin olisi pitänyt kutsua myös hänen lapsensa ja muut tätini - lapsineen ja puolisoineen. Ja sitten jos kerran minun puolelta tulee tätejä ja serkkuja niin pitäähän "samanarvoiset" kutsua myös miehen puolelta! Ja jos rehellisiä ollaan, en minä haluaisi häihini sukua vaan ystäviäni, ja siitäkös vasta olisikin poru noussut. Toisaalta isot juhlat olivat jo alusta pitäen poissa laskuista, emme kumpikaan tunne oloamme kotoisaksi sellaisissa.
Päädyimme siihen, että molempien sisarusparvien vanhin poika oli todistamassa vihkimistä. Lopuille soitettiin tai laitettiin kortti. Kyllästyin koko häihin ennen häitä :) Vihkimisen ja avioliiton siunauksen jälkeen mentiin kahdestaan hotelliin, nautittiin illasta ja yöstä ja lähdettiin seuraavana päivänä häämatkalle.
Ihan varma en ole onko tempauksemme jo kokonaan purettu ja nielty, mutta en koe sitä omaksi ongelmakseni.
Me ei kutsuttu häihin ollenkaan isäni sisaruksia, isänikään ei ole ollut kovin hyvissä väleissä vähään aikaan, ei kokenut minkäänlaista tarvetta niitä kutsua. Saas nähdä tuleeko sanomista, häät joulukuussa, jälestähän sen kuulee, jos kuulee.
Joo vieraslistan laatiminen ei aina ole helppoa. Meilläkin oli muutama henkilö, mitkä oli "pakko kutsua".
Pakko nyt ei tietenkään ole kutsua, mutta tultiin siihen tulokseen, että on kuitenkin kohteliasta ettei jätä kutsumatta. Ja toisaalta itselle olisi ehkä voinut tulla jälkeenpäin huono-omatunto ja jäädä vaivaamaan, jos en olisi kutsua lähettänyt.
Sitäkin kannattaa miettiä alkaako kuitenkin jälkeenpäin harmittamaan, jos et kutsu esim. omaa isääsi? Ja jos joku sukulainen ei itse halua tulla on aina häpeä heidän puolellaan.
Jos et ole tekemisissä isän puolen suvun kanssa ollenkaan, etkä viihdy samassa seurassa ei kutsua ehkä ole tarpeen lähettää? Teidän täytyy vaan yrittää punnita eri vaihtoehtoja, mikä olisi paras ratkaisu.