Suomessa pantiin arat lihoiksi. Mutta moni taiteilija siinä menetettiin.
Sotakarkurit
arkoja
7453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sotiin syylliset ovat usein sotasankareita, joita palvotaan myös meillä kuten kaikkialla maailmassa.
Sodissa kaatuneita muistetaan sankarivainajina.
Ei ainakaanminulla ole mitään iloa ollut siitä, että isästäni veljensä kera tuli sankarivainaja.
Viime vuosisadanaikana Suomessa kaatui lähes satatuhatta - Euroopassa kymmeniä miljoonia ja useimmat ilman omaa syytään.
sotahullu. nimittäin se on hullu joka menee ehdoin tahdoin tapettavaksi. tuskin olet puolustanut tätä maata ja ihmisiä kovinkaan paljon, mikä olikaan sotilas arvo jos sitä edes on.
Isäni oli rintamalla ja sai sieltä ikuisen sotavamman,niin kuin moni muu nuori poika joka oli maasueudulta kuljetettu rintamalle tappamaan
vihollisia.Isä sanoi,että suurimmat suunsoittajat oli tosi paikan tulle ensimmäisenä vellit
housuissa.Voisi tulla yllättäviä tuloksi,jos
todella tutkittaisiin,ketä ne karkurit oli.Onkohan
sodan muistelemisessa enään mitään mieltä?
enkä aina jaksa ymmärtää sitä jokavuotista pakollista itsenisyyspäivänä esitettävää elokuvaakaan enää.
Isäni oli sodan alusta alkaen sodan loppuun saakka taistelemassa. Hän ei mielellään halunnut puhua sodasta, saati sitten katsella tehtyjä sotaelokuvia.
Eikä hän halunnut niitä prenikoitakaan rintaansa vaikka niitä hänelle annettiinkin.
Annetaan sen sodan nyt jo olla.
paholainen, siis= itsenäisyyspäivänä.
Niin, miksiköhän sinä päivänä on aina niin ankea lähes hautajaistunnelma joka puolella?
Minä ainakin nautin itsenäisyyspäivänä, sytytän kynttilöitä ja käyn haudalla jos riittää aikaa.
Meillä on itsenäinen maa, sen vuoksi on taisteltu ja kunnioitan sotaveteraaneja.
sotaveteraaneja, isäni oli yksi niistä. Ja maastamme tuli itsenäinen näiden urheiden miesten ansiosta.
Moni sai elämänikuisen vamman ja eniten ottaa päähän se linnan juhla, silläkin rahalla olisi voitu hoitaa veteraanien kuntoa. Edes niiden harvojen, joita vielä elossa on. Jos haluaa kunnioittaa veteraania, niin tehtäisiin se silloin kun hän elää, eikä sen jälkeen kun hän on kuollut.
Onhan se jokaisen oma asia, miten sen päivän viettää.