Olen jo hyvin pitkään kamppaillut itseni kanssa ja yrittänyt hyväksyä tosiasian, että pidän naisista. En ole voinut avautua vielä kenellekään, koska pelkään ympäristön reaktioita. Olen mielestäni hyvin heteron oloinen ulkoiselta olemukseltani ja ehkä siksi pelkään, että paljastukseni järkyttäisi perhettäni ja lähipiiriäni.
Minun on myös erittäin vaikea esim. baareissa yrittää lähestyä naisia, koska en halua joutua ns."noloon tilanteeseen" jos hlö onkin hetero. Tämän vuoksi olenkin jättänyt aloitteen tekemisen muille ja kukapa sitä tietäisi, että olen lesbo kun en todellakaan mielestäni viestitä mitään sen suuntaisia signaaleita ympäristöön. Olen siis yksin ja elän kaksoiselämää sisäisen minäni ja ulkoisen maailman välillä.
Miten lähtisin purkamaan tätä tuskaista vyyhtiä?
Pyytäisinkin, että kertoisitte omista kokemuksistanne ja kuinka vaikea prosessi "kaapin avaaminen" oli teille?
Myös muut vinkit tervetulleita!
[email protected]
Minun on myös erittäin vaikea esim. baareissa yrittää lähestyä naisia, koska en halua joutua ns."noloon tilanteeseen" jos hlö onkin hetero. Tämän vuoksi olenkin jättänyt aloitteen tekemisen muille ja kukapa sitä tietäisi, että olen lesbo kun en todellakaan mielestäni viestitä mitään sen suuntaisia signaaleita ympäristöön. Olen siis yksin ja elän kaksoiselämää sisäisen minäni ja ulkoisen maailman välillä.
Miten lähtisin purkamaan tätä tuskaista vyyhtiä?
Pyytäisinkin, että kertoisitte omista kokemuksistanne ja kuinka vaikea prosessi "kaapin avaaminen" oli teille?
Myös muut vinkit tervetulleita!
[email protected]
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ainakin Setasta löytyy asiallista tietoa.
Sieltä löytyy myös erilaisten homokuppiloiden nimiä ja osoitteita, joissa voi käydä tutustumassa muihin samoin ajatteleviin ihmisiin.
Ehkä ensin kannattaakin tutustua itseensä, että varmasti on löytänyt oman suuntauksensa.
Ihastua johonkin naiseen ja katsoa, mitä siitä sitten seuraa.
Ja vasta tämän jälkeen miettii kenelle kertoo itsestään ja kenelle ei.
Ja nyt tulee mieleen taas mieliaiheeni eli ulkoinen olemus. Heh-hee, olen siitä paasannut täällä posket hehkuen, mutta.....
Kun sanot, että olet kovin heteron oloinen, niin tämän naiseen ihastumisen myötä ehkäpä se ulkoinen olemuskin tulee muuttumaan tai sitten ei.
Molempi vaihtoehto on ihan hyvä:)
Toisaalta supernaisellinen nainen on toisinaan miesten taholta kysyttyä kamaa, joten jos haluaa rauhoittaa sen puolen, niin kannattaa miettiä miltä näyttää...:)
Noh, en tiedä, taidan puhua ihan potaskaa:(
Ottakaa nyt muutkin kantaa, olenkohan yhtään oikeilla jäljillä...?
..erikoinen ajatus tosissaan, että pukeutuminen muuttuisi naiseen ihastumalla ja niin päin pois.
Joo-o! Olenpa muuten samaa mieltä kanssasi, että näin se saattaa olla. Nimittäin mitä minä muistan; huomatessani olevani lesbo, niin hiukset lyheni, meikin käyttö väheni entisestään ja ei periaatteessa innostanut esitellä naisellisia muotojaan, jotta miehet ei kävisi tyrkyttämään.
Ja jotta naiset huomaisivat että olet lesbo, niin kyllä sitä pitäisi jotenkin viestittää..
Alkuun se ei minulla onnistunut, mutta kun sana levisi, niin kyllä se sitten siitä.. öö, vaikea juttu. :)
En ole supernaisellinen (ennemminkin kuulemma "pitkä ja komea nainen", kasvonpiirteet kun ovat aika androgyynit :) mutta hyvinkin heteron oloinen, ja miehistä on kieltämättä joskus harmia kun eivät ymmärrä miksi en suostu millekään. Jos siis en jostain syystä halua kyseiselle kollille kertoa asioiden oikeaa laitaa. Itselläni ei kaapista ulostulo mitenkään vaikuttanut ulkonäköön, viihdyn omassa lookissani vallan mainiosti ja näyttäisin luultavasti ihan samalta jos olisin hetero.
Niin, toisilla saattaa tyyli muuttua enemmän butchmaiseksi, toisilla pysyä samana ja toisilla femmeytyä. Sitäpä ei koskaan tiedä ja kukin kulkekoon tyylissä jossa tuntee olonsa hyväksi. :)
on kaapista ulos tuleminen. Ainakin monelle. Ja ehkä sekin vielä hankaloittaa, kun siitä pitäisi tehdä joku numero erikseen. Jo tällaiset sanonnat kuten "ulos kaapista" viittaavat siihen. No, onhan lesbous kuitenkin aika harvinaista, suurin osa naisista heteroita (tai jotain puoli bissejä), harmillista. :(
Tavallisissa "heterobaareissa" en itsekään välttämättä lähestyisi naisia. Suurin osa lesboista käy homobaareissa, joten on aika pieni todennäköisyys että juuri se nainen, jota haluaisin lähestyä, olisi kiinnostunut naisista (jotain ulkonäkökin voi kertoa, mutta ei ikinä varmasti mitään). Kokeilijat ovat tietysti erikseen, ja kyllähän osa lesboistakin välillä vaan "pitää hauskaa" ilman vakavampaa tarkoitusta.
Itse olen muutaman vuoden jo ollut tietoinen suuntautumisestani, mutta vieläkin hyvin paljon kaapissa. Vanhoille kavereille en ole voinut kertoa, en myöskään vanhemmille. En kuitenkaan yleensä salaa asiaa tavatessani uusia ihmisiä. Vaikken tuo sitä esillekään tarkoituksella. :) Nykyään tunnen myös muita lesboja, joiden kanssa voin olla seksuaalisen suuntautumisen puolesta ihan oma itseni. Tähän asti olen pystynyt elämään näin, mutta ehkä joskus vielä on kerrottava kaikille. Tai minun tapauksessani luultavasti asia paljastuu jotenkin itsestään ennen kuin voin itse kertoa. En kuitenkaan ota ollenkaan paineita, ja salailu kuuluu muutenkin osittain luonteeseeni. Ei ole aina hyvä asia, mutta osaan kuitenkin pitää lähes kaiken itselläni jos on siihen tarvetta.
Marja-Leena Parkkinen: "Ulos kaapista"
http://www.finnqueer.net/juttu.cgi?s=197_1_1
Kaapista ulos tuleminen tapahtuu kai aika omalla painollaan...itse olin itseni löytämisestä niin iloinen ja vapautunut että kerroin vanhemmille ja siskoille samantien kun olin pari kertaa naista treffannut ja tiesin sen olevan mun juttu!! :)
Jokainen tyylillään, ei kukaan voi kertoa miten pitää tai kannattaa tehdä. Etenet niiinkuin parhaaksi katsot. Jos haluat naisiin tutustua niin tämän netin kauttahan se onnistuu tai sit baariin..Ajan kanssa gaydar kehittyy ja opit tunnistamaan muut homot helpommin...Ulkonäöstä sen verran että jokainen näyttää siltä miltä haluaa ja minkä hyväksi tuntee.
UUSI AIHE: tuli mieleeni että kuinka moni lukijoista on jättänyt miehen naisen takia? Itse seurustelin miehen kanssa kun taipumukset naisiin kävivät niin koviksi että jotain oli tehtävä. Millaisen suhtautumisen saitte mieheltä? Kerroitteko edes?
Viikonloppuja.
mutta ei minkään tietyn naisen takia vaan fiilispohjalta ikäänkuin. seurusteltiin pari vuotta kunnes kaikki sai merkityksen: miksi ei enää seksi kiinnostanu, koko homma alkoi tuntua merkityksettämältä ja turhalta, koko mies ja fyysinen kontakti suorastaan ällötti ja kaikki tuntu olevan väärin. aina oli tienny olevani bi, koska jotain naisjuttuja oli ollu ja homma ei tosissaan ollu ollu ihan vaan sinä "kokeilu,hauskuus ja jännitys"-juttuna vaan paljo syvempänä tunteena. joten, askel kokonaan pois heterohommasta ei ollu edes mitenkään kauheen pitkä.
no. mies ei vieläkään tiedä ti en oo ainakaan sanonu että mun suuntautuminen oli se kaiken alku ja loppu. oli siinä meinaan muitaki hommia, taitaa vaan näin jälkeenpäin ajatellen homma ollu niin että ei sitä paljo taida suhteen eteen töitä tehdä jos naiset on alitajunnassa se juttu. eli: hyvät itsensähuijausvuodet oli..
ja joo, kun mies lopulta tajus asian laidan(etten oo vaan vähän avoimempi nainen joka saattaas vaikka PUSSATA toista naista, vaan että aion todella elää naisen kanssa)niin olihan se reaktio semmonen että meinasin vaihtaa liittymää. syytöksiä, valeita jne, että onnea vaan ja toivottavasti kohtalotovereilla on fiksummat miehet.
sen tietää ku sen tietää, ei siinä mitään treffailuja tarvita.
puhut.Tiesinhän minäkin naisista olevani kiinnosunut. Nyt jälkikäteen tajuan olleeni aina. Mutta ympristön vaikutuksesta olin kuvitellut olevani hetero ja elin sen olettamuksen mukaan. Sanotaanko että sain itselleni varmuuden ja uskalsin tunnustaa olevani sitä mitä alitajuntani oli jo vuosia tyrkyttänyt treffien jälkeen =)
Oma mieheni luuli että haluan vain kokeilla naisseksiä tms. Mutta siinä vaiheessa tiesin jo ettei se ole sitä, sitten itkin ja toivoin olevani edes bi ,*naur* hiukan normaali (naurettavaa, joo) mutta kun ne kolmijalkaiset ei tee sitten niin minkäänlaista vaikutus psyykkisesti tahi fyysisesti ei vaihtoehtoja ole. Ja näin olen onnellinen,täysinäinen yksilö.
Tajuttuaan lopulta mies haukkui tietty hyvinkin alhaiseksi, mutta suotakoon se katkeruus hänelle,kai siinä miehinen ego kärsii kun muna ei kelpaa *nauraa*
Hyvää kesää naiset!!!
moi. ite oon jättänyt miehen naisen takia. eka mies luuli, et haluun kokeilla vain, kunnes tajusi että olen ihan vakavissani. ensin kyllä riita syttyi ,mutta jälkeen päin olemme olleet hyviä ystäviä. että näin. kaikille hyvää kesää!!!
mä elän parhaillaankin miehen kanssa. on yhteinen kämppä jne. oon aina tienny et oon bi. on myös siis ollu "kokeiluja" naisten kanssa. välillä mulla on semmosia kausia, et on vaan naiset mielessä, ja mietin et miten päästä tästä suhteesta irti. mut sit taas toisinaan mietin miten tärkee ja rakas se mies mulle on. kai mä siis vielä vähän etin itteäni, selvyyttä siihen oonko bi, vai tulevaisuudessa lesbo. muut miehethän mua ei yhtään kiinnosta muuten ku ystävämielessä korkeintaan. eikä meillä mieheni kanssa välillä ees oo pitkään aikaan seksiä, koska mä en sitä välillä haluu ollenkaan sen kanssa. monimutkasia nää asiat..
..jätin miehen naisen takia.
Viimisen poikaystäväni kanssa aloimme olemaan ja 2 viikkoa oltiinkin yhdessä. Tällöin jo olin pohtinut kovasti seksuaalista suuntautumistani.
Tapasin sitten erään naisen, johon ihastuin päätä pahkaa ja se oli sitten siinä. Tiesin kuka ja mikä olin. Vaikka emme alkaneet seurustelemaan tai mitään.
Kerroin sitten poikaystävälleni että meidän suhteestamme ei tulisi mitään. (sillä tapasimme harvemmin seurustellessamme kuin ystävinä)
Silloin en kertonut varsinaista syytä.
Nyt vähän aikaa sitten päätin kertoa hänelle asian laidan, koska olimme sentään todella hyvät ystävät. En ole kuullut hänestä sen koommin, eli ei hän niin hyvä ystävä sitten ollutkaan..
Että näin minulla.
Viikonloppuja teille!!
moi! niinhän se on... monimutkaista todellakin. sun täytyy miettiä ja puntaroida asioita. kyl säkin saat selvyyden asioihin ku annat itsellesi aikaa totutella asioihin. ite ajattelin kanssa eka, et voisin olla bi. mutta taas toisaalta välillä tuntuu et oon lesbo. ainakin nyt viimeksi. elikkä kamppailen ns. smassa tilanteessa sinun kanssasi. kyl tää asia selkenee, ku antaa aikaa ymmärtää. ite ku seurustelin sen miehen kanssa, niin hyppelin sängystä toiseen ja ihmisestä seuraavaan. kunnes tajusin, ettei niin voi jatkua. mut tsemppii sulle ja jos haluut keskustella asiata lisää tai muuten vain vaihtaa ajatuksia, niin mailaa suoraa mun osoitteeseen: [email protected]
hyvää kesää!!
- ginny -
mutta ei mitään ongelmaa.
Terveisin
Jaska
nuolaise, ennenkuin tipahtaa. Palaapa palstalle 10v päästä - mielellään ei sitä ennen - kertomaan, ovatko naissuhteesi olleet ongelmattomia.