En ihastu

Miksi pitäisi olla moneen ihastunut? Itse olen poika, eikä minulla ainakaan näin jälkeen päin ajateltuna tuon ikäisenä ihastuksentunteet olleet läheskään yhtä voimakkaita kuin 16v ->. En edes silloin ajatellut olevani valmis seurusteluun, enkä toki ollutkaan.

Heti vetämään pillereitä ja nappeja!

Hui!
Kuulostaapa kovin tutulta tilanteelta!

Itse sanoisin ruvenneeni oikeastioikeasti seurustelemaan vasta lukion ensimmäisellä. Kyllähän minä seurustelin nuorempanakin, mutta sanoisin sen olleen enemmänkin status -tyyppistä seurustelua. Seurustelin, koska muutkin tekivät niin. Niimpä nappasin yleensä vain sellaisen pojan, jonka kanssa tulin jotenkin toimeen. (toivottavasti exäni ei tätä lue :DDDD).

Joka tapauksessa. Lukion ensimmäisellä tunsin ehkä ensimmäistä kertaa jotain oikeaa poikaa kohtaan. Takerruinkin häneen aika pahasti, joten ei ole yllätyskään, että erosimme muutaman kuukauden jälkeen. Olin aika palasina, ja tavallaan taannuin entiseen tyyliini napata vain poika, jonka kanssa tulin jotenkin toimeen.
Lopulta sitten luokion toisen luokan syksyllä tapasin nykyisen poikaystäväni, jonka kanssa tosiaan olen seurustellut jo jonkin aikaa. Muutimme jopa yhteiseen kotiin (tarkoitus oli vain kesäksi, sillä minulla oli asuntola paikka itse opistolla), ja koska kaikki menikin hyvin, päätimme isompaan asuntoon muuttaa vakituisesti. Nyt meillä on koirakin ja toinenkin haussa. Samalla työpaikalla teemme töitä ja samaa koulua käymme. Kaverit ovat sentään aika paljon eri, kuin toisella, joten liikaa emme ole yhdessä :D

Eli en usko, että olet kehityksestä jäljessä, enkä usko että kuulut niihinkään, jotka eivät tunne mitään ketään kohtaan.
Et vain ole tavannut mielestäni niin kiehtovaa tyyppiä, jonka vuoksi elimistösi olisi vaivautunut mitenkään reagoimaan.
Eli ei hätää, jatka etsimistä! Ja muista, että meitä on muitakin ;)