Eli tarkoituksenni on aloittaa keskustelu kaikkien niiden ihmisten kanssa, joilla on murtunut sydän. Minulla on ongelmana se, että rakastan erästä poikaa, joka on varattu toiselle tytölle. Aina kun näen hänen roikkuvan sen tytön käsipuolessa, niin tunnen sydämessäni polttavaa kipua, ja mielessäni epätoivoa. Ajattelen, että jos ei hän minua halua, niin en kelpaa kenellekkään, enkä koskaan saa ketään.
Ystäväni rakastaa erästä poikaa, joka on erittäin epävarma kaikesta. Kun ystäväni tunnusti pojalle rakkautensa, niin hän joutui pettymään, sillä poika ei ollutkaan hänestä kiinnostunut, vaikka oli antanut sellaisia vaikutteita. Nyt ystäväni on murheen partaalla, koska ei saanut sitä, ketä rakastaa. Silti tuo poika antaa vieläkin vaikutteita siitä, että olisi kiinnostunut. Katselee ystävääni, ja hymyilee hänelle, ja hänen silmistäännäkee, että
hänellä on erityisiä tunteita ystävääni kohtaan.
Miksemme koskaan saa heitä, keitä rakastamme, ja keistä haaveilemme??
Sydämeen sattuu, ja olen niin epätoivoinen, koska rakastan sitä poikaa, ja hän hymyilee minulle, ja katsoo ihmeellisillä tähtisilmillään. Silti hän roikkuu toisessa tytössä. Ajattelen joka hetki kotona, koulussa, ja kavereillani miten epäreilua se on!!! Miten epäreilua se on, kun me ihmiset emme koskaan saa heitä, keistä haaveilemme. Niin epäreilua!! Sydämessä on outo tunne... Ikään kuin se olisi jäässä. Kun itkee tarpeeksi kauan kadotetun rakkauden, tai mahdottoman rakkauden vuoksi, niin sydän puutuu. Tulee sellainen olo, ettei enää tiedä mitä haluaa. Tulee olo, että voi tehdä mitä haluaa. Ettei mikään voi estää minua, tai että mikään ei enää merkitse mitään, muuta kuin se poika, kenestä välittää. Tulee olo, ettei sisällä ole enää mitään. Kaikki tunteet, ja tahto, ja halu olla onnellinen haihtuu pois.
Tulee niin epävarmaksi. En jaksa uskoa enää siihen, että saisin ketään ikinä. En jaksa enää uskoa että kukaan kiinnostuisi minusta. Kaikki onnelliset muistot saavat minut itkemään. Kaikki onnelliset muistot häipyvät pian mielestäni. Niinkö käy sille, jolla on murtunut sydän?
Tuleeko minusta "haamu"? Ihminen joka vain on. Eikä halua kuitenkaan olla. Syttyykö liekkini kenties enää ikinä uudestaan?
Ystäväni rakastaa erästä poikaa, joka on erittäin epävarma kaikesta. Kun ystäväni tunnusti pojalle rakkautensa, niin hän joutui pettymään, sillä poika ei ollutkaan hänestä kiinnostunut, vaikka oli antanut sellaisia vaikutteita. Nyt ystäväni on murheen partaalla, koska ei saanut sitä, ketä rakastaa. Silti tuo poika antaa vieläkin vaikutteita siitä, että olisi kiinnostunut. Katselee ystävääni, ja hymyilee hänelle, ja hänen silmistäännäkee, että
hänellä on erityisiä tunteita ystävääni kohtaan.
Miksemme koskaan saa heitä, keitä rakastamme, ja keistä haaveilemme??
Sydämeen sattuu, ja olen niin epätoivoinen, koska rakastan sitä poikaa, ja hän hymyilee minulle, ja katsoo ihmeellisillä tähtisilmillään. Silti hän roikkuu toisessa tytössä. Ajattelen joka hetki kotona, koulussa, ja kavereillani miten epäreilua se on!!! Miten epäreilua se on, kun me ihmiset emme koskaan saa heitä, keistä haaveilemme. Niin epäreilua!! Sydämessä on outo tunne... Ikään kuin se olisi jäässä. Kun itkee tarpeeksi kauan kadotetun rakkauden, tai mahdottoman rakkauden vuoksi, niin sydän puutuu. Tulee sellainen olo, ettei enää tiedä mitä haluaa. Tulee olo, että voi tehdä mitä haluaa. Ettei mikään voi estää minua, tai että mikään ei enää merkitse mitään, muuta kuin se poika, kenestä välittää. Tulee olo, ettei sisällä ole enää mitään. Kaikki tunteet, ja tahto, ja halu olla onnellinen haihtuu pois.
Tulee niin epävarmaksi. En jaksa uskoa enää siihen, että saisin ketään ikinä. En jaksa enää uskoa että kukaan kiinnostuisi minusta. Kaikki onnelliset muistot saavat minut itkemään. Kaikki onnelliset muistot häipyvät pian mielestäni. Niinkö käy sille, jolla on murtunut sydän?
Tuleeko minusta "haamu"? Ihminen joka vain on. Eikä halua kuitenkaan olla. Syttyykö liekkini kenties enää ikinä uudestaan?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikeastaan se ei menee sillainlailla, jos toinen ei ole kiinnostunut sinusta niin se ei tarkoita että olet jotenkin huono tai epätoivoinen
Koska kaikilla on omat maut, meidän koulussa on nainen 16v, hänen kanssa kaikki haluavat seurustella,aika kaunis, mutta kuitenkin vaikka se on pyytänyt minua ja yrittänyt vaikka mitä, niin minun kohdalle ei toi sympatia lähde käyntiin.
Minun mielestä on aika typerä jos ajattelee tolla tavalla, että jos joku ei ole kiinnostunut sinusta, niin olet jotenkin huono :( .
Tahdon sinun tietäväni mun nimeni
Tahdon sun tarttua mun eteeni
Tahdon sisällesi elämää
Tahdon suudelman loistoanii
En lähde kommentoimaan sinua, mutta sanon sen, että löydä omasi, ja pidä kiinni :)
mullekkin on käyny melkin samalla tavalla. Olin viidennellä luokalla ja olin rakastunut yhteen poikaan. No myös yks mun epäluotettava kaverikin oli ''ihastunut'' siihen samaan poikaan. Kerran olin sen pojan kotona ja pussailtiin siel. Oli ihan kivaa. No pari viikkoo siittä se mun kaveri sano että me muka oltiin pussattu sitä samaan aikaan poskille. Mä tiesin että se valehteli, mut miks? Sitä mä en tienny...Nyt en enää tykkää siit pojastakaan :D
Tuota, eihän se nyt ihan noin ole.
Kun minä menetin ihmisen, josta tosiaan välitin, oli kyllä puutunut, tylsä olo, mutta kykenin minä silti elämäni elämään.
Nythän olen seurustellut jo pidemmän aikaa, mutta sehän ei tänne kuulu.
"Kun itkee tarpeeksi kauan kadotetun rakkauden, tai mahdottoman rakkauden vuoksi, niin sydän puutuu. Tulee sellainen olo, ettei enää tiedä mitä haluaa. Tulee olo, että voi tehdä mitä haluaa. Ettei mikään voi estää minua, tai että mikään ei enää merkitse mitään, muuta kuin se poika, kenestä välittää. Tulee olo, ettei sisällä ole enää mitään. Kaikki tunteet, ja tahto, ja halu olla onnellinen haihtuu pois.
Tulee niin epävarmaksi. En jaksa uskoa enää siihen, että saisin ketään ikinä. En jaksa enää uskoa että kukaan kiinnostuisi minusta. Kaikki onnelliset muistot saavat minut itkemään. Kaikki onnelliset muistot häipyvät pian mielestäni. Niinkö käy sille, jolla on murtunut sydän? "
- Tuota, minusta tuo kyllä kuulostaa enemmänkin pakkomielteeltä. Ei koko aikaa voi miettiä yhtä samaa henkilöä, ilman että se olisi jo sairaalloista. Kai tiedät, että ihmisen luontoon kuuluu ihastua ja unohtaa? Kyllä minäkin ihastun välillä muihin miehiin, vaikka seurustelenkin onnellisesti. Ja näin käy kaikille tuntemilleni pariskunnille. Kyse on vain siitä, että tunnistaa ihastumisen, eikä päästä irti siitä hyvästä, minkä on jo kohdannut.
Jos tosiaan et ihastu tuossa välissä muka keneenkään muuhun, sanoisin tosissaan, että sinua kyllä vaivaa jokin pahastikin. Tosiaan, en tahtoisi leimata tai mitään, mutta kirjoituksesi pohjalta minä uskoisin, että sinulla on henkisesti jotain vinossa, esimerkiksi itsetunto tai vastaava, jonka takia kiinnityt kuin takiainen siihen yhteen poikaan, joka on joskus katsonut sinua pidempään ja ollut sinulle ystävällinen.
Näinpä ohjeena, päästä irti.
Lähde ulkoilemaan, tapaa uusia ihmisiä, ihastu ja elä elämäsi! Ei aina voi saada ketä haluaa, mutta se jonka todella haluat, tulee kyllä vastaan ja haluaa myös sinut (selitinpä epäselvästi, ehkä ymmärrätte kuitenkin ;).
Nefru
Mäki tykkään yhest tytöst tosi paljon ja se tykkää must mut ei voi alkaa olee ja koko juttuun perustuu vaan ärsyttävä kolmiodraama!
Yks sen kaveri on ihastunu muhun, mut mä en todellakaan tykkää siit sen kaverista, vaan itte siitä! Kysyin silt alkaako olee ja vastaus kuulu: "Emmä haluu" Mua pänni ja lähin poies ja se sen kaveri koitti iskee mua. Oli lähel etten haukkunu sitä pystyyn (onneks en). Tiiän jo et se oli sanonu sille: "Älä ala olee sen kaa"! Ne neuvotteli puoltuntii.
Pännii tosi paljon, mä vihaan sitä sen kaverii...
Ei helvetti oikeesti näitä ylä-aste "suhteita". Kävellään vaan jonkun tytön tykö, jota ei edes tunne kunnolla ja sanotaan "ALAKKO OLEEN!?!?!?!?!?!". Anteeksi, mutta repesin totaalisesti viestillesi