Ei niin iloinen yllätys
Merado koputuksen ovelta. Hän astui lähemmäs ovea ja oli avaamassa sitä kunnes joku tulikin sisään. Hän yllättyi iloisesti.
"Merado!" Beran sanoi iloisesti hymyillen.
Beran sulki oven perässään. Oli todella harvinaista että Kultalaaksossa joku sai vieraita. Toisinaan joku sai vieraita kun oli varastanut naapurin lapion ilman lupaa, tai joku perheenjäsen oli kuollut. Kultalaaksolaiset olivat todella tietämättömiä mitä laakson ulkopuolella tapahtui. Heidän ei tarvinnut poistua laaksosta koska kaikki he tarvitsivat olivat Kultalaaksossa.
Beran meni edeltäni keittiöön, ja raivasi puiselta tulilta kankaita mistä Merado oli edellispäivänä yrittänyt ommella itselleen aamutakkia. Miesten ompelutaidot kun eivät olleet ainakaan Kultalaaksossa suosiossa. Naiset häärivät keittiöiden, lasten ja puutarhojen kimpussa kun taas miehet ja pojat työskentelivät maatilkuilla ja pelloilla. Kultalaaksossa ei tarvittu rahaa, kaikki lainasivat omista vähistään naapureilleen, mutta kyllä Kultalaaksossakin oli ihmisiä ketkä eivät sitten millään antanut edes kupillista sokeria naapurilleen. Näitä ihmisiä kutsuttiin "nyyteiksi". He lainasivat toisilta ikinä antamatta mitään takaisin. He asuivat ympäsi laaksoa mutta läpikulkumatkalla oleva ei kyllä tunnistaisi heitä. Kyllä Kultalaaksossa kävi haltioitakin mutta heitä ei näkynyt usein. Ehkä kerran puolessa vuodessa. Mihinkäs jäinkään...Ai niin.
Beran huokaisi syvään ja oli avaamassa suunsa sanoakseen jotain kunnes Merado tajusi tarjota kahvia Beranille.
"Ei kiitos tällä kertaa Merado, olen vain läpi kulku matkalla" Beran vastasi kohteliaasti ja otti Meradon kädestä kahvi pannun ja asetti sen pöydälle.
"En tullut tänne kahvittelemaan, Merado. Muistathan pikku salaisuutesi?" Beran kysyi kohottaen kulmiaan.
" Enköhän. Säästän sinut hirveältä litanialta.” Merado sanoi turhautuen.
” Kun täytän viisitoista vuotta, matkani kohti taikuutta alkaa. Olen erilainen kuin muut Kultalaaksolaiset. Isoisäni veli oli velho ja äitini isoäidin sisar oli haltia. Siitä johtuen kun täytän viisitoista lähden kohti Haltioiden kaupunkia, opettelen siellä haltioiden salat ja suuntaan kohti velhoja. Riittääkö?” Merado luetteli tuijottaen lattiiaa. Hänen ei tarvinnut muistella mitä Beran oli sanonut koska oli kuullut tuon selityksen jo tuhansia kertoja.
” No, jätit muutamia kohtia pois ja muutit tarinaasi. Lähdet ylihuomenna kohti haltioiden kaupunkia minun kanssani koska reitti on vaarallinen. Siellä opettelen velhojen ja haltioiden salat ja liityt velhojen armeijaan.” Beran selitti nopeasti.
” Hyvä on!” Merado raivostui.”Oliko jotain muuta?” hän tunsi kuinka veri kohisi hänen korvissaan. Täytyi nyt jonkun tulla pilaamaan rauhallinen ilta, valistamalla suurta tehtävää haltioiden luo.
” Eihän minulla kai sitten. Ole rauhassa huomiseen asti. Lähdemme kahden auringon laskun jälkeen. Heti aamulla.” Beran sanoi yrittäen nostaa tunnelmaa hymyillen. Hän asetti kankaat takaisin tuolille ja poistui ovesta katsomatta taakseen.
Merado koputuksen ovelta. Hän astui lähemmäs ovea ja oli avaamassa sitä kunnes joku tulikin sisään. Hän yllättyi iloisesti.
"Merado!" Beran sanoi iloisesti hymyillen.
Beran sulki oven perässään. Oli todella harvinaista että Kultalaaksossa joku sai vieraita. Toisinaan joku sai vieraita kun oli varastanut naapurin lapion ilman lupaa, tai joku perheenjäsen oli kuollut. Kultalaaksolaiset olivat todella tietämättömiä mitä laakson ulkopuolella tapahtui. Heidän ei tarvinnut poistua laaksosta koska kaikki he tarvitsivat olivat Kultalaaksossa.
Beran meni edeltäni keittiöön, ja raivasi puiselta tulilta kankaita mistä Merado oli edellispäivänä yrittänyt ommella itselleen aamutakkia. Miesten ompelutaidot kun eivät olleet ainakaan Kultalaaksossa suosiossa. Naiset häärivät keittiöiden, lasten ja puutarhojen kimpussa kun taas miehet ja pojat työskentelivät maatilkuilla ja pelloilla. Kultalaaksossa ei tarvittu rahaa, kaikki lainasivat omista vähistään naapureilleen, mutta kyllä Kultalaaksossakin oli ihmisiä ketkä eivät sitten millään antanut edes kupillista sokeria naapurilleen. Näitä ihmisiä kutsuttiin "nyyteiksi". He lainasivat toisilta ikinä antamatta mitään takaisin. He asuivat ympäsi laaksoa mutta läpikulkumatkalla oleva ei kyllä tunnistaisi heitä. Kyllä Kultalaaksossa kävi haltioitakin mutta heitä ei näkynyt usein. Ehkä kerran puolessa vuodessa. Mihinkäs jäinkään...Ai niin.
Beran huokaisi syvään ja oli avaamassa suunsa sanoakseen jotain kunnes Merado tajusi tarjota kahvia Beranille.
"Ei kiitos tällä kertaa Merado, olen vain läpi kulku matkalla" Beran vastasi kohteliaasti ja otti Meradon kädestä kahvi pannun ja asetti sen pöydälle.
"En tullut tänne kahvittelemaan, Merado. Muistathan pikku salaisuutesi?" Beran kysyi kohottaen kulmiaan.
" Enköhän. Säästän sinut hirveältä litanialta.” Merado sanoi turhautuen.
” Kun täytän viisitoista vuotta, matkani kohti taikuutta alkaa. Olen erilainen kuin muut Kultalaaksolaiset. Isoisäni veli oli velho ja äitini isoäidin sisar oli haltia. Siitä johtuen kun täytän viisitoista lähden kohti Haltioiden kaupunkia, opettelen siellä haltioiden salat ja suuntaan kohti velhoja. Riittääkö?” Merado luetteli tuijottaen lattiiaa. Hänen ei tarvinnut muistella mitä Beran oli sanonut koska oli kuullut tuon selityksen jo tuhansia kertoja.
” No, jätit muutamia kohtia pois ja muutit tarinaasi. Lähdet ylihuomenna kohti haltioiden kaupunkia minun kanssani koska reitti on vaarallinen. Siellä opettelen velhojen ja haltioiden salat ja liityt velhojen armeijaan.” Beran selitti nopeasti.
” Hyvä on!” Merado raivostui.”Oliko jotain muuta?” hän tunsi kuinka veri kohisi hänen korvissaan. Täytyi nyt jonkun tulla pilaamaan rauhallinen ilta, valistamalla suurta tehtävää haltioiden luo.
” Eihän minulla kai sitten. Ole rauhassa huomiseen asti. Lähdemme kahden auringon laskun jälkeen. Heti aamulla.” Beran sanoi yrittäen nostaa tunnelmaa hymyillen. Hän asetti kankaat takaisin tuolille ja poistui ovesta katsomatta taakseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Opettele ensin pilkkusäännöt yms. Kauheeta lukea tollasta paskaa, jos sitä ei ole edes oikein kirjoitettu.
Toi on raakaa tekstiä. Jos yhtään tiiet mitään kirjottamisesta niin aluks kirjotetaan välittämättä väliviivoista ym väli merkeistä ja oikein kirjoituksesta! Ei heti kirjoteta niin sujuvaa ja oikein kirjotettua tekstiä!
Voisit ainakin hioa sitten tekstiäsi ennen kuin pistät sen tänne näytille. Olet varmaan valmistautunut lähettämään paluupostia samoin sanoin kustantajille, jotka lähettävät hylkykirjeensä..?
juttu. Kielioppivirheitä huomasin muutamia, mutta tarkistuksella niistäkin pääsee. Kirjoitat hyvin, itse en ole tämmöisen fantasian ystävä periaatteessa ja tavallaan tämä vaikutti hiukan kliseiseltä, mutta muuten sujuvaa tekstiä.
Itse olen kiinnostunut tarinan teemasta eli mitä halutaan sanoa eli mikä on tarinan tarkoitus. Se tulee usein lyhyessä tarinassa lopun huippukohtana.
Toiseksi olen kiinnostunut juonesta, eli miten tarina viedään kohti tuota teemaa, kliimaksia.
En löytänyt (pikaluvullani) noita kumpaakaan.
En pysty arvostelemaan, ellen löydä tarinan tarkoitusta.
Alempaa löytyi samaa, siis kirjoittaja sama vai kopioija?
Alla alun kopio, jonka kirjoittanut nm. "Ulpakka"
Kirjan alku
Kirjoittanut: Ulpakka... 4.10.2007 klo 15.09
Ei niin iloinen yllätys
Merado koputuksen ovelta. Hän astui lähemmäs ovea ja oli avaamassa sitä kunnes joku tulikin sisään. Hän yllättyi iloisesti.
"Merado!" Beran sanoi iloisesti hymyillen.
Beran sulki oven perässään. Oli todella harvinaista että Kultalaaksossa joku sai vieraita. Toisinaan joku sai vieraita kun oli varastanut naapurin lapion ilman lupaa, tai joku perheenjäsen oli kuollut. Kultalaaksolaiset olivat todella tietämättömiä mitä laakson ulkopuolella tapahtui. Heidän ei tarvinnut poistua laaksosta koska kaikki he tarvitsivat olivat Kultalaaksossa.
jOO MUISTELIN ETTÄ OLIN LAITTANU SEN TÄNNE AIKASEMMINKIN MUTTA EN VAAN LÖYTÄNY VAIKKA KUINKA SELASIN JOTEN LAITOIN UUSIKS JA OON KIRJOTTANU TOHON ENEMMÄN. mITÄÄ KOPIOINTIA EI SIIS OLE TAPAHTUNUT KOSKA OLEN SAMA HENKILÖ KUIN ULPAKKA :D
Kysyin, koska eri nikki.
läpi kulku matkalla