Viileys saapuu
Kalutut koivut
orpoina
Havupuiden
vihreyden vierellä yksin
Raadollisina seisovat
kohti taivaita kurotellen
Haukkoen mennyttä elämää.
Luurankoina kalpeina
kylkiluut paljaina
ruhjottuina
Kaikki vihreys, elämä
lehvästön tuuheus
Imetty rungon sisään mahlana,
elämän voima.
Odottamaan uutta kevättä.
Jälleen aika tulla,
puhjeta kukoistukseen
saa koivu tuo.
Keväällä.
Kalutut koivut
orpoina
Havupuiden
vihreyden vierellä yksin
Raadollisina seisovat
kohti taivaita kurotellen
Haukkoen mennyttä elämää.
Luurankoina kalpeina
kylkiluut paljaina
ruhjottuina
Kaikki vihreys, elämä
lehvästön tuuheus
Imetty rungon sisään mahlana,
elämän voima.
Odottamaan uutta kevättä.
Jälleen aika tulla,
puhjeta kukoistukseen
saa koivu tuo.
Keväällä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tässäkin runossasi, mutta erilailla järjestet-
tynä ja väritettynä.
Alastomuudesta ja raadollisuudesta uuden kevään
odotukseen - näinhän se menee.
Mutta en voi lakata pitämästä näistä runoistasi,
varmaan ikuinen fanisi.
Olen rehellinen kirjoittaja..raapustelen vain niitä asioita jotka tunnen omaksi.
Mutta uusio tuotannossa on räväköitä yllätyksiä..
Odota jokusen päivän niin näet toisenlaista minää.
Tällä kertaa ei pelkästään luontoaiheita.
Luotaan vähän syvemmältä ...