on sinun aikasi.
Auringon säteet jotka hyväilevät ihoasi ja
keventävät askelesi,
pitkät päivät, jotka kääntyvät
leppeään iltaan ja vaihtuvat hiljaa pehmeään
yöhön, ne ovat sinun aikaasi.
Entä syksy?
Talvi?
Kevät?
Kysyn.
"Mies tunteella", jatka jos satut lukemaan.
Please!!
Auringon säteet jotka hyväilevät ihoasi ja
keventävät askelesi,
pitkät päivät, jotka kääntyvät
leppeään iltaan ja vaihtuvat hiljaa pehmeään
yöhön, ne ovat sinun aikaasi.
Entä syksy?
Talvi?
Kevät?
Kysyn.
"Mies tunteella", jatka jos satut lukemaan.
Please!!
Vastaukset 15
Vanhimmat
Syksy.
Ei surra
mennyttä kesää.
Mitä siitä,
jos pimeän vaippa
laskeutuu laaksoon.
Sytytetään lyhdyt.
Mitä siitä,
jos pakkanen paukkuu
laitetaan puita takkaan.
Mitä siitä,
jos loskaiset tiet
kastelevat kengät.
Kevät tulee kuitenkin,
ensimmäiset leskenlehdet
ja...
pääskysestä
ei päivääkään...
,,,
Tää oli jotenkin vihamielinen, töykeä lause!?
Ihan kuin tänne ei saisi jotkut kirjoittaa ollenkaan. Pitäkää palstanne,haukkukaa toisianne
ja olkaa viisaita, niin kuin vain 50 palstalaiset ovat.
Miksi tuollaisesta saa herneen nenäänsä?
-Reino-
Vielä auringon kalvakka säde
Veden laineiden pinnalla,
tuuli aalloilla keinuttaa,
ruskan keltaamaa kalpeaa lehteä,
kuulakas ilma väreilee odotusta,
jotain uutta tulevaa...
Sateen kiilloittamalla asfaltilla,
raskaat, märät askeleet,
tien pinnassa valojen kuvajainen,
tummuvassa syysillassa,
menneen kaipauksessa on tulevan odotusta...
ja vielä aikuisen ihmisen kirjoittamaa.
Miksi aikuinen ei saisi "lässyttää typerä"?
Hiukan lapsenmieltä ja huumoria, ei ole kenellekään pahitteeksi, vaikka onkin keskustelupalsta.
Älkää aina olko niin syysmörköjä. Elämä on muutenkin harmaata arkea...
päässä vika jos syksy tai jokin muu vuoden aika masentaa.
Aina voi jotakin puuhastella ym,eikä vain kotona neljän seinän sisällä nyhjöttää, kyllä sellainen rupee ketä tahansa masentaa jos vain laiskana löhöilee.
Jos ei itse keksi parempaa sanottavaa toiselle.
BellaMian rinnalla talvi muuttuu hehkuvaksi kesäksi,synkkä päivä kirkkaaksi
auringoksi.BellaMia miten luoja voikaan luoda
jotain niin kauniiksi,sisimpänsä hyvyden hehkuvaksi lämmöksi.
BellaMia,joka askeleessaan niin rakas sointi,
hymyssään ihmisyyden vaalea kimmel.BellaMia,
sydämessäni kaipaava ikävöinti,Helkyt sielussani kuin kerran lapsena kannel.
Sun kädessä mun on lohtu ja turva,lämpös tuoksus mulle kaikki suloista on.Vierelläs olo
oo kuin kauneinta unta,sä kokonaan puhdas
ja viato.
Siis muistakaa ihmistä joka on hiljaa,hänet ottakaa keskusteluun.Myös hän keskustelua
kaipaa,jos joku välittää,hilpeään hymyyn kääntyy suru suu.
Ihmisyys ei ole leikkiä varjojen,helinää
tyhjien sanojen.Miks emme ole ystävä kaikkien,
jakaa lämpöä kera pikku sanojen?
Aamulle Andrea Bocelli ja Ave Maria.
Tuli varjoista esiin kalpea mies,
tumma viitta vain hartioillaan.
Vaistosin vaaraa, uhkaa, kenties?
Hän viestitti kasvoilla noillaan,
joissa silmät kylmät katsoivat niin,
että tiesin matkani:Helvettiin!
Ääni pelosta väristen, änkyttäen
kysyin: Saanko tietäni jatkaa?
Hän pudisti päätään ja vaieten
viittas kulkemaan samaa matkaa.
Hän astui varjoihin tummimpiin,
mä seurasin tietäen:Helvettiin!
Raivoisa sydän
Olisitko sinä valmis
kohtaaman
ne tyrskyt
ja myrkyt
mitkä sydämeni
aallokosta
vastaasi iskevät
kuin raivopäät härät?
Olisitko sinä valmis kohtaamaan rakkauteni
hyökyaallon.Hellyyteni myrkyn.
Olisitko valmis olemaan ihminen ihmiselle.
Lähimmäinen lähimmäiselle.
Olisitko valmis kuuntelemaan miten tärleä olet
ja miten paljon merlitset.
Olisitko valmis kantamaan kaikesta vastuun ja kestämään.
Olisitko vai lentäisitkö kuin kurkiaura.
Kuin ohikiitävä varjo syksyisellä pellolla.
Kuin kostunut multa joka ei enää niele vettä.
Kuin ihminen joka ei uskalla vaan odottaa.
Kuin hän joka toivoo että olisi joku.
En niin kauheasti pidä runoista, joissa toistuu ne moneen kertaan sanotut ja toistetut sanat. mutta kylläpä sarjan kaikki olivat ihan hyviä. Ehkä enemmän vertausta ja metaforaa. Hyvä runo on kuin maalaus. Ei liian yksiselitteinen.
On mennyt kevät ja kesä
kylmään viimaan varaudutaan
tyhjä on pääskysten pesä
halkoja uuniin kannetaan
Ei elämän keväästä uusintaa
hehkein kesäkin ohi meni
syksypuolelle kääntyi elämäni
turha enää on vastustaa
Kevään tullen esiin kaivelen
kahvipannun ja luudan
nuorempiani pelottelen
noitana ha-haa naurahdan