Täytyy kyllä sanoa, että kadehdin teitä äidit, joiden vauva nukkuu tyyliin ilta yhdeksästä aamu yhdeksään ja jopa heräämättä tai syö mahdollisesti yhden kerran yössä.
Se on niin suuri asia, että äiti saa nukkua koko yön lähes heräämättä. Silloin on virkeä hoitamaan vauvaa päivisin ja jaksaa leikkiä vauvan kanssa. Se on todellinen ETUOIKEUS vauvalle että äiti jaksaa oikeasti eikä vain esitä reipasta, vaikka on rättiväsynyt. Kyllä vauva sen vaistoaa :(
Meillä vauveli täyttää kohta 9 kk ja yöt käyvät vain levottomammiksi kaiken aikaa. Mitään selvää yörytmiä ei ole. Vauva herää syömään pari kertaa (pullosta) noin 1:00 ja 4-5:00 ja herättää muuten laittamaan tuttia suuhun ja peittoa paremmin päälle noin pari- kolme kertaa lisää. Tai huutaa ilman mitään syytä vartin, eikä silloin mikään auta. Vaihdan vaipan ja yritän antaa maitoa, mutta huuto jatkuu, kunnes nukahtaa muutenvain sylin ja tassuttelun tuloksena.
Joskus vain herää useasti, muttei syö. Sekalaisin kellonajoin. Tällaisten öiden jälkeen olisi niin IHANA nukkua edes 9:ään, muttei se ikinä onnistu sillä vauva herää kello 7 joka aamu. Jos hyvin käy, niin 7:45 mutta sitä ennen hän on jo kuitenkin herättänyt ähkinällään tai itkullaan. Nukkumaan menee taistellen siinä 22:00 korvilla.
Jos voisikin joskus nukkua 6 tuntia putkeen, se olisi luksusta. Normaalistihan ihminen tarvitsee sen 8 tuntia unta.
Päikkäreitä hän nukkuu kaksi kertaa vaihdellen puolesta tunnista pariin tuntiin. Silloin on mahdollisuus nukkua, mutten osaa nukkua päivällä! Äsken yritin, muttei siitä mitään tule.
Mies nukkuu yöt tulpat päässä ja viikonloppuaamuisin haluaa hänkin nukkua. Kerta viikkoon saan ehkä joskus nukkua sen pari tuntia pidempään mutta se tuntuu olevan työn ja tuskan takana. Olen jokatapauksessa hereillä kun vauva itkee aamulla. Siitä sitten pari tuntia väkinäistä unta. Korvatulppienkaan kanssa en voi olla kuulematta vauvan itkua tai kiljahduksia ja miettimättä onko vauvalla kaikki hyvin.
Vali vali... siltä se kuulostaa kun itse luen tekstini. Elämä on. Vaikeinta on se, kun ei yhtään tiedä, milloin saisi alkaa nukkua kokonaisia öitä. ?!
Se on niin suuri asia, että äiti saa nukkua koko yön lähes heräämättä. Silloin on virkeä hoitamaan vauvaa päivisin ja jaksaa leikkiä vauvan kanssa. Se on todellinen ETUOIKEUS vauvalle että äiti jaksaa oikeasti eikä vain esitä reipasta, vaikka on rättiväsynyt. Kyllä vauva sen vaistoaa :(
Meillä vauveli täyttää kohta 9 kk ja yöt käyvät vain levottomammiksi kaiken aikaa. Mitään selvää yörytmiä ei ole. Vauva herää syömään pari kertaa (pullosta) noin 1:00 ja 4-5:00 ja herättää muuten laittamaan tuttia suuhun ja peittoa paremmin päälle noin pari- kolme kertaa lisää. Tai huutaa ilman mitään syytä vartin, eikä silloin mikään auta. Vaihdan vaipan ja yritän antaa maitoa, mutta huuto jatkuu, kunnes nukahtaa muutenvain sylin ja tassuttelun tuloksena.
Joskus vain herää useasti, muttei syö. Sekalaisin kellonajoin. Tällaisten öiden jälkeen olisi niin IHANA nukkua edes 9:ään, muttei se ikinä onnistu sillä vauva herää kello 7 joka aamu. Jos hyvin käy, niin 7:45 mutta sitä ennen hän on jo kuitenkin herättänyt ähkinällään tai itkullaan. Nukkumaan menee taistellen siinä 22:00 korvilla.
Jos voisikin joskus nukkua 6 tuntia putkeen, se olisi luksusta. Normaalistihan ihminen tarvitsee sen 8 tuntia unta.
Päikkäreitä hän nukkuu kaksi kertaa vaihdellen puolesta tunnista pariin tuntiin. Silloin on mahdollisuus nukkua, mutten osaa nukkua päivällä! Äsken yritin, muttei siitä mitään tule.
Mies nukkuu yöt tulpat päässä ja viikonloppuaamuisin haluaa hänkin nukkua. Kerta viikkoon saan ehkä joskus nukkua sen pari tuntia pidempään mutta se tuntuu olevan työn ja tuskan takana. Olen jokatapauksessa hereillä kun vauva itkee aamulla. Siitä sitten pari tuntia väkinäistä unta. Korvatulppienkaan kanssa en voi olla kuulematta vauvan itkua tai kiljahduksia ja miettimättä onko vauvalla kaikki hyvin.
Vali vali... siltä se kuulostaa kun itse luen tekstini. Elämä on. Vaikeinta on se, kun ei yhtään tiedä, milloin saisi alkaa nukkua kokonaisia öitä. ?!
Vastaukset 7
Vanhimmat
teidän miettiä unikoulua? Tuon ikäisen yleensä pitäisi osata jo nukahtaa uudestaan itsekseen ja vielä vähemmän syödä yöllä, jos päivällä syö normaalisti.
Unikoulu auttaisi sekä lasta, että äitiä. Kysele vaikka täältä kokemuksia, mutta mitä ite oon lukenu, niin kaikilla melkein auttanu. Niin siis ainakin se sairaalan unikoulu.
Tsemppiä!
Kuule, tuo viestisi oli ihan kuin meiltä vähän aikaa sitten (ks. 1.10. Huonosti nukkumisen ME). Jos sua voi väsymyksessä yhtään lohduttaa, niin meillä meni vain 2 viikkoa tuon viestin kirjoittamisesta ja asiat ovat jo paljon paremmin.
Jouduimme tosin sairaalaan saakka, mutta en usko että se on aivan välttämätön osoite kaikille unikoululaisille. Jos vauvanne on terve (ei ole flunssia eikä ole tulossa hampaita), niin kysymys on varmaan siitä mistä meilläkin oli eli vauva ei osaa rauhoittaa itse itseään kun on kerran havahtunut unestaan. Sairaalassa se opetettiin huudattamalla häntä yksin sängyssään, mutta kotona huudatus on varmaan lempeämpi tapa, niin on edes tuttu ympäristö. Tassuttelu ei kaikille lapsille tehoa, ellei siihen yhdisty riittävän pitkä itkunsietokyky. Siis aina silloin kun itku ei ole sävyltään aivan vaativa, älkää menkö rauhoittelemaan kuin vasta 10 minuutin päästä. Se on pitkä aika, nimimerkillä kyynel tuli silmään äidillekin. Jos itku jatkuu tai on hysteeristä, ota syliin vain siksi aikaa että hiljenee ja laita takaisin sänkyyn. Jos rauhoittuu, mene pois tai jos ei ihan rauhoittunut, pidä kättä ja mene sitten pois kun rauhoittui. Jos alkaa hetken päästä itkeä, älä mene heti. Toista tarvittaessa muutaman kerran, ei tarvitse toistaa 100 kertaa, koska vauvat eivät jaksa vaan nukahtavat.
Sairaalassa sanoivat, ettei 9 kk tarvitse ruokaa eikä muutakaan palvelua yöllä. Älä vaihda vaippaa ellei ole kakka. Älä anna ruokaa - jos iltapuuro on syöty, niin nälkään ei kuole.
Meillä entinen valvottaja oppi nukkumisen niin, että nukkuu klo 20-5.30, joskus aivan hiljaa, toisinaan vaimeilla, lyhyillä itkeskelyillä höystettynä. Ja oppi samaan syssyyn parvekenukkumisen niin, että mulla on nykyisin 2 h vapaa-aikaa päivittäin. Tämä toimii sitten vain terveille, nyt kun pojalla on flunssaa, yöt menivät taas risaisemmiksi, mutta periaate on edelleen ettei turhaa palvelua anneta yöllä.
Kokeile ja kerro parin viikon päästä auttoiko. Voimia!
Voiko tuota tekniikkaaksi kokeilla myös noin 3 kuukauden ikäiseen vauvaan. Meillä nimittäin äidin sairastumisen vuoksi katseksi vauvan rytmi nukkua omassa vuoteessa. Nyt iltaitkuja on, eikä meinaa rauhoittua. Eli saako noin pientä itkettää sängyssään? Voiko/pitääkö vanhemman seista vauvan vierellä kokoajan kunnes nukahtaa?
3kk ikäistä vauvaa ei missään nimessä saa itkettää sängyssä!!eikä noin pieni vielä nuku öitään kokonaan eikä noin pienellä joka on pelkästään maidolla niin ole mitään rytmiä!pientä vauvaa täytyy aina mennä hoitamaan kun itkee!unikoulua voi alkaa kokeilemaan noin 6-7kk iässä!!
Joo, en mäkään 3 kk vauvaan kokeilisi. Semmoisten tiitiäisten perusoikeuksiin kuuluvat iltaitkut ja läheisyys. Kun tämä nyttemmin unikoulutettu vauvamme oli 3 kk, nukuin hänen kanssaan samassa sängyssä. Siinä sekä mun että vauvan öinen herääminen jäi lyhyimmäksi.
Hei
otan osaa, mulla on ollut kahden pienen kanssa juuri samanlaista, juuri samanikäisten lasten kanssa. Eroahdistus, hampaat, liikkumaan oppiminen-kaikki yhdessä rytäkässä.
Väsyneenä kaikki näyttää harmaalta, eikä jaksa iloita mistään.Ja miksi et saisi valittaa, valitat ihan aiheesta!Nyt ensisijaisen tärkeää olisi, että saisit nukkua yön, pari rauhassa.Olisiko mahdollista? Mies apuun?Tai sitten unikouluun vauvan kanssa.
Pulloruokinnan lopettaminen olisi myös nyt tehtävä.Tuon ikäinen ei tarvitse enää maitoa yöllä, heräilyt vähenevät varmasti sitten. Sinun täytyy vain itse olla riittävästi nukkunut, jotta voit tuon asian hoitaa.Itselläni toisen lapsen kanssa tepsi viereen ottaminen, toisen kanssa se menee nihkeämmin..Älä missään nimessä vaihda vaippaa yöllä, se vain virkistää.
Ota ohjelmaan selkeä päivärytmi ja ulkoile lapsen kanssa paljon, nukuta päikkärit ulkona.(Hox, en tiedä, miten yleensä teet, yritän vain keksiä ratkaisuja ongelmaan).
Itse ajauduin esikoiselta siihen pisteeseen, etten enää itse nukahtanut ja jouduin syömään nukahtamislääkekuurin.Eikä apua tarjolla mistään.Olo on ollut jossain vaiheessa varsin toivoton. Esikoinen alkoi nukkua vuoden täytettyään ja sitä odottelen nyt kuopukseltakin, joka herää nyt 1-2 krt/yössä.
Sukulaisista ei apua ole tullut, oman äidin kommentti v-ttaa ja surettaa vieläkin:"Olisit miettinyt, kun aloit noin vanhana (32v) lapsia tekemään ja kaksi peräkkäin vielä!Minulla ei koskaan ollut noin vaikeaa!Itse olet tuon tilanteen aiheuttanut." Anoppi kyselee, nukkuuko lapset, esikoiselta vastasin totuudenmukaisesti, ettei nuku-kommentti oli aina vain voivoi-muttei konkreettista apua koskaan.Kuopukselta olen vastannut vain, että ihan hyvin nukkuu (kysymys on: NukkuuHAN jo koko yön...), koska tiedän jo, ettei apua tule.Mies on katsonut muutaman yön, enemmän olisi saanut kyllä katsoa, mutta jotenkin tähän on ajauduttu.
VOIMIA kovasti sinulle, tuo vaihe on todnäk. ohimenevää.Yritä saada järjestettyä itselle se nukkumisyö, ei tuosta muuten mitään tule!
Hei!
Muistuttaisin vain että unikoulutettavien lapsien pitää saada kaikki 4-5 ateriaa päivässä, siis kunnon ruokaa. Maito ei pidä nälkää poissa. Eli ennenkuin aloitatte unikoulut niin muistakaa että vauva on päivänaikana syönyt riittävästi :)
Alkuperäiselle paljon jaksamista.