Järkisyitä ja kokemuksia

Milloin tehdään tieteellisiä tutkimuksia vaikkapa eri vaihtoehtojen välillä ja voiko niitä edes aina tehdä? Onko vanhat käytännöt tuottaneet hyviä tuloksia? V-V-huolto lisääntyy kokoajan koska monet vanhemmat yksinkertaisesti vain tajuavat sen fiksuimmaksi systeemiksi ja "piutpaut" välittävät "tuomareista" sillä hehän ovat asiantuntijoita lapsensa elämässä kuten myös tietysti lapsi itsekin!

"Vuoroviikkohuoltajuus on nyt katsottava pohjamutia myöten, ennen kuin voidaan tehdä loppuselvitys siitä, että osa vuoroviikkolapsista kokee huoltomuodon turvattomana ja raskaana vaihtoehtona, johon hän joutuu tyytymään vanhempiensa elatusmaksuhaluttomuuden takia ja miellyttääkseen vanhempiaan."

-Tuoko on siis ennakkopäätelmäsi? Ajatteletko että muissa vaihtoehdoissa asia ei olisi noin??Tutkitaanko vertailun vuoksi myös perinteiset tapaamismallit ja niiden "hedelmät"

"Tästä ei kukaan uskalla puhua. Ei lähit, ei lapset, ei viranomaiset; koska vastassa on miehet, joille lapsen etu on tuntematon käsite, mikäli heille ei ole siitä etua ja asian ajaminen on ehdotonta, kuten "Ari" ja muutama muu on tällä ja muilla sivustoilla osoittaneet."

No jopas! Meinaat siis että lapsen etu on syrjäyttää toinen vanhempi lapsen elämästä??! Mistäköhän vaietaan?Juuri vuoroasumisesta, se kun pistää kiusallisen leiman perinteisiin malleihin ja kenties juuri osoittaakin ne vanhempien itsekkäiksi ratkaisuiksi! Luepa tuo väitöskirja ennekuin puhut mitä sylki suuhun tuo. Kannattaa varmaan tutustua lasten omiin mielipiteisiin kokemuksistaan.Löytyy jyväskylän yliopiston sivuilta elektroniisessa muodossa, joten sen voit vaikka tulostaa itsellesi (reilu 200 sivua ;) )

"Mielipiteeni ei ole vuoroviikkohuollon vastainen, mutta lain pakottamana ja ainoana vaihtoehtona tietyissä tapauksissa sitä voitaisiin verrata hulluuteen. Vai ovatko ne lapset se, valitettava tilastollinen tappio, joka maksaa laskun aikuisten maailman tasa-arvosta?"

-Kuka on puhunut että se olisi AINOA vaihtoehto? Vallallahan on lähinnä ajatus että se on huonoin vaihtoehto!..Ainakin tietyissä piireissä..ja sitä perustellaan kaikenlaisilla tunnesyillä joista puuttuu faktatieto.Pelkkää tunnetta että "kyllä se on kauheeta...!"

Tämä yhteiskunta on edistyksellinen ja vapaa, mutta naiselle ja äidille se ei vieläkään annan mitään arvoa.

-Tuo seikka pitää korjata. Mm. palkka-asia. Siitä ja muista epätasa-arvosta olen ihan yhtä vihainen kuin sinä, mutta ei se tarkoita että vastaavasti miehiä on syrjittävä lastentapaamisasioissa??!!
Entäpä siis arvo isälle ja lapsellensa? Äidithän ovat jyränneet vuosikymmenet. Mutta ajat ovat muuttuneet. Äidit eivät ole enää kotirintamalla tai kotona vaan töissä siinä missä miehetkin ja hyvä niin! Se taas on muuttanut sitä "perinteistä" asetelmaa että miehet eivät hoida lapsiaan ja ole heidän kanssaan. Sanoisin että muutos on ollut dramaattinen viimeisen n. 30 vuoden aikana! Mutta miten yhteiskunta ja lait ovat muuttuneeseen tilanteeseen reagoineet? Eipä juuri mitenkään. Lait ja asenteet ovat vieläkin tuolla "sotien aikaisella tasolla".

Joka systeemissä on vikaa. Jos erolapsella on rakastavat vanhemmat kyllä hän varmasti haluaa olla heidän eron jälkeenkin molempien lapsi. Myös muuta kuin paperilla ja parina viikonloppuna. Monissa, ei kaikissa, eroissa lapsen etu on vuoroviikkohuolto joka on "sorvattu" mahdollisimman toimivaksi. Minimoi haitat ja maksimoi mahdollisuudet. Koti on siellä missä vanhempikin on.

..ja kokemuksia kirjoitti:

Milloin tehdään tieteellisiä tutkimuksia vaikkapa eri vaihtoehtojen välillä ja voiko niitä edes aina tehdä? Onko vanhat käytännöt tuottaneet hyviä tuloksia? V-V-huolto lisääntyy kokoajan koska monet vanhemmat yksinkertaisesti vain tajuavat sen fiksuimmaksi systeemiksi ja "piutpaut" välittävät "tuomareista" sillä hehän ovat asiantuntijoita lapsensa elämässä kuten myös tietysti lapsi itsekin!

"Vuoroviikkohuoltajuus on nyt katsottava pohjamutia myöten, ennen kuin voidaan tehdä loppuselvitys siitä, että osa vuoroviikkolapsista kokee huoltomuodon turvattomana ja raskaana vaihtoehtona, johon hän joutuu tyytymään vanhempiensa elatusmaksuhaluttomuuden takia ja miellyttääkseen vanhempiaan."

-Tuoko on siis ennakkopäätelmäsi? Ajatteletko että muissa vaihtoehdoissa asia ei olisi noin??Tutkitaanko vertailun vuoksi myös perinteiset tapaamismallit ja niiden "hedelmät"

"Tästä ei kukaan uskalla puhua. Ei lähit, ei lapset, ei viranomaiset; koska vastassa on miehet, joille lapsen etu on tuntematon käsite, mikäli heille ei ole siitä etua ja asian ajaminen on ehdotonta, kuten "Ari" ja muutama muu on tällä ja muilla sivustoilla osoittaneet."

No jopas! Meinaat siis että lapsen etu on syrjäyttää toinen vanhempi lapsen elämästä??! Mistäköhän vaietaan?Juuri vuoroasumisesta, se kun pistää kiusallisen leiman perinteisiin malleihin ja kenties juuri osoittaakin ne vanhempien itsekkäiksi ratkaisuiksi! Luepa tuo väitöskirja ennekuin puhut mitä sylki suuhun tuo. Kannattaa varmaan tutustua lasten omiin mielipiteisiin kokemuksistaan.Löytyy jyväskylän yliopiston sivuilta elektroniisessa muodossa, joten sen voit vaikka tulostaa itsellesi (reilu 200 sivua ;) )

"Mielipiteeni ei ole vuoroviikkohuollon vastainen, mutta lain pakottamana ja ainoana vaihtoehtona tietyissä tapauksissa sitä voitaisiin verrata hulluuteen. Vai ovatko ne lapset se, valitettava tilastollinen tappio, joka maksaa laskun aikuisten maailman tasa-arvosta?"

-Kuka on puhunut että se olisi AINOA vaihtoehto? Vallallahan on lähinnä ajatus että se on huonoin vaihtoehto!..Ainakin tietyissä piireissä..ja sitä perustellaan kaikenlaisilla tunnesyillä joista puuttuu faktatieto.Pelkkää tunnetta että "kyllä se on kauheeta...!"

Tämä yhteiskunta on edistyksellinen ja vapaa, mutta naiselle ja äidille se ei vieläkään annan mitään arvoa.

-Tuo seikka pitää korjata. Mm. palkka-asia. Siitä ja muista epätasa-arvosta olen ihan yhtä vihainen kuin sinä, mutta ei se tarkoita että vastaavasti miehiä on syrjittävä lastentapaamisasioissa??!!
Entäpä siis arvo isälle ja lapsellensa? Äidithän ovat jyränneet vuosikymmenet. Mutta ajat ovat muuttuneet. Äidit eivät ole enää kotirintamalla tai kotona vaan töissä siinä missä miehetkin ja hyvä niin! Se taas on muuttanut sitä "perinteistä" asetelmaa että miehet eivät hoida lapsiaan ja ole heidän kanssaan. Sanoisin että muutos on ollut dramaattinen viimeisen n. 30 vuoden aikana! Mutta miten yhteiskunta ja lait ovat muuttuneeseen tilanteeseen reagoineet? Eipä juuri mitenkään. Lait ja asenteet ovat vieläkin tuolla "sotien aikaisella tasolla".

Joka systeemissä on vikaa. Jos erolapsella on rakastavat vanhemmat kyllä hän varmasti haluaa olla heidän eron jälkeenkin molempien lapsi. Myös muuta kuin paperilla ja parina viikonloppuna. Monissa, ei kaikissa, eroissa lapsen etu on vuoroviikkohuolto joka on "sorvattu" mahdollisimman toimivaksi. Minimoi haitat ja maksimoi mahdollisuudet. Koti on siellä missä vanhempikin on.

Sinä et ole vastaamassa sanoistasi 40 vuoden kuluttua, kun tämän päivän reppulapset kertovat ajankohtaisohjelmissa rankasta lapsuudestaan.

Miksi teidän fanaatikkojen kanssa ei saa olla erimieltä, miksi ette näe v-v-huollossa yhtään huonoa puolta. Se on epäilyttävää.

V-v-huollon ensisijainen perusta on vanhempien hyvät suhteet. Miten ne saadaan oikeusteitse aikaiseksi?

Valitettavasti vain sisäpiiri (tuskin yksikään tutkija Suomessa tai Ruotsissa) tietää, miten lasta käytetään ulospäin hyvintoimivassa v-v-huollossa viestinviejänä vanhemmalta toiselle. Liian monessa tapauksessa kauna, katkeruus, piikittely eivät lopu, niin kauan kuin vanhemmat joutuvat asioimaan jatkuvasti toistensa kanssa. Sekö on lapsen etu, vai eikö sellaista tapahdu? Ei, mikäli teiltä kysytään. V-v-huolto on ideaalihuoltomuoto, jossa ei ole mitään negatiivista, teidän fanaatikkojen mielestä.

Edelleen; en ole v-v-huoltoa vastaan, mikäli joku kuka tahansa pystyy vannomaan, että se todella toimii joka lapsen kohdalla niin kuin te esitätte - ja kuvittelette.

Aloittaja nimenomaan tivasi lain (oikeuslaitoksen?) ja yhteiskunnan (ihmisten?) muuttavan asennettaan v-v-huollosta. Ei asenteita väkisin muuteta, eikä ainakaan tavalla, jolla esim. sinä sitä yrität, päin vastoin.

Jos "perinteiseltä" v-v-huoltajalta evätään lapsilisän yh-korotus, mahdollisuus asumistukeen (osa-aikahuoltajuus tuskin oikeuttaa siihen) ja v-v-huoltajuutta, jossa lapset pysyvät paikoillaan ja aikuiset muuttavat vuoroviikoin osoitteesta toiseen tuettaisiin yhteiskunnan taholta, kumpi käytäntö olisi vallalla? Kumpi toimintatapa olisi lapsen etu?

Siinä sinulle mietittävää, joka todella olisi lapsen etu; turvallinen, tuttu koti ja ympäristö ja kaverit, pysyvä osoite, molempien vanhempien pyyteetön huomio ja rakkaus. Kuullostaa hienolta. Sinä et vain kykene siihen, koska olet itsekäs ja mukavuudenhaluinen aikuinen, jolla on yksinoikeus päättää lapsen parhaasta, joka taas olikin....kenen paras?


"Äidithän ovat jyränneet vuosikymmenet."

Tuo lause kertoo enemmän asenteestasi kuin mitkään kaunopuheet lapsen parhaasta.

Miten takaat, ettei lakituvasta saatavasta v-v-huollosta tule jälleen yksi uusi kiusaamisen muoto, jossa lapset roikkuvat mukana kuin räsymollat viranomaisten sulkiessa silmänsä, koska kysymys on liian vaikea ratkaistavaksi?

"Fiksut vanhemmat" kykenevät varmasti järjestämään toimivan v-v-huollon keskenään, ja mikäli näin ei käy, sitä tuskin pystyy tuomarikaan tekemään. Vai olenko väärässä?

huonoja puolia? kirjoitti:

Sinä et ole vastaamassa sanoistasi 40 vuoden kuluttua, kun tämän päivän reppulapset kertovat ajankohtaisohjelmissa rankasta lapsuudestaan.

Miksi teidän fanaatikkojen kanssa ei saa olla erimieltä, miksi ette näe v-v-huollossa yhtään huonoa puolta. Se on epäilyttävää.

V-v-huollon ensisijainen perusta on vanhempien hyvät suhteet. Miten ne saadaan oikeusteitse aikaiseksi?

Valitettavasti vain sisäpiiri (tuskin yksikään tutkija Suomessa tai Ruotsissa) tietää, miten lasta käytetään ulospäin hyvintoimivassa v-v-huollossa viestinviejänä vanhemmalta toiselle. Liian monessa tapauksessa kauna, katkeruus, piikittely eivät lopu, niin kauan kuin vanhemmat joutuvat asioimaan jatkuvasti toistensa kanssa. Sekö on lapsen etu, vai eikö sellaista tapahdu? Ei, mikäli teiltä kysytään. V-v-huolto on ideaalihuoltomuoto, jossa ei ole mitään negatiivista, teidän fanaatikkojen mielestä.

Edelleen; en ole v-v-huoltoa vastaan, mikäli joku kuka tahansa pystyy vannomaan, että se todella toimii joka lapsen kohdalla niin kuin te esitätte - ja kuvittelette.

Aloittaja nimenomaan tivasi lain (oikeuslaitoksen?) ja yhteiskunnan (ihmisten?) muuttavan asennettaan v-v-huollosta. Ei asenteita väkisin muuteta, eikä ainakaan tavalla, jolla esim. sinä sitä yrität, päin vastoin.

Jos "perinteiseltä" v-v-huoltajalta evätään lapsilisän yh-korotus, mahdollisuus asumistukeen (osa-aikahuoltajuus tuskin oikeuttaa siihen) ja v-v-huoltajuutta, jossa lapset pysyvät paikoillaan ja aikuiset muuttavat vuoroviikoin osoitteesta toiseen tuettaisiin yhteiskunnan taholta, kumpi käytäntö olisi vallalla? Kumpi toimintatapa olisi lapsen etu?

Siinä sinulle mietittävää, joka todella olisi lapsen etu; turvallinen, tuttu koti ja ympäristö ja kaverit, pysyvä osoite, molempien vanhempien pyyteetön huomio ja rakkaus. Kuullostaa hienolta. Sinä et vain kykene siihen, koska olet itsekäs ja mukavuudenhaluinen aikuinen, jolla on yksinoikeus päättää lapsen parhaasta, joka taas olikin....kenen paras?


"Äidithän ovat jyränneet vuosikymmenet."

Tuo lause kertoo enemmän asenteestasi kuin mitkään kaunopuheet lapsen parhaasta.

Miten takaat, ettei lakituvasta saatavasta v-v-huollosta tule jälleen yksi uusi kiusaamisen muoto, jossa lapset roikkuvat mukana kuin räsymollat viranomaisten sulkiessa silmänsä, koska kysymys on liian vaikea ratkaistavaksi?

"Fiksut vanhemmat" kykenevät varmasti järjestämään toimivan v-v-huollon keskenään, ja mikäli näin ei käy, sitä tuskin pystyy tuomarikaan tekemään. Vai olenko väärässä?

Todellakin kannattaisi tutkia ja vertailla. Mutta vertaillaan myös muiden vaihtoehtojen plussat ja miinukset.
"Sinä et ole vastaamassa sanoistasi 40 vuoden kuluttua, kun tämän päivän reppulapset kertovat ajankohtaisohjelmissa rankasta lapsuudestaan."

En sentään niin vanha ole ettenpä saattaisi ollakin :) ....kuulemassa että "kiitos isä että sain olla teidän molempien kanssa!"..Juuri tästähän väitöskirjassa on kysymys! Lapset puhuvat kokemuksesta kun OVAT olleet vuosia vuoroasumisessa vanhemmillaan. Ja mitä väitöskirja paljastaa. Lapset pitävät sitä hyvänä! Rehellisesti kerrotaan myös huonoja puolia, mutta kerro minulle systeemi missä niitä ei ole??

"V-v-huolto on ideaalihuoltomuoto, jossa ei ole mitään negatiivista, teidän fanaatikkojen mielestä"

En minä ja tuskin suurin osa muistakaan v-v-huollon puolestapuhujista on fanaatikkoja. Mitä tuollaisella leimaamisella luulet saavasi aikaan?

huonoja puolia? kirjoitti:

Sinä et ole vastaamassa sanoistasi 40 vuoden kuluttua, kun tämän päivän reppulapset kertovat ajankohtaisohjelmissa rankasta lapsuudestaan.

Miksi teidän fanaatikkojen kanssa ei saa olla erimieltä, miksi ette näe v-v-huollossa yhtään huonoa puolta. Se on epäilyttävää.

V-v-huollon ensisijainen perusta on vanhempien hyvät suhteet. Miten ne saadaan oikeusteitse aikaiseksi?

Valitettavasti vain sisäpiiri (tuskin yksikään tutkija Suomessa tai Ruotsissa) tietää, miten lasta käytetään ulospäin hyvintoimivassa v-v-huollossa viestinviejänä vanhemmalta toiselle. Liian monessa tapauksessa kauna, katkeruus, piikittely eivät lopu, niin kauan kuin vanhemmat joutuvat asioimaan jatkuvasti toistensa kanssa. Sekö on lapsen etu, vai eikö sellaista tapahdu? Ei, mikäli teiltä kysytään. V-v-huolto on ideaalihuoltomuoto, jossa ei ole mitään negatiivista, teidän fanaatikkojen mielestä.

Edelleen; en ole v-v-huoltoa vastaan, mikäli joku kuka tahansa pystyy vannomaan, että se todella toimii joka lapsen kohdalla niin kuin te esitätte - ja kuvittelette.

Aloittaja nimenomaan tivasi lain (oikeuslaitoksen?) ja yhteiskunnan (ihmisten?) muuttavan asennettaan v-v-huollosta. Ei asenteita väkisin muuteta, eikä ainakaan tavalla, jolla esim. sinä sitä yrität, päin vastoin.

Jos "perinteiseltä" v-v-huoltajalta evätään lapsilisän yh-korotus, mahdollisuus asumistukeen (osa-aikahuoltajuus tuskin oikeuttaa siihen) ja v-v-huoltajuutta, jossa lapset pysyvät paikoillaan ja aikuiset muuttavat vuoroviikoin osoitteesta toiseen tuettaisiin yhteiskunnan taholta, kumpi käytäntö olisi vallalla? Kumpi toimintatapa olisi lapsen etu?

Siinä sinulle mietittävää, joka todella olisi lapsen etu; turvallinen, tuttu koti ja ympäristö ja kaverit, pysyvä osoite, molempien vanhempien pyyteetön huomio ja rakkaus. Kuullostaa hienolta. Sinä et vain kykene siihen, koska olet itsekäs ja mukavuudenhaluinen aikuinen, jolla on yksinoikeus päättää lapsen parhaasta, joka taas olikin....kenen paras?


"Äidithän ovat jyränneet vuosikymmenet."

Tuo lause kertoo enemmän asenteestasi kuin mitkään kaunopuheet lapsen parhaasta.

Miten takaat, ettei lakituvasta saatavasta v-v-huollosta tule jälleen yksi uusi kiusaamisen muoto, jossa lapset roikkuvat mukana kuin räsymollat viranomaisten sulkiessa silmänsä, koska kysymys on liian vaikea ratkaistavaksi?

"Fiksut vanhemmat" kykenevät varmasti järjestämään toimivan v-v-huollon keskenään, ja mikäli näin ei käy, sitä tuskin pystyy tuomarikaan tekemään. Vai olenko väärässä?

"Valitettavasti vain sisäpiiri (tuskin yksikään tutkija Suomessa tai Ruotsissa) tietää, miten lasta käytetään ulospäin hyvintoimivassa v-v-huollossa viestinviejänä vanhemmalta toiselle. Liian monessa tapauksessa kauna, katkeruus, piikittely eivät lopu, niin kauan kuin vanhemmat joutuvat asioimaan jatkuvasti toistensa kanssa. Sekö on lapsen etu, vai eikö sellaista tapahdu? Ei, mikäli teiltä kysytään. V-v-huolto on ideaalihuoltomuoto, jossa ei ole mitään negatiivista, teidän fanaatikkojen mielestä."

Niin. V-V:ssä vanhempien on oltava epäitsekkäitä aikuisia. Muissa systeemeissä tuo loanheitto yms. on ihan yleisesti tiedetty fakta. Voi sitä esiintyä v-v:ssäkin, mutta riippuu siis ihmisistä.

"Jos "perinteiseltä" v-v-huoltajalta evätään lapsilisän yh-korotus, mahdollisuus asumistukeen (osa-aikahuoltajuus tuskin oikeuttaa siihen) ja v-v-huoltajuutta, jossa lapset pysyvät paikoillaan ja aikuiset muuttavat vuoroviikoin osoitteesta toiseen tuettaisiin yhteiskunnan taholta, kumpi käytäntö olisi vallalla? Kumpi toimintatapa olisi lapsen etu?

Siinä sinulle mietittävää, joka todella olisi lapsen etu; turvallinen, tuttu koti ja ympäristö ja kaverit, pysyvä osoite, molempien vanhempien pyyteetön huomio ja rakkaus. Kuullostaa hienolta. Sinä et vain kykene siihen, koska olet itsekäs ja mukavuudenhaluinen aikuinen, jolla on yksinoikeus päättää lapsen parhaasta, joka taas olikin....kenen paras?"

Luepa jälleen kerran se väitöskirja. Voit tulla eri tulokseen kuin vain mututuntumalta luulisi.

""Fiksut vanhemmat" kykenevät varmasti järjestämään toimivan v-v-huollon keskenään, ja mikäli näin ei käy, sitä tuskin pystyy tuomarikaan tekemään. Vai olenko väärässä? "

Ruotsissa niin tehdään ja ihan hyvällä (loppu-)tuloksellakin vielä! :)

huonoja puolia? kirjoitti:

Sinä et ole vastaamassa sanoistasi 40 vuoden kuluttua, kun tämän päivän reppulapset kertovat ajankohtaisohjelmissa rankasta lapsuudestaan.

Miksi teidän fanaatikkojen kanssa ei saa olla erimieltä, miksi ette näe v-v-huollossa yhtään huonoa puolta. Se on epäilyttävää.

V-v-huollon ensisijainen perusta on vanhempien hyvät suhteet. Miten ne saadaan oikeusteitse aikaiseksi?

Valitettavasti vain sisäpiiri (tuskin yksikään tutkija Suomessa tai Ruotsissa) tietää, miten lasta käytetään ulospäin hyvintoimivassa v-v-huollossa viestinviejänä vanhemmalta toiselle. Liian monessa tapauksessa kauna, katkeruus, piikittely eivät lopu, niin kauan kuin vanhemmat joutuvat asioimaan jatkuvasti toistensa kanssa. Sekö on lapsen etu, vai eikö sellaista tapahdu? Ei, mikäli teiltä kysytään. V-v-huolto on ideaalihuoltomuoto, jossa ei ole mitään negatiivista, teidän fanaatikkojen mielestä.

Edelleen; en ole v-v-huoltoa vastaan, mikäli joku kuka tahansa pystyy vannomaan, että se todella toimii joka lapsen kohdalla niin kuin te esitätte - ja kuvittelette.

Aloittaja nimenomaan tivasi lain (oikeuslaitoksen?) ja yhteiskunnan (ihmisten?) muuttavan asennettaan v-v-huollosta. Ei asenteita väkisin muuteta, eikä ainakaan tavalla, jolla esim. sinä sitä yrität, päin vastoin.

Jos "perinteiseltä" v-v-huoltajalta evätään lapsilisän yh-korotus, mahdollisuus asumistukeen (osa-aikahuoltajuus tuskin oikeuttaa siihen) ja v-v-huoltajuutta, jossa lapset pysyvät paikoillaan ja aikuiset muuttavat vuoroviikoin osoitteesta toiseen tuettaisiin yhteiskunnan taholta, kumpi käytäntö olisi vallalla? Kumpi toimintatapa olisi lapsen etu?

Siinä sinulle mietittävää, joka todella olisi lapsen etu; turvallinen, tuttu koti ja ympäristö ja kaverit, pysyvä osoite, molempien vanhempien pyyteetön huomio ja rakkaus. Kuullostaa hienolta. Sinä et vain kykene siihen, koska olet itsekäs ja mukavuudenhaluinen aikuinen, jolla on yksinoikeus päättää lapsen parhaasta, joka taas olikin....kenen paras?


"Äidithän ovat jyränneet vuosikymmenet."

Tuo lause kertoo enemmän asenteestasi kuin mitkään kaunopuheet lapsen parhaasta.

Miten takaat, ettei lakituvasta saatavasta v-v-huollosta tule jälleen yksi uusi kiusaamisen muoto, jossa lapset roikkuvat mukana kuin räsymollat viranomaisten sulkiessa silmänsä, koska kysymys on liian vaikea ratkaistavaksi?

"Fiksut vanhemmat" kykenevät varmasti järjestämään toimivan v-v-huollon keskenään, ja mikäli näin ei käy, sitä tuskin pystyy tuomarikaan tekemään. Vai olenko väärässä?

olen kanssasi, voisin sanoa, että kuin omat ajatukseni olisit saanut kirjalliseen muotoon. Kiitos siitä.

Lapsilta tuntuu voivan odottaa jos minkäkin laista sopeutumista ja venymistä. Mitä jos jokainen v-v kannattava asettuisi pohtimaan, miltä itsestä tuntuisi jos v-viikkoina vaihdettaisiin työpistettä, nukkumapaikkaa(kotia), pahimmillaan kavereita jne?

Tuntuu, että täällä palstoilla riehuu fanaatikot, joista jo kerran eroonkin on päässyt, turhaa on, niin turhaa. Ei auttaneet vetoomukset lapsien eduista silloin, vähiten varmasti nyt.

Kerrottakoon fanaatikoille, että ns. hyvinvointivaltio Ruotsi ei ole enää Hannu Hanhen maineessa. Lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt huolestuttavasti, juurettomuus ja ajan hektisyys ovat ainakin yksi syy siihen.

V-viikko on ihanteellista vain silloin, mikäli vanhemmat ovat molemmat motivoituneita käytäntöön. Jos välit ovat kunnossa ja keskusteluyhteys pelaa-vanhempien välinen suhde on lapsen koti-ja lapsen tarpeet ovat etusijalla. Ei siis vähäisessäkään määrin silloin, mikäli vallankäytön tarvetta on.

Jos ei ristiriitoja syystä tai toisesta ei pystytty ratkomaan parisuhteen aikana, miten kummassa se onnistuisi eronkin jälkeen?

Aina on mahdollisuus uuteen alkuun, terveellä ja itsetunnoltaan eheällä aikuisella. Tapauksia mutkistavatkin väkivaltaan ja alistamiseen taipuvaiset, narsistiset, psykopaatit tai muutoin mieleltään rikkonaiset.

Oma mielipiteeni onkin, että kaikissa tapauksissa, joissa asiantuntijatkin oikeuslaitosta myöten "repivät hiuksiaan" ja ihmettelevät, miten jutut pitkittyy ja mutkistuu joissain selvitystapauksissa, kyse on jomman kumman vanhemman mielentervysongelmista, jotka tulevat ja kasvavat koko yhteisön ongelmiksi. Eniten ja suurin kärsijä on kuitenkin se rakas lapsi, voi huokaus...

Kun nyt sitten täällä kommentteja lukee sellainen, jonka omiin kokemuksiin ja elämään ei ole liittynyt tätä "sairasta" elementtiä, Jumalan kiitos, ovat aivan ihmeissään myös.

Sillä yksinkertainen asia onkin muuttunut monisärmäiseksi ja vaikeaksi. Kommentit sieltä suunnalta voivat olla niin mutkat suoriksi tapaan. TAhtomattaankin loukkaavia heitä kohtaan, jotka ovat ja joutuvat kamppailemaan olemassa-olonsa oikeuksista. Siis toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäistä.

Ja sitten viimeisenä vielä, muttei vähäisimpänä. Tulee nämä verkottoituneet, hovinsa tukemana ja myötävaikutuksella, yrittäen manipuloida jo selvinneitä uhreja, syyllistäen ja kärjistäen, vääntäen mustankin valkoiseksi.

Ihan suottako itse tässä aikaani ja energiaani tuhlailen, jokainen tutkiskelkoon motiivejaan ja arvojaan, tehkööt johtopäätöksensä, aivan itse.

Lasten etu, kaikkien etu.

mieltä kirjoitti:

olen kanssasi, voisin sanoa, että kuin omat ajatukseni olisit saanut kirjalliseen muotoon. Kiitos siitä.

Lapsilta tuntuu voivan odottaa jos minkäkin laista sopeutumista ja venymistä. Mitä jos jokainen v-v kannattava asettuisi pohtimaan, miltä itsestä tuntuisi jos v-viikkoina vaihdettaisiin työpistettä, nukkumapaikkaa(kotia), pahimmillaan kavereita jne?

Tuntuu, että täällä palstoilla riehuu fanaatikot, joista jo kerran eroonkin on päässyt, turhaa on, niin turhaa. Ei auttaneet vetoomukset lapsien eduista silloin, vähiten varmasti nyt.

Kerrottakoon fanaatikoille, että ns. hyvinvointivaltio Ruotsi ei ole enää Hannu Hanhen maineessa. Lasten ja nuorten pahoinvointi on lisääntynyt huolestuttavasti, juurettomuus ja ajan hektisyys ovat ainakin yksi syy siihen.

V-viikko on ihanteellista vain silloin, mikäli vanhemmat ovat molemmat motivoituneita käytäntöön. Jos välit ovat kunnossa ja keskusteluyhteys pelaa-vanhempien välinen suhde on lapsen koti-ja lapsen tarpeet ovat etusijalla. Ei siis vähäisessäkään määrin silloin, mikäli vallankäytön tarvetta on.

Jos ei ristiriitoja syystä tai toisesta ei pystytty ratkomaan parisuhteen aikana, miten kummassa se onnistuisi eronkin jälkeen?

Aina on mahdollisuus uuteen alkuun, terveellä ja itsetunnoltaan eheällä aikuisella. Tapauksia mutkistavatkin väkivaltaan ja alistamiseen taipuvaiset, narsistiset, psykopaatit tai muutoin mieleltään rikkonaiset.

Oma mielipiteeni onkin, että kaikissa tapauksissa, joissa asiantuntijatkin oikeuslaitosta myöten "repivät hiuksiaan" ja ihmettelevät, miten jutut pitkittyy ja mutkistuu joissain selvitystapauksissa, kyse on jomman kumman vanhemman mielentervysongelmista, jotka tulevat ja kasvavat koko yhteisön ongelmiksi. Eniten ja suurin kärsijä on kuitenkin se rakas lapsi, voi huokaus...

Kun nyt sitten täällä kommentteja lukee sellainen, jonka omiin kokemuksiin ja elämään ei ole liittynyt tätä "sairasta" elementtiä, Jumalan kiitos, ovat aivan ihmeissään myös.

Sillä yksinkertainen asia onkin muuttunut monisärmäiseksi ja vaikeaksi. Kommentit sieltä suunnalta voivat olla niin mutkat suoriksi tapaan. TAhtomattaankin loukkaavia heitä kohtaan, jotka ovat ja joutuvat kamppailemaan olemassa-olonsa oikeuksista. Siis toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäistä.

Ja sitten viimeisenä vielä, muttei vähäisimpänä. Tulee nämä verkottoituneet, hovinsa tukemana ja myötävaikutuksella, yrittäen manipuloida jo selvinneitä uhreja, syyllistäen ja kärjistäen, vääntäen mustankin valkoiseksi.

Ihan suottako itse tässä aikaani ja energiaani tuhlailen, jokainen tutkiskelkoon motiivejaan ja arvojaan, tehkööt johtopäätöksensä, aivan itse.

Lasten etu, kaikkien etu.

Leimaat fanaatikoiksi siis Oikeusministeriön asettaman isä-työryhmän, joka tukee vuoroasumista.
Samoin tuon väitöskirjan (lukematta sitä?).
Samoin aikuiset ja lapset jotka ovat sen hyväksi havainneet.

Samoin aikuiset ja lapset jotka sitä haluaisivat ja siihen olisi edellytykset jos toinen ei käyttäisi lasta valtapolitiikan välinennä.

Samoin ruotsalaiset tutkimukset ja kokemukset sekä oikusjärjestelmän.

Pitää vastustaa vaikka mitä esitettäisiin. Mitä mieltä siinä on?

Kuka se fanaatikko onkaan?

Missä järki ja kokemus? kirjoitti:

Leimaat fanaatikoiksi siis Oikeusministeriön asettaman isä-työryhmän, joka tukee vuoroasumista.
Samoin tuon väitöskirjan (lukematta sitä?).
Samoin aikuiset ja lapset jotka ovat sen hyväksi havainneet.

Samoin aikuiset ja lapset jotka sitä haluaisivat ja siihen olisi edellytykset jos toinen ei käyttäisi lasta valtapolitiikan välinennä.

Samoin ruotsalaiset tutkimukset ja kokemukset sekä oikusjärjestelmän.

Pitää vastustaa vaikka mitä esitettäisiin. Mitä mieltä siinä on?

Kuka se fanaatikko onkaan?

Vanhan järjestelmän haitat tiedetään hyvin:
riippumatta siitä millaiset ovat eronneiden välit lapsille koituu seuraavia haittoja, joista löytyy tutkimustietoa arvostetuista lähteistä:
1. lapsen riski sairastua aikuistuttuaan depressioon ja moniin muihin mielenterveyden ongelmiin kasvaa huomattavasti
2. identiteetin kehittyminen poikkeaa siitä mitä se olisi ehjässä perheessä
3. lapsen älyllinen kehitys voi kärsiä jos ero tapahtuu kovin varhaisessa vaiheessa

Nämä ovat vain esimerkkejä tätä erinomaisesta vallitsevasta systeemistä. V-V systeemistä ei voi olla vielä pitkäaikaiseurantatietoa, mutta joissakin tapauksissa, erityisesti lapsen niin halutessa, ja mikäli asutaan samalla paikkakunnalla, järjestely voisi toimia. Jos ei toimi niin aina voi palata vanhaan systeemiin. Koettakaa muistaa kenen asista on lopultakin on kysymys, aikuiset ihmiset.

vastikkeita psta kirjoitti:

"Valitettavasti vain sisäpiiri (tuskin yksikään tutkija Suomessa tai Ruotsissa) tietää, miten lasta käytetään ulospäin hyvintoimivassa v-v-huollossa viestinviejänä vanhemmalta toiselle. Liian monessa tapauksessa kauna, katkeruus, piikittely eivät lopu, niin kauan kuin vanhemmat joutuvat asioimaan jatkuvasti toistensa kanssa. Sekö on lapsen etu, vai eikö sellaista tapahdu? Ei, mikäli teiltä kysytään. V-v-huolto on ideaalihuoltomuoto, jossa ei ole mitään negatiivista, teidän fanaatikkojen mielestä."

Niin. V-V:ssä vanhempien on oltava epäitsekkäitä aikuisia. Muissa systeemeissä tuo loanheitto yms. on ihan yleisesti tiedetty fakta. Voi sitä esiintyä v-v:ssäkin, mutta riippuu siis ihmisistä.

"Jos "perinteiseltä" v-v-huoltajalta evätään lapsilisän yh-korotus, mahdollisuus asumistukeen (osa-aikahuoltajuus tuskin oikeuttaa siihen) ja v-v-huoltajuutta, jossa lapset pysyvät paikoillaan ja aikuiset muuttavat vuoroviikoin osoitteesta toiseen tuettaisiin yhteiskunnan taholta, kumpi käytäntö olisi vallalla? Kumpi toimintatapa olisi lapsen etu?

Siinä sinulle mietittävää, joka todella olisi lapsen etu; turvallinen, tuttu koti ja ympäristö ja kaverit, pysyvä osoite, molempien vanhempien pyyteetön huomio ja rakkaus. Kuullostaa hienolta. Sinä et vain kykene siihen, koska olet itsekäs ja mukavuudenhaluinen aikuinen, jolla on yksinoikeus päättää lapsen parhaasta, joka taas olikin....kenen paras?"

Luepa jälleen kerran se väitöskirja. Voit tulla eri tulokseen kuin vain mututuntumalta luulisi.

""Fiksut vanhemmat" kykenevät varmasti järjestämään toimivan v-v-huollon keskenään, ja mikäli näin ei käy, sitä tuskin pystyy tuomarikaan tekemään. Vai olenko väärässä? "

Ruotsissa niin tehdään ja ihan hyvällä (loppu-)tuloksellakin vielä! :)

Rakkaan naapurimme - jonka yhteiskuntamalli tuntuu olevan heikkoitsetuntoisille suomalaisille se ainoa oikea, ongelmat tulevat viiveellä, mallioppimisen kautta meille.

Missä järki ja kokemus? kirjoitti:

Leimaat fanaatikoiksi siis Oikeusministeriön asettaman isä-työryhmän, joka tukee vuoroasumista.
Samoin tuon väitöskirjan (lukematta sitä?).
Samoin aikuiset ja lapset jotka ovat sen hyväksi havainneet.

Samoin aikuiset ja lapset jotka sitä haluaisivat ja siihen olisi edellytykset jos toinen ei käyttäisi lasta valtapolitiikan välinennä.

Samoin ruotsalaiset tutkimukset ja kokemukset sekä oikusjärjestelmän.

Pitää vastustaa vaikka mitä esitettäisiin. Mitä mieltä siinä on?

Kuka se fanaatikko onkaan?

Onko yksikään Oikeusministeriön asettaman isä-työryhmän jäsen ollut reppulapsi?

Onko v-v-huollossa mitään huonoja puolia?

oppia ikäkaikki kirjoitti:

Vanhan järjestelmän haitat tiedetään hyvin:
riippumatta siitä millaiset ovat eronneiden välit lapsille koituu seuraavia haittoja, joista löytyy tutkimustietoa arvostetuista lähteistä:
1. lapsen riski sairastua aikuistuttuaan depressioon ja moniin muihin mielenterveyden ongelmiin kasvaa huomattavasti
2. identiteetin kehittyminen poikkeaa siitä mitä se olisi ehjässä perheessä
3. lapsen älyllinen kehitys voi kärsiä jos ero tapahtuu kovin varhaisessa vaiheessa

Nämä ovat vain esimerkkejä tätä erinomaisesta vallitsevasta systeemistä. V-V systeemistä ei voi olla vielä pitkäaikaiseurantatietoa, mutta joissakin tapauksissa, erityisesti lapsen niin halutessa, ja mikäli asutaan samalla paikkakunnalla, järjestely voisi toimia. Jos ei toimi niin aina voi palata vanhaan systeemiin. Koettakaa muistaa kenen asista on lopultakin on kysymys, aikuiset ihmiset.

Kerrotko myös lainaamiesi kolmen kohdan tutkimustietojen "arvostetut lähteet"?

ja toinen kirjoitti:

Onko yksikään Oikeusministeriön asettaman isä-työryhmän jäsen ollut reppulapsi?

Onko v-v-huollossa mitään huonoja puolia?

Vuoroasumisessa on huonojakin puolia. Tosin hyviä puolia senverran enemmän että "kusee upoksiin" perinteiset tapaamismallit.

kriittisyys? kirjoitti:

Rakkaan naapurimme - jonka yhteiskuntamalli tuntuu olevan heikkoitsetuntoisille suomalaisille se ainoa oikea, ongelmat tulevat viiveellä, mallioppimisen kautta meille.

No Ruotsi ei ole juuri sotinut. Heillä isätkin ovat hoitaneet siis lapsia...ehkäpä siksi isejä ei siellä niinvaan laitetakaan viikonlopputapailijoiksi!

lisätietoa kirjoitti:

Kerrotko myös lainaamiesi kolmen kohdan tutkimustietojen "arvostetut lähteet"?

En ole itse ko.tutkimuksiin perehtynyt, mutta näppituntumalta ja lehtiartikkeleita lukeneena tullut käsitys että lasten ja nuorien pahoinvointi on tasaisesti kasvanut. Yhtenä vaikuttimena ovat eittämättä olleet rikkoontuneet perheet.
Lapset äidille ja isästä tapailija-malli on tullut senkin takia tiensä päähän! Toimii varmasti pakon tai parempien vaihtoehtojen puuttuessa osalla, mutta kyllä lapsiin vaikuttaa negatiivisesti että isä (tai äiti) häviää vanhempien eron myötä "tapailijavanhemmaksi" kun aiemmin ollut kokopäivävanhempi! Varsinkin jos voisi olla joku PAREMPI vaihtoehto!
Tuossa tohtorinväitöskirjassa vuoroasumisesta eivät vastaile vuoroviikon fanaattiset puolustajat tai fanaattiset vastustajat, vaan lapset jotka ovat ELÄNEET SITÄ TODEKSI. He ovat parhaita asiantuntijoita ja he pitävät sitä parhaana vaihtoehtona!On myös tutkimuksia joissa on vanhempinakin haastateltu ko. mallissa kasvaneita ja heidän kommenttinsa ovat olleet myös aikuisiällä positiivisia suhteessa oman lapsuuden vuoroasumiseen. Heidän mielestä vanhemmat ovat tehneet parhaan mahdollisen ratkaisun valitessaan vuoroasumisen heille..johon siis useimmat lapset itsekin ovat ollet valintatilanteessa vaikuttamassa.

ympärillesi! kirjoitti:

En ole itse ko.tutkimuksiin perehtynyt, mutta näppituntumalta ja lehtiartikkeleita lukeneena tullut käsitys että lasten ja nuorien pahoinvointi on tasaisesti kasvanut. Yhtenä vaikuttimena ovat eittämättä olleet rikkoontuneet perheet.
Lapset äidille ja isästä tapailija-malli on tullut senkin takia tiensä päähän! Toimii varmasti pakon tai parempien vaihtoehtojen puuttuessa osalla, mutta kyllä lapsiin vaikuttaa negatiivisesti että isä (tai äiti) häviää vanhempien eron myötä "tapailijavanhemmaksi" kun aiemmin ollut kokopäivävanhempi! Varsinkin jos voisi olla joku PAREMPI vaihtoehto!
Tuossa tohtorinväitöskirjassa vuoroasumisesta eivät vastaile vuoroviikon fanaattiset puolustajat tai fanaattiset vastustajat, vaan lapset jotka ovat ELÄNEET SITÄ TODEKSI. He ovat parhaita asiantuntijoita ja he pitävät sitä parhaana vaihtoehtona!On myös tutkimuksia joissa on vanhempinakin haastateltu ko. mallissa kasvaneita ja heidän kommenttinsa ovat olleet myös aikuisiällä positiivisia suhteessa oman lapsuuden vuoroasumiseen. Heidän mielestä vanhemmat ovat tehneet parhaan mahdollisen ratkaisun valitessaan vuoroasumisen heille..johon siis useimmat lapset itsekin ovat ollet valintatilanteessa vaikuttamassa.

Eli lainaat arvostettuja lähteitä, joita ei ole olemassakaan.

Onko vaatimattomalla otannalla tehdyn väitöskirjan kritisoiminen ja terveellä järjellä kyseenalaistaminen väärin siinä tapauksessa, että väitöskirja tukee sinun ajastusmalliasi?

he eivät saaneet kirjoitti:

Vuoroasumisessa on huonojakin puolia. Tosin hyviä puolia senverran enemmän että "kusee upoksiin" perinteiset tapaamismallit.

Voin julkaista tutkimuksen, jossa verrataan v-v-huollossa olevia lapsia perinteiseen tapaamismalli-lapsiin, joissa perheillä on samanlaiset taustat ja molemmissa ryhmissä vanhemmilla yhtä hyvät suhteet toisiinsa.

Perinteisen tapaamismallin lasten hyvinvoinnissa tuskin löytyisi eroja v-v-huollossa olleisiin, eikä vanhempienkaan, joten... mitä tästä voimme päätellä?

Kuka virtsasi kenen kanoottiin?

tulivat aiemminkin? kirjoitti:

No Ruotsi ei ole juuri sotinut. Heillä isätkin ovat hoitaneet siis lapsia...ehkäpä siksi isejä ei siellä niinvaan laitetakaan viikonlopputapailijoiksi!

Miksi ruotsalaisnuoret ja -lapset voivat artikkeleiden ja asiantuntijoiden (myös median) mukaan huonosti, jos heillä oikeus määrää v-v-huoltoon?

En laita vastaan, jos syytät osasta naapurikansamme huonoa maahanmuuttopolitiikkaa, mutta ei silläkään kaikea selitetä.

lisätietoa kirjoitti:

Kerrotko myös lainaamiesi kolmen kohdan tutkimustietojen "arvostetut lähteet"?

alla joitakin lähteitä. Lisää löytyy ko.tietokannoista


: Am J Psychiatry. 2003 May;160(5):939-46. Links
Family disruption in childhood and risk of adult depression.
Gilman SE, Kawachi I, Fitzmaurice GM, Buka SL.
Department of Maternal and Child Health, Harvard School of Public Health, 677 Huntington Avenue, Boston, MA 02115, USA. [email protected]
OBJECTIVE: The authors examined the risk that family disruption and low socioeconomic status in early childhood confer on the onset of major depression in adulthood. METHOD: Participants were 1,104 offspring of mothers enrolled during pregnancy in the Providence, R.I., site of the National Collaborative Perinatal Project. Measures of childhood family disruption and socioeconomic status were obtained before birth and at age 7. Structured diagnostic interviews were used to assess respondents' lifetime history of major depressive episode between the ages of 18 and 39. Survival analysis was used to identify childhood risks for depression onset. RESULTS: Parental divorce in early childhood was associated with a higher lifetime risk of depression among subjects whose mothers did not remarry as well as among subjects whose mothers remarried. These effects were more pronounced when accompanied by high levels of parental conflict. Independent of the respondents' adult socioeconomic status, low socioeconomic status in childhood predicted an elevated risk of depression. CONCLUSIONS: Family disruption in early childhood increase the long-term risk for major depression. Reducing childhood disadvantages may be one avenue for prevention of depression. Identification of modifiable pathways linking aspects of the early childhood environment to adult mental health is needed to mitigate the long-term consequences of childhood disadvantage.
Emotionality and self-regulation, threat appraisal, and coping in children of divorce.
Lengua LJ, Sandler IN, West SG, Wolchik SA, Curran PJ.
University of Washington, Department of Psychology, Seattle 98195, USA.
A model of the effects of children's temperament (negative and positive emotionality, impulsivity and attention focusing) on post-divorce threat appraisals, coping (active and avoidant), and psychological symptoms (depression and conduct problems) was investigated. The study utilized a sample of 223 mothers and children (ages 9 to 12 years) who had experienced divorce within the last two years. Evidence was found of direct effects of child-report negative emotionality on children's threat perceptions and of child-report positive emotionality and impulsivity on children's coping. Indirect effects of negative emotionality on active and avoidant coping through threat appraisal were found. Direct effects of the temperament variables on symptoms were also found. Cross group analyses indicated that the models were robust to age differences, but gender differences were found in the relation between negative emotionality and depression. The results of this study indicate that temperament and threat appraisals are important predictors of children's post-divorce symptoms, and that temperament is a predictor of children's appraisal and coping process.
PMID: 10208354 [PubMed - indexed for MEDLINE]

: Br J Clin Psychol. 1997 May;36 ( Pt 2):195-208. Links
Lifetime episodes of dysphoria: gender, early childhood loss and personality.
Roberts JE, Gotlib IH.
State University of New York at Buffalo, Department of Psychology 14260-4110, USA.
The roles of gender, early childhood loss and personality as risk factors for lifetime episodes of dysphoria were examined in a large sample of college students (N = 557). Dysphoria classifications were based on the Inventory to Diagnose Depression (IDD) and the IDD-Lifetime Version. Brief dysphoria was defined as meeting DSM-III-R symptom criteria for major depression without meeting the two-week duration criteria, whereas protracted dysphoria required that the duration criteria were also met. Although females reported higher levels of depressive symptoms and neuroticism than did males, and were more likely to have a lifetime history of episodes of dysphoria, males were more susceptible to the adverse effects of early childhood loss. Males with loss were more likely to have a history of protracted dysphoria and to report higher levels of neuroticism than were males who did not experience an early parental loss. Neuroticism, in turn, acted as a trait vulnerability characteristic to episodes of dysphoria in both males and females. Interestingly, the effects of gender on lifetime experience of dysphoria were mediated by neuroticism: females' increased vulnerability to episodes of dysphoria was due to their elevated levels of neuroticism.
PMID: 9167861 [PubMed - indexed for MEDLINE]

: Acta Psychiatr Scand. 1996 Jan;93(1):20-6. Links
Parental divorce and depression in young adulthood: adolescents' closeness to parents and self-esteem as mediating factor.
Palosaari U, Aro H, Laippala P.
National Public Health Institute, Department of Mental Health, Helsinki, Finland.
The mediating factors between childhood experience of parental divorce and subsequent depression in young adulthood were assessed in a follow-up study of one Finnish urban age cohort from the age of 16 to 22 (n = 1656). Depression was found to be more common among the offspring of divorced families. Low self-esteem at age 16 was an indicator of vulnerability to depression in young adulthood irrespective of family background or gender. Among girls the long-term impact of divorce was mediated via low self-esteem and lack of closeness to father. When the relationship with the father was close, no excess risk of depression was found among girls from divorced families. Conversely, in boys no statistical connection between low self-esteem or unsatisfactory relationship with parents and depression after parental divorce was found.
PMID: 8919325 [PubMed - indexed for MEDLINE]

Eur Arch Psychiatry Clin Neurosci. 2006 Jun;256(4):256-63. Epub 2006 Mar 6. Links
Long-term psychosocial effects of parental divorce: a follow-up study from adolescence to adulthood.
Huurre T, Junkkari H, Aro H.
National Public Health Institute, Department of Mental Health and Alcohol Research, Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki, Finland. [email protected]
OBJECTIVE: The purpose of this 16-year follow-up study was to investigate whether 32-year-old adults who had experienced parental divorce before 16 years of age (n = 317) differed in psychosocial well-being or life trajectories from those from non-divorced two-parent families (n = 1069).METHOD: The data were obtained from a follow-up survey of a Finnish urban age cohort from the age of 16 till 32 years (n = 1471). The long-term impact of parental divorce on a variety of outcomes in adulthood, including psychological well-being, life situation, health behaviour, social networks and support, negative life events and interpersonal problems, was assessed.RESULTS: Females from divorced compared to non-divorced families reported more psychological problems (higher scores in the Beck Depression Inventory, General Health Questionnaire and Psychosomatic Symptoms Score) and more problems in their interpersonal relationships. These differences were not found among males. Shorter education,unemployment, divorce, negative life events and more risky health behaviour were more common among subjects of both genders with a background of parental divorce.CONCLUSIONS: The study revealed that parental divorce is an indicator of sufficient stress in childhood for its influences to persist well into adulthood, possibly with wider scope among females. It is important to recognise specific needs of children in the divorce process in order to prevent or minimize negative consequences and chain reactions during their subsequent life.
PMID: 16502211 [PubMed - indexed for MEDLINE]
Fam Process. 2007 Mar;46(1):53-65. Links
Family ties after divorce: long-term implications for children.
Ahrons CR.
University of Southern California, Council on Contemporary Families, USA. [email protected]
Drawing on the data from the longitudinal Binuclear Family Study, 173 grown children were interviewed 20 years after their parents' divorce. This article addresses two basic questions: (1) What impact does the relationship between parents have on their children 20 years after the divorce? and (2) When a parent remarries or cohabits, how does it impact a child's sense of family? The findings show that the parental subsystem continues to impact the binuclear family 20 years after marital disruption by exerting a strong influence on the quality of relationships within the family system. Children who reported that their parents were cooperative also reported better relationships with their parents, grandparents, stepparents, and siblings. Over the course of 20 years, most of the children experienced the remarriage of one or both parents, and one third of this sample remembered the remarriage as more stressful than the divorce. Of those who experienced the remarriage of both of their parents, two thirds reported that their father's remarriage was more stressful than their mother's. When children's relationships with their fathers deteriorated after divorce, their relationships with their paternal grandparents, stepmother, and stepsiblings were distant, negative, or nonexistent. Whether family relationships remain stable, improve, or get worse is dependent on a complex interweaving of many factors. Considering the long-term implications of divorce, the need to emphasize life course and family system perspectives is underscored.
: Can J Psychiatry. 2006 Sep;51(10):671-6. Links
Twelve-month psychiatric disorder among single and married mothers: the role of marital history.
Cairney J, Pevalin DJ, Wade TJ, Veldhuizen S, Arboleda-Florez J.
Health Systems Research and Consulting Unit, Centre for Addiction and Mental Health, Toronto, Ontario, Canada. [email protected]
OBJECTIVE: To examine differences between single and married mothers in the 12-month prevalence of psychiatric disorders. METHODS: The analysis uses data from the National Comorbidity Survey, collected in 1992-1993, and focuses on women aged 15 to 55 years with children (n=1346). Psychiatric disorders are assessed with the University of Michigan Composite International Diagnostic Interview, a survey instrument based on DSM-III-R criteria. RESULTS: Compared with married mothers, previously married mothers have elevated rates of disorders. Prevalences among single mothers who were never married are similar to those among married mothers, but they are generally lower than prevalences among mothers who experience a marital disruption. CONCLUSIONS: These results indicate that marital separation and divorce may be markers for elevated risk for psychiatric disorder among women with children. It is important to consider the impact of marital history on the relation between family structure and psychiatric outcomes.

jossarian 52 kirjoitti:

alla joitakin lähteitä. Lisää löytyy ko.tietokannoista


: Am J Psychiatry. 2003 May;160(5):939-46. Links
Family disruption in childhood and risk of adult depression.
Gilman SE, Kawachi I, Fitzmaurice GM, Buka SL.
Department of Maternal and Child Health, Harvard School of Public Health, 677 Huntington Avenue, Boston, MA 02115, USA. [email protected]
OBJECTIVE: The authors examined the risk that family disruption and low socioeconomic status in early childhood confer on the onset of major depression in adulthood. METHOD: Participants were 1,104 offspring of mothers enrolled during pregnancy in the Providence, R.I., site of the National Collaborative Perinatal Project. Measures of childhood family disruption and socioeconomic status were obtained before birth and at age 7. Structured diagnostic interviews were used to assess respondents' lifetime history of major depressive episode between the ages of 18 and 39. Survival analysis was used to identify childhood risks for depression onset. RESULTS: Parental divorce in early childhood was associated with a higher lifetime risk of depression among subjects whose mothers did not remarry as well as among subjects whose mothers remarried. These effects were more pronounced when accompanied by high levels of parental conflict. Independent of the respondents' adult socioeconomic status, low socioeconomic status in childhood predicted an elevated risk of depression. CONCLUSIONS: Family disruption in early childhood increase the long-term risk for major depression. Reducing childhood disadvantages may be one avenue for prevention of depression. Identification of modifiable pathways linking aspects of the early childhood environment to adult mental health is needed to mitigate the long-term consequences of childhood disadvantage.
Emotionality and self-regulation, threat appraisal, and coping in children of divorce.
Lengua LJ, Sandler IN, West SG, Wolchik SA, Curran PJ.
University of Washington, Department of Psychology, Seattle 98195, USA.
A model of the effects of children's temperament (negative and positive emotionality, impulsivity and attention focusing) on post-divorce threat appraisals, coping (active and avoidant), and psychological symptoms (depression and conduct problems) was investigated. The study utilized a sample of 223 mothers and children (ages 9 to 12 years) who had experienced divorce within the last two years. Evidence was found of direct effects of child-report negative emotionality on children's threat perceptions and of child-report positive emotionality and impulsivity on children's coping. Indirect effects of negative emotionality on active and avoidant coping through threat appraisal were found. Direct effects of the temperament variables on symptoms were also found. Cross group analyses indicated that the models were robust to age differences, but gender differences were found in the relation between negative emotionality and depression. The results of this study indicate that temperament and threat appraisals are important predictors of children's post-divorce symptoms, and that temperament is a predictor of children's appraisal and coping process.
PMID: 10208354 [PubMed - indexed for MEDLINE]

: Br J Clin Psychol. 1997 May;36 ( Pt 2):195-208. Links
Lifetime episodes of dysphoria: gender, early childhood loss and personality.
Roberts JE, Gotlib IH.
State University of New York at Buffalo, Department of Psychology 14260-4110, USA.
The roles of gender, early childhood loss and personality as risk factors for lifetime episodes of dysphoria were examined in a large sample of college students (N = 557). Dysphoria classifications were based on the Inventory to Diagnose Depression (IDD) and the IDD-Lifetime Version. Brief dysphoria was defined as meeting DSM-III-R symptom criteria for major depression without meeting the two-week duration criteria, whereas protracted dysphoria required that the duration criteria were also met. Although females reported higher levels of depressive symptoms and neuroticism than did males, and were more likely to have a lifetime history of episodes of dysphoria, males were more susceptible to the adverse effects of early childhood loss. Males with loss were more likely to have a history of protracted dysphoria and to report higher levels of neuroticism than were males who did not experience an early parental loss. Neuroticism, in turn, acted as a trait vulnerability characteristic to episodes of dysphoria in both males and females. Interestingly, the effects of gender on lifetime experience of dysphoria were mediated by neuroticism: females' increased vulnerability to episodes of dysphoria was due to their elevated levels of neuroticism.
PMID: 9167861 [PubMed - indexed for MEDLINE]

: Acta Psychiatr Scand. 1996 Jan;93(1):20-6. Links
Parental divorce and depression in young adulthood: adolescents' closeness to parents and self-esteem as mediating factor.
Palosaari U, Aro H, Laippala P.
National Public Health Institute, Department of Mental Health, Helsinki, Finland.
The mediating factors between childhood experience of parental divorce and subsequent depression in young adulthood were assessed in a follow-up study of one Finnish urban age cohort from the age of 16 to 22 (n = 1656). Depression was found to be more common among the offspring of divorced families. Low self-esteem at age 16 was an indicator of vulnerability to depression in young adulthood irrespective of family background or gender. Among girls the long-term impact of divorce was mediated via low self-esteem and lack of closeness to father. When the relationship with the father was close, no excess risk of depression was found among girls from divorced families. Conversely, in boys no statistical connection between low self-esteem or unsatisfactory relationship with parents and depression after parental divorce was found.
PMID: 8919325 [PubMed - indexed for MEDLINE]

Eur Arch Psychiatry Clin Neurosci. 2006 Jun;256(4):256-63. Epub 2006 Mar 6. Links
Long-term psychosocial effects of parental divorce: a follow-up study from adolescence to adulthood.
Huurre T, Junkkari H, Aro H.
National Public Health Institute, Department of Mental Health and Alcohol Research, Mannerheimintie 166, 00300 Helsinki, Finland. [email protected]
OBJECTIVE: The purpose of this 16-year follow-up study was to investigate whether 32-year-old adults who had experienced parental divorce before 16 years of age (n = 317) differed in psychosocial well-being or life trajectories from those from non-divorced two-parent families (n = 1069).METHOD: The data were obtained from a follow-up survey of a Finnish urban age cohort from the age of 16 till 32 years (n = 1471). The long-term impact of parental divorce on a variety of outcomes in adulthood, including psychological well-being, life situation, health behaviour, social networks and support, negative life events and interpersonal problems, was assessed.RESULTS: Females from divorced compared to non-divorced families reported more psychological problems (higher scores in the Beck Depression Inventory, General Health Questionnaire and Psychosomatic Symptoms Score) and more problems in their interpersonal relationships. These differences were not found among males. Shorter education,unemployment, divorce, negative life events and more risky health behaviour were more common among subjects of both genders with a background of parental divorce.CONCLUSIONS: The study revealed that parental divorce is an indicator of sufficient stress in childhood for its influences to persist well into adulthood, possibly with wider scope among females. It is important to recognise specific needs of children in the divorce process in order to prevent or minimize negative consequences and chain reactions during their subsequent life.
PMID: 16502211 [PubMed - indexed for MEDLINE]
Fam Process. 2007 Mar;46(1):53-65. Links
Family ties after divorce: long-term implications for children.
Ahrons CR.
University of Southern California, Council on Contemporary Families, USA. [email protected]
Drawing on the data from the longitudinal Binuclear Family Study, 173 grown children were interviewed 20 years after their parents' divorce. This article addresses two basic questions: (1) What impact does the relationship between parents have on their children 20 years after the divorce? and (2) When a parent remarries or cohabits, how does it impact a child's sense of family? The findings show that the parental subsystem continues to impact the binuclear family 20 years after marital disruption by exerting a strong influence on the quality of relationships within the family system. Children who reported that their parents were cooperative also reported better relationships with their parents, grandparents, stepparents, and siblings. Over the course of 20 years, most of the children experienced the remarriage of one or both parents, and one third of this sample remembered the remarriage as more stressful than the divorce. Of those who experienced the remarriage of both of their parents, two thirds reported that their father's remarriage was more stressful than their mother's. When children's relationships with their fathers deteriorated after divorce, their relationships with their paternal grandparents, stepmother, and stepsiblings were distant, negative, or nonexistent. Whether family relationships remain stable, improve, or get worse is dependent on a complex interweaving of many factors. Considering the long-term implications of divorce, the need to emphasize life course and family system perspectives is underscored.
: Can J Psychiatry. 2006 Sep;51(10):671-6. Links
Twelve-month psychiatric disorder among single and married mothers: the role of marital history.
Cairney J, Pevalin DJ, Wade TJ, Veldhuizen S, Arboleda-Florez J.
Health Systems Research and Consulting Unit, Centre for Addiction and Mental Health, Toronto, Ontario, Canada. [email protected]
OBJECTIVE: To examine differences between single and married mothers in the 12-month prevalence of psychiatric disorders. METHODS: The analysis uses data from the National Comorbidity Survey, collected in 1992-1993, and focuses on women aged 15 to 55 years with children (n=1346). Psychiatric disorders are assessed with the University of Michigan Composite International Diagnostic Interview, a survey instrument based on DSM-III-R criteria. RESULTS: Compared with married mothers, previously married mothers have elevated rates of disorders. Prevalences among single mothers who were never married are similar to those among married mothers, but they are generally lower than prevalences among mothers who experience a marital disruption. CONCLUSIONS: These results indicate that marital separation and divorce may be markers for elevated risk for psychiatric disorder among women with children. It is important to consider the impact of marital history on the relation between family structure and psychiatric outcomes.

Tässä suomalainen tutkimus, suomalaisesta kulttuurista ja suomalaislapsista. [Unohtamatta: ikäpolvesta, jonka vanhemmat olivat urbanisoitumisen ja rakennemuutoksen ensimmäisiä taakankantajia.]

"Vanhempien avioero ja depressio varhaisaikuisuudessa: Ulla Tulisalo
Tutkittavana oli 9.lk:sia 356 ero- ja 1202 ydinperheen nuorta. [Tutkimus aloitettiin 1983] :)

Vanhempien avioeron on todettu olevan stressaava kokemus lapselle missä iässä tahansa. Tutkimuksessa on selvitetty altistaako avioerotausta depressiolle varhaisaikuisuudessa ja onko nuoruusiän elämän tilanteella, itsetunnolla ja koetulla stressillä välittävää merkitystä prosessissa.

Ero-perheiden nuoret jatkoivat harvemmin opiskelua ja olivat useammin työelämässä ja heidän aikuistumisvaiheensa oli stressaavampi kuin ei-eroperheiden nuorilla.

[Kaipaisin rinnakkaistutkimusta taloudellisista näkökohdista ja hieman tuoreempaa näkemystä siitä, miten yhteiskunnan tuki eroperheille on parantanut "tulosta"]

Jatkoanalyyseissä huono itsetunto 16-vuoden iässä oli depressiota selittävänä tekijänä kaikilla nuorilla riippumatta perhetaustasta."

Mielenkiintoisia yksityiskohtia linkissä.

http://www.uta.fi/laitokset/kirjasto/vaitokset/1999/6899.html

Jo nyt joku voisi aloittaa tekemään tutkimusta eroperheiden hyvinvoinnista, lähtökohtana lähiäidin pätkätyöt, taloudellisen tilanteen aiheuttaman epävarmuuden vaikutus lapsiin ja perheen hyvinvointiin. Väitöksen voi tehdä 20 vuoden tutkinnan jälkeen - itsestäänselvyydestä.

Hmmmm kirjoitti:

Eli lainaat arvostettuja lähteitä, joita ei ole olemassakaan.

Onko vaatimattomalla otannalla tehdyn väitöskirjan kritisoiminen ja terveellä järjellä kyseenalaistaminen väärin siinä tapauksessa, että väitöskirja tukee sinun ajastusmalliasi?

Ensinnäkään: minä en ole se kirjoittaja joka puhui jostain muusta tutkimuksista kuin ko.väitöskirjasta.
Toiseksi:väitöskirjaa ei hyväksytä jos siinä ei olisi tieteellistä ansiota. Ja sitähän tuossa väitöskirjassa toki on yllinkyllin. On vaikka yrittäisit kuinka sitä kritisoida tai vähätellä. Sen esiintuomat tulokset ovat vain ilmeisesti vastoin näkemyksiäsi!
Kerran vielä sanon. Lue se ennenkuin kritisoit. Voidaan sitten jutella asiasta eikä luuloista. Väitöskirjan voi lukea ja tulostaa Jyväskylän yliopiston sivuilta menemällä kohtaan kirjasto-JYKDOK-tietokanta-ja sieltä hakutoiminnoilla valitsemalla "Linnavuori" löytyy PDF-tiedostona väitöskirja. Tutustukaa muutkin olitte sitten mitä mieltä tahansa! Linkki:

http://kirjasto.jyu.fi/

Calluna Vulgaris kirjoitti:

Miksi ruotsalaisnuoret ja -lapset voivat artikkeleiden ja asiantuntijoiden (myös median) mukaan huonosti, jos heillä oikeus määrää v-v-huoltoon?

En laita vastaan, jos syytät osasta naapurikansamme huonoa maahanmuuttopolitiikkaa, mutta ei silläkään kaikea selitetä.

..Todella erikoista ajattelua että vuorohuoltajuus ja siirtolaispolitiikka ovat aiheuttaneet nuoriso-ongelmat Ruotsissa, mutta muut erolapset olisivat niistä erossa, ettei vaan olisi toisinpäin... :)
Ja taas kerran..muut erolapset ovat vähemmänongelmaisia??..Epäilen vahvasti sitä että isätön lapsi joka toista vanhenpaa tiedostaen tai tiedostamattaan kaipaa ja jota yksi vanhempi hoitaa jaksamisen rajoilla olisi parempi lähtökohta kuin vuorohuoltajuus jossa lapsella säilyisi kumpikin vanhempi. Maalaisjärkeä, eikö?!

huonoja puolia? kirjoitti:

Voin julkaista tutkimuksen, jossa verrataan v-v-huollossa olevia lapsia perinteiseen tapaamismalli-lapsiin, joissa perheillä on samanlaiset taustat ja molemmissa ryhmissä vanhemmilla yhtä hyvät suhteet toisiinsa.

Perinteisen tapaamismallin lasten hyvinvoinnissa tuskin löytyisi eroja v-v-huollossa olleisiin, eikä vanhempienkaan, joten... mitä tästä voimme päätellä?

Kuka virtsasi kenen kanoottiin?

En ota kantaa tuollaisiin "kanoottiinvirtsaamisiin" vaan pysyn ihan asiassa...julkaisepa tuo väittämäsi tutkimus.
Tutkimus jota minä olen lainannut (ko.väitöskirja) on siis ihan yleisesti ja helposti luettavissa... Vai onko siinä liikaa sivuja luettavaksi?

ei luulottelua kirjoitti:

Ensinnäkään: minä en ole se kirjoittaja joka puhui jostain muusta tutkimuksista kuin ko.väitöskirjasta.
Toiseksi:väitöskirjaa ei hyväksytä jos siinä ei olisi tieteellistä ansiota. Ja sitähän tuossa väitöskirjassa toki on yllinkyllin. On vaikka yrittäisit kuinka sitä kritisoida tai vähätellä. Sen esiintuomat tulokset ovat vain ilmeisesti vastoin näkemyksiäsi!
Kerran vielä sanon. Lue se ennenkuin kritisoit. Voidaan sitten jutella asiasta eikä luuloista. Väitöskirjan voi lukea ja tulostaa Jyväskylän yliopiston sivuilta menemällä kohtaan kirjasto-JYKDOK-tietokanta-ja sieltä hakutoiminnoilla valitsemalla "Linnavuori" löytyy PDF-tiedostona väitöskirja. Tutustukaa muutkin olitte sitten mitä mieltä tahansa! Linkki:

http://kirjasto.jyu.fi/

Tieteellisen tutkimuksen eettisen hyväksyttävyyden, luotettavuuden ja tulosten uskottavuuden perusta on, että tutkimus on =rehellinen, puolueeton, riittävän laajapohjainen=, huolellinen tutkimusmateriaalin hankinnassa, aineiston tallentamisessa, tutkimustyössä, tulosten analysoinnissa, tulosten esittämisessä ja tallentamisessa sekä tutkimusten ja niiden tulosten arvioinnissa.

Jos uskot näin olevan jokaisen väitöskirjan kohdalla, olet todella naivi.

Odotamme kovasti kirjoitti:

En ota kantaa tuollaisiin "kanoottiinvirtsaamisiin" vaan pysyn ihan asiassa...julkaisepa tuo väittämäsi tutkimus.
Tutkimus jota minä olen lainannut (ko.väitöskirja) on siis ihan yleisesti ja helposti luettavissa... Vai onko siinä liikaa sivuja luettavaksi?

Et nähtävästi ymmärrä yksinkertaista viestihierarkiaa ja lauashdus tutkimuksesta, jonka mahdollisesti tekisin, oli lähinnä parodiaa itsestäänselvyydestä, mutta se meni sinulta ohi.

V-V:n vika kirjoitti:

..Todella erikoista ajattelua että vuorohuoltajuus ja siirtolaispolitiikka ovat aiheuttaneet nuoriso-ongelmat Ruotsissa, mutta muut erolapset olisivat niistä erossa, ettei vaan olisi toisinpäin... :)
Ja taas kerran..muut erolapset ovat vähemmänongelmaisia??..Epäilen vahvasti sitä että isätön lapsi joka toista vanhenpaa tiedostaen tai tiedostamattaan kaipaa ja jota yksi vanhempi hoitaa jaksamisen rajoilla olisi parempi lähtökohta kuin vuorohuoltajuus jossa lapsella säilyisi kumpikin vanhempi. Maalaisjärkeä, eikö?!

Sanon selkokielellä:

Miksi ruotsalaisnuoret voivat yhtä huonosti, kuin suomalaisnuoretkin, vaikka Ruotsissa on ollut v-v-huolto käytössä jo parinkymmenen vuoden ajan ja erot lisääntyneet samaa tahtia kuin Suomessakin.

Väitätkö, että v-v-huolto on ratkaisu eroperheiden ongelmiin?

Vai olisiko se ratkaisu sinun taloudellisiin ongelmiisi? :)

Miksi otat esimerkiksi äärieroperheet?

Etkö ole muuten uskottava?

:)))) kirjoitti:

Et nähtävästi ymmärrä yksinkertaista viestihierarkiaa ja lauashdus tutkimuksesta, jonka mahdollisesti tekisin, oli lähinnä parodiaa itsestäänselvyydestä, mutta se meni sinulta ohi.

Onhan sulla logiikka :)

Ensin arvostelet tutkimustuloksia tarkoituksenhakuisesti lukematta niitä edes, senjälkeen sanot että sinulla on tutkimus muka..

Minä olen puhunut tutkimuksesta, väitöskirjasta.

Kun sinä saat nuo "itsestäänselvyydet" väitöskirjaan niin tervetuloa niitä julkaisemaan...siihen asti sinulla on vain väitteesi..ei väitöskirjaa joka kestää tieteellisen tarkastelun. Sorry!

muiltakin? kirjoitti:

Onhan sulla logiikka :)

Ensin arvostelet tutkimustuloksia tarkoituksenhakuisesti lukematta niitä edes, senjälkeen sanot että sinulla on tutkimus muka..

Minä olen puhunut tutkimuksesta, väitöskirjasta.

Kun sinä saat nuo "itsestäänselvyydet" väitöskirjaan niin tervetuloa niitä julkaisemaan...siihen asti sinulla on vain väitteesi..ei väitöskirjaa joka kestää tieteellisen tarkastelun. Sorry!

Väitöskirja on vain yksi pykälä tohtoroinnissa, ja mitä harvinaisempi aihe ja muodikkaampi aihealue, sitä varmampi on läpi meno.


Oletko koskaan kuullut, että väitöskirja kumottaisiin - jopa vuosien kuluttua, tai tutkimustuloksia olisi väärennetty?

Hohhoijaa!

Missä järki ja kokemus? kirjoitti:

Leimaat fanaatikoiksi siis Oikeusministeriön asettaman isä-työryhmän, joka tukee vuoroasumista.
Samoin tuon väitöskirjan (lukematta sitä?).
Samoin aikuiset ja lapset jotka ovat sen hyväksi havainneet.

Samoin aikuiset ja lapset jotka sitä haluaisivat ja siihen olisi edellytykset jos toinen ei käyttäisi lasta valtapolitiikan välinennä.

Samoin ruotsalaiset tutkimukset ja kokemukset sekä oikusjärjestelmän.

Pitää vastustaa vaikka mitä esitettäisiin. Mitä mieltä siinä on?

Kuka se fanaatikko onkaan?

Ihmeellisiä tunteenpurkauksia vuoroviikkosysteemiä vastaan! Turha tähän keskusteluun on liittää katkeruutta siitä, jos eron jälkeen ei ole toimivaa yhteyttä exään. Vuoroviikkojörjestely on lapsille paras ratkaisu jos molemmat vanhemmat todella yrittävät päästä siihen. Asumme exän kanssa tietoisesti samalla alueella ettei lasten tarvinnut muuttaa koulua tai kaveripiiriä. Jos sen kestää, että entiseen puolisoon voi joskus vahingossa törmätä niin ratkaisu on lasten kannalta ihanteellinen. Tätä eivät vain sosiaalitantat ymmärrä, koska järjestelmä on isien kannalta tasa-arvoinen. Aina puhutaan siitä, että miesten euro on naisten 80 centiä, mutta ei siitä, että nykysysteemin mukaan erotilanteessa äidin lapsi on isän 20%-nen. Tietenkin äiti saa lapsilisät, asumistuet etc., mutta olen valmis maksamaan enemmänkin siitä, että voin olla lasteni kanssa edes vuoroviikot.

minä olen tyhmä? kirjoitti:

Väitöskirja on vain yksi pykälä tohtoroinnissa, ja mitä harvinaisempi aihe ja muodikkaampi aihealue, sitä varmampi on läpi meno.


Oletko koskaan kuullut, että väitöskirja kumottaisiin - jopa vuosien kuluttua, tai tutkimustuloksia olisi väärennetty?

Hohhoijaa!

Hohhoijaa vaan...tosiaan. On sulla ainakin kova halu mitätöidä ties millä keinoin tuo väitöskirja. Tee siitä väitöskirja kuinka väärä tuo väitöskirja on...Ai mutta sinähän sen jo teitkin täälläSuomi 24:n keskustelupalstalla..

Taidat olla ihmisiä jotka uskovat horoskooppeihin yms. senverran epätieteellinen tuo argumentointisi on. Jos olisit elänyt aikana jolloin painovoiman olemassaoloa todistettiin olisit varmaan kuulunut siihen vastustajien etujoukkoon. Herääpä jo 2000-luvulle.

väärennetty kirjoitti:

Hohhoijaa vaan...tosiaan. On sulla ainakin kova halu mitätöidä ties millä keinoin tuo väitöskirja. Tee siitä väitöskirja kuinka väärä tuo väitöskirja on...Ai mutta sinähän sen jo teitkin täälläSuomi 24:n keskustelupalstalla..

Taidat olla ihmisiä jotka uskovat horoskooppeihin yms. senverran epätieteellinen tuo argumentointisi on. Jos olisit elänyt aikana jolloin painovoiman olemassaoloa todistettiin olisit varmaan kuulunut siihen vastustajien etujoukkoon. Herääpä jo 2000-luvulle.

Olen entinen - exäni halusta, v-v-huoltaja, nykyinen lähihuoltaja. En usko horoskooppeihin. Entä sinä?

Miksi kukaan ei puhu epäonnistuneista v-v-huoltokokeiluista ja syistä, miksi ne epäonnistuivat. Miksi lapset eivät uskalla kertoa asioista, joita heitä vihastuttaa v-v-huollossa?

"Ei tää huonookaan oo" on melko lattea kannanotto.

paha paha kirjoitti:

Olen entinen - exäni halusta, v-v-huoltaja, nykyinen lähihuoltaja. En usko horoskooppeihin. Entä sinä?

Miksi kukaan ei puhu epäonnistuneista v-v-huoltokokeiluista ja syistä, miksi ne epäonnistuivat. Miksi lapset eivät uskalla kertoa asioista, joita heitä vihastuttaa v-v-huollossa?

"Ei tää huonookaan oo" on melko lattea kannanotto.

Kyllä msiinä ehan rehellisesti kerrotaan niin hyvistä kuin huonoista puolista jne. Miksi väität muuta jos et edes vaivaudu lukemaan?? Outoa.
Siis. Luepa se netistä niin et enää tuota samaa levyä jauha. Ja todennäköisesti voit tulla tulokseen että vuoroviikko-malli on hyvä ratkaisu ehkäpä paljon useammissa eroissa kuin nykyään toteutetaan..
Sekö sinua peloittaa niin paljon ettet sitä lue?

paha paha kirjoitti:

Olen entinen - exäni halusta, v-v-huoltaja, nykyinen lähihuoltaja. En usko horoskooppeihin. Entä sinä?

Miksi kukaan ei puhu epäonnistuneista v-v-huoltokokeiluista ja syistä, miksi ne epäonnistuivat. Miksi lapset eivät uskalla kertoa asioista, joita heitä vihastuttaa v-v-huollossa?

"Ei tää huonookaan oo" on melko lattea kannanotto.

..puhu epäonnistuneista "perinteisistä" tapaamismalleista? Ei tarvi kai puhua kun katsoo parinkymmenen vuoden tuloksia ja tuota menoa "karstsalla".