illalla:
Iik, rakas päiväkirja!
Heti aamulla me Robbien kanssa lähdimme Alazea
Townin salille. Tosin matkaan tuli muutama mutka,
ensimmäinen oli rakas veljeni Mange.
Juuri, kun olin tarttumassa Alazea Townin Gymin
oven ripaan, käsi laskeutui olalleni.
"Hei Nina!" se oli Mange.
"Hei!" minä hymyilin.
"Olin aikeissa lähteä eilen kaupungista, mutta
kun näin sinun ja Robbien ratsastavan paikalle,
päätin jäädä, että voisin ottaa ottelun siskoani
vastaan!" Mange virnuili.
"Kivaa! Minä olenkin halunnut jo pitkään
näyttää sinulle mitä olen oppinut!" minä
virnuilin takaisin.
"Hyvä hyvä. Kaksi vastaan kaksi."
"Käy!" minä kiljaisin intoa puhkuen.
"Matkaan Croconaw!"
"Mene Sentret!"
"Croconaw, käytä vesipyssyä!"
"Sentret, vimmahyökkäys!"
Croconawin vesipyssy kasteli Sentretini, mutta
se ei menoa haitannut, Sentret pyöri rullana
Croconawia kohti. Sentret osui Croconawia, joka
horjahti hieman. Hieman. Niin tosiiankin, hieman.
"Croconaw, taklaus!"
Sentret oli suuri sopivasti melkein Croconawn
alla edellisestä iskusta, joten Croconawin oli
helppo iskeä. Sentret pyörtyi.
"Takaisin, Sentret!" minä kutsuin hieman
harmissani, minun pitäisi ilmiselvästi treenata
Sentretiä lisää.
"Takaisin, Croconaw", Mangekin käski. "Matkaan,
Pidgeotto!"
"Matkaan, Meganium!" minä kiljuin.
"Mitä?! Ei tässä vaiheessa, ei voi olla
mahdollista, ei mitenkään...", Mange oli ihan
puulla päähän lyöty.
"Nyt on", minä totesin ja aloin jo itsekin
ihmetellä, miten se olisi mahdollista, kaikki
sitä hokivat (Rob oli juuri eilen illalla
ihmetellyt sitä minulle).
"Meganium, unijauhe!" minä huusin.
"Pidgeotto, pyörremyrsky, puhalla unijauhe
pois!"
"Pidgeotto, hiekkapöly!"
"Varo, Meganium! Sulje silmäsi!" minä kehotin.
Sitä minun ei olisi kuitenkaan ehkä kannattanut
käskeä, sillä Nyt Pidgeotto pääsi iskemään
nopeasti, kun Meganiumin silmät olivat vielä
kiinni. Meganium ei kuitenkaan pyörtynyt.
"Auringonsäde, Meganium!"
"Varo Pidgeotto!"
Pidgeotto pyörtyi.
"Hei, tasapeli, eiköhän oteta vielä yhdet poket
käyttöön, minä tahdon tietää, että voitan sinut!"
Mange uhosi.
"Sehän sopii!"
"Matkaan, Natu!"
"Natu?" minä ihmettelin.
POKEDEX: NATU ON PSY-TYYPPINEN POKÈMON. SE ON
ERITTÄIN HARVINAINEN, SITÄ TIEDETÄÄN LÖYTYVÄN
AINOASTAAN RUINS OF ALPHIN LÄHIYMPÄRISTÖSTÄ.
NATUN SIIVET EIVÄT OLE VIELÄ TÄYSIN KEHITTYNEET,
JOTEN SE VAIN HYPPELEHTII PAIKASTA TOISEEN
LENTÄMISEN SIJAAN.
"Vai Natu. No, mehän yhdet Natut voitamme,
matkaan Seel!"
"Natu, käytä psykosädettä!" Mange kannusti.
"Seel! Kuplaisku, nyt!"
Mutta Seel oli liian heiveröinen ja pyörtyi.
"Voi ei Seel, ei kai sattunut pahasti?" minä
parkaisin.
Seel ei sanonut mitään. Hetkeksi menin ihan
jumiin, mutta sitten muistin marjat ja kaivoin
taskustani muutaman, jotka syötin Seelille. Se
näytti voivan jo paremmin.
"Hah, minä voitin! Meganiumista huolimatta!"
Mange riemuitsi. "Heippa vaan, sisko", hän
virnuili ja loikki pois.
Minä käytin Pokemonini Pokemon Centerissä ja
marssin Robin kanssa salille.
"Sinä olet varmaan Bugsy?" minäkysyin
lähimmältä vastaan tulijalta.
"En ole. Bugsy on tuolla noin. Mutta jos aiot
haastaa hänet, hänellä on tänään todella huono
päivä, joten varoitan! mies luikki tiehensä.
Minä kävelin Rob kintereilläni miehen
osottamaan suuntaan.
"Minä haastan sinut, Bugsy, yksi yhtä vastaan!"
minä sanoin Bugsyn selälle.
"Mitä? Kuka? Ai, taas tuollainen napero!
Kamalaa! Kolmas tuollainen tänä aamuna! Ja tuokin
tietysti taas voitta, ei ole minun päiväni ei,
mutta saamasi pitää, napero, haaste hyväksytty!"
Napero. Minua ketutti ja todella. Myöhemmin Rob
sanoi, että minun silmäni salamoivat. Mutta olin
valmis näyttämään tuolle salipäällikölle, kuka on
napero ja kuka ei, vaikka hänen päivänsä
muuttuisi vielä huonommaksi!
"Matkaan Scyther!"
Voi ei, ajattelin. Toisaalta, Sentretiä ja
Seeliä olisi koulutettava ja hyvä kouluttaja
koulutti Pokejaan tasaisesti, mutta...Äh, minä
tein päätökseni.
"Matkaan Sentret!"
"Hah, Scyther, käytä kolmoisviiltoa!"
"Sentret, väistä ja sitten vimmahyökkäys,
uudestaan ja uudestaan!"
Sentret oli nopeampi. Se oli todella nopea ja
teki vimmahyökkäyksen useasti. Scyther taas
tuntui väsyneeltä, se ei kerinnyt kuin katsella
Sentretin touhuja.
"Ja lopuksi kehopusku, Sentret!"
Homma oli paketissa, Scyther pyörtyi.
"Wohoo! Sentret, olet mahtava!"
"Sentret, ret!" se riemuitsi.
Bugsy manasi.
"Toinen merkkini!" minä hyppäsin korkealle, kun
Bugsy luovutti merkin vastentahtoisesti.
Iik! Mikä tuo ääni oli? Olen nyt Ilex
Forestissa, on aivan pimeää. Kirjoitan
taskulampun valon avulla. Rob nukkuu jo. Täällä
on viileä, mutta onneksi makuupussi on lämmin.
Iik! Säikähtänyt Rattata juoksi äsken ylitseni,
olen ihan hermona. Parasta varmaan käydä kohta
nukkumaan, me lähdemme Robin kanssa jo aamuyöllä
matkaan kohti Golderod Cityä. Hullua, sanon minä,
mutta Rob on itsepäinen. Ehkä saamme pyydystettyä
jonkin yö-Pokemonin. No, hyvää yötä sitten...
Z...z...Z...z...
JATKUU...
Iik, rakas päiväkirja!
Heti aamulla me Robbien kanssa lähdimme Alazea
Townin salille. Tosin matkaan tuli muutama mutka,
ensimmäinen oli rakas veljeni Mange.
Juuri, kun olin tarttumassa Alazea Townin Gymin
oven ripaan, käsi laskeutui olalleni.
"Hei Nina!" se oli Mange.
"Hei!" minä hymyilin.
"Olin aikeissa lähteä eilen kaupungista, mutta
kun näin sinun ja Robbien ratsastavan paikalle,
päätin jäädä, että voisin ottaa ottelun siskoani
vastaan!" Mange virnuili.
"Kivaa! Minä olenkin halunnut jo pitkään
näyttää sinulle mitä olen oppinut!" minä
virnuilin takaisin.
"Hyvä hyvä. Kaksi vastaan kaksi."
"Käy!" minä kiljaisin intoa puhkuen.
"Matkaan Croconaw!"
"Mene Sentret!"
"Croconaw, käytä vesipyssyä!"
"Sentret, vimmahyökkäys!"
Croconawin vesipyssy kasteli Sentretini, mutta
se ei menoa haitannut, Sentret pyöri rullana
Croconawia kohti. Sentret osui Croconawia, joka
horjahti hieman. Hieman. Niin tosiiankin, hieman.
"Croconaw, taklaus!"
Sentret oli suuri sopivasti melkein Croconawn
alla edellisestä iskusta, joten Croconawin oli
helppo iskeä. Sentret pyörtyi.
"Takaisin, Sentret!" minä kutsuin hieman
harmissani, minun pitäisi ilmiselvästi treenata
Sentretiä lisää.
"Takaisin, Croconaw", Mangekin käski. "Matkaan,
Pidgeotto!"
"Matkaan, Meganium!" minä kiljuin.
"Mitä?! Ei tässä vaiheessa, ei voi olla
mahdollista, ei mitenkään...", Mange oli ihan
puulla päähän lyöty.
"Nyt on", minä totesin ja aloin jo itsekin
ihmetellä, miten se olisi mahdollista, kaikki
sitä hokivat (Rob oli juuri eilen illalla
ihmetellyt sitä minulle).
"Meganium, unijauhe!" minä huusin.
"Pidgeotto, pyörremyrsky, puhalla unijauhe
pois!"
"Pidgeotto, hiekkapöly!"
"Varo, Meganium! Sulje silmäsi!" minä kehotin.
Sitä minun ei olisi kuitenkaan ehkä kannattanut
käskeä, sillä Nyt Pidgeotto pääsi iskemään
nopeasti, kun Meganiumin silmät olivat vielä
kiinni. Meganium ei kuitenkaan pyörtynyt.
"Auringonsäde, Meganium!"
"Varo Pidgeotto!"
Pidgeotto pyörtyi.
"Hei, tasapeli, eiköhän oteta vielä yhdet poket
käyttöön, minä tahdon tietää, että voitan sinut!"
Mange uhosi.
"Sehän sopii!"
"Matkaan, Natu!"
"Natu?" minä ihmettelin.
POKEDEX: NATU ON PSY-TYYPPINEN POKÈMON. SE ON
ERITTÄIN HARVINAINEN, SITÄ TIEDETÄÄN LÖYTYVÄN
AINOASTAAN RUINS OF ALPHIN LÄHIYMPÄRISTÖSTÄ.
NATUN SIIVET EIVÄT OLE VIELÄ TÄYSIN KEHITTYNEET,
JOTEN SE VAIN HYPPELEHTII PAIKASTA TOISEEN
LENTÄMISEN SIJAAN.
"Vai Natu. No, mehän yhdet Natut voitamme,
matkaan Seel!"
"Natu, käytä psykosädettä!" Mange kannusti.
"Seel! Kuplaisku, nyt!"
Mutta Seel oli liian heiveröinen ja pyörtyi.
"Voi ei Seel, ei kai sattunut pahasti?" minä
parkaisin.
Seel ei sanonut mitään. Hetkeksi menin ihan
jumiin, mutta sitten muistin marjat ja kaivoin
taskustani muutaman, jotka syötin Seelille. Se
näytti voivan jo paremmin.
"Hah, minä voitin! Meganiumista huolimatta!"
Mange riemuitsi. "Heippa vaan, sisko", hän
virnuili ja loikki pois.
Minä käytin Pokemonini Pokemon Centerissä ja
marssin Robin kanssa salille.
"Sinä olet varmaan Bugsy?" minäkysyin
lähimmältä vastaan tulijalta.
"En ole. Bugsy on tuolla noin. Mutta jos aiot
haastaa hänet, hänellä on tänään todella huono
päivä, joten varoitan! mies luikki tiehensä.
Minä kävelin Rob kintereilläni miehen
osottamaan suuntaan.
"Minä haastan sinut, Bugsy, yksi yhtä vastaan!"
minä sanoin Bugsyn selälle.
"Mitä? Kuka? Ai, taas tuollainen napero!
Kamalaa! Kolmas tuollainen tänä aamuna! Ja tuokin
tietysti taas voitta, ei ole minun päiväni ei,
mutta saamasi pitää, napero, haaste hyväksytty!"
Napero. Minua ketutti ja todella. Myöhemmin Rob
sanoi, että minun silmäni salamoivat. Mutta olin
valmis näyttämään tuolle salipäällikölle, kuka on
napero ja kuka ei, vaikka hänen päivänsä
muuttuisi vielä huonommaksi!
"Matkaan Scyther!"
Voi ei, ajattelin. Toisaalta, Sentretiä ja
Seeliä olisi koulutettava ja hyvä kouluttaja
koulutti Pokejaan tasaisesti, mutta...Äh, minä
tein päätökseni.
"Matkaan Sentret!"
"Hah, Scyther, käytä kolmoisviiltoa!"
"Sentret, väistä ja sitten vimmahyökkäys,
uudestaan ja uudestaan!"
Sentret oli nopeampi. Se oli todella nopea ja
teki vimmahyökkäyksen useasti. Scyther taas
tuntui väsyneeltä, se ei kerinnyt kuin katsella
Sentretin touhuja.
"Ja lopuksi kehopusku, Sentret!"
Homma oli paketissa, Scyther pyörtyi.
"Wohoo! Sentret, olet mahtava!"
"Sentret, ret!" se riemuitsi.
Bugsy manasi.
"Toinen merkkini!" minä hyppäsin korkealle, kun
Bugsy luovutti merkin vastentahtoisesti.
Iik! Mikä tuo ääni oli? Olen nyt Ilex
Forestissa, on aivan pimeää. Kirjoitan
taskulampun valon avulla. Rob nukkuu jo. Täällä
on viileä, mutta onneksi makuupussi on lämmin.
Iik! Säikähtänyt Rattata juoksi äsken ylitseni,
olen ihan hermona. Parasta varmaan käydä kohta
nukkumaan, me lähdemme Robin kanssa jo aamuyöllä
matkaan kohti Golderod Cityä. Hullua, sanon minä,
mutta Rob on itsepäinen. Ehkä saamme pyydystettyä
jonkin yö-Pokemonin. No, hyvää yötä sitten...
Z...z...Z...z...
JATKUU...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.