Rannalla räyhäsi joukko vihaisia kulkukoiria.
Kuu oli loistanut liian kauan,
veden lainehtivaan pintaan.
Järvi oli nostanut kuolleen miehen aalloille,
ja siinä se kellui,
kuin meripoiju,
pää ikävästi turvonneena.
Kalman tuoksu leijui kulkukoirien sieraimiin,
ne vainusivat kuoleman ja ulvoivat kaipuutaan.
Ne kaipasivat elämää,
ulvoivat ja kaipasivat,
nuo susien jälkeläiset.
Elämää kaipasi myös,
tuo kuollut mies,
sielunsa vaelluksella.
Silmät,
jotka ennen oli katsonut maailman kauneutta, olivat nyt tyhjät.
Vain kauneus,
joka hänen sisälleen oli kasvanút,
matkasi hänen mukanaan.
Elämä oli hetkeksi saattanut hänet,
tämän maailman materiaksi ja antanut hänelle muodon.
Muodon,
jota mieheksi kutsutaan.
Hänen kohtaloaan ohjasi rakkaus,
rakkaus materiaan,
jota naiseksi kutsutaan.
Eivät he tienneet,
että molempien henki
ja sielu tanssahtelivat rakastavaisina,
kuun loisteessa jo silloin,
kun sudet näillä mailla ulvoivat.
Silloin,
kun vesi oli kristallin kirkasta ja ilma tuoksuvan raikasta.
Tuolle miehelle elämä oli vain yksi,
yksi hetki tässä loputtomassa virrassa,
jossa sielut ja henget tanssivat rakkauden vainioilla,
ikuisuuden.
Kuu oli loistanut liian kauan,
veden lainehtivaan pintaan.
Järvi oli nostanut kuolleen miehen aalloille,
ja siinä se kellui,
kuin meripoiju,
pää ikävästi turvonneena.
Kalman tuoksu leijui kulkukoirien sieraimiin,
ne vainusivat kuoleman ja ulvoivat kaipuutaan.
Ne kaipasivat elämää,
ulvoivat ja kaipasivat,
nuo susien jälkeläiset.
Elämää kaipasi myös,
tuo kuollut mies,
sielunsa vaelluksella.
Silmät,
jotka ennen oli katsonut maailman kauneutta, olivat nyt tyhjät.
Vain kauneus,
joka hänen sisälleen oli kasvanút,
matkasi hänen mukanaan.
Elämä oli hetkeksi saattanut hänet,
tämän maailman materiaksi ja antanut hänelle muodon.
Muodon,
jota mieheksi kutsutaan.
Hänen kohtaloaan ohjasi rakkaus,
rakkaus materiaan,
jota naiseksi kutsutaan.
Eivät he tienneet,
että molempien henki
ja sielu tanssahtelivat rakastavaisina,
kuun loisteessa jo silloin,
kun sudet näillä mailla ulvoivat.
Silloin,
kun vesi oli kristallin kirkasta ja ilma tuoksuvan raikasta.
Tuolle miehelle elämä oli vain yksi,
yksi hetki tässä loputtomassa virrassa,
jossa sielut ja henget tanssivat rakkauden vainioilla,
ikuisuuden.
Vastaukset 4
Vanhimmat
runostasi!
Kiitos kun sain lukea
Palautteesta. ;-)
synkkä, järisyttävä mutta kaunis