Yh joutuu suunittelemaan kaiken elämänsä lapsen ehdoilla. Varsinkin jos etä vanhenpi ei hoida tapaamisiaan niin että lähivanhemmalle muutama hetki vapaata jää.
Etävanhempi voi siis monessa tapauksessa estää yh.n oman elämän ihan kokonaan. Ihan vaan kiusallaan ja piruuttaan. Sanoisinko katkeruuttaan
Etävanhempi voi siis monessa tapauksessa estää yh.n oman elämän ihan kokonaan. Ihan vaan kiusallaan ja piruuttaan. Sanoisinko katkeruuttaan
Vastaukset 18
Vanhimmat
lähivanhempi osaa ottaa tätä huomioon, kun alkaa yksinhuoltajaksi? Sanoohan se nimikin jo, että yksin huolletaan. Vastuu lapsesta otetaan yksin. Sitä saa, mitä tilaa.
kun en yksinhuoltajuutta ole itse valinut.
Sen valinnan teki exä ja siihenpä ei voi vaikuttaa.
saattoi sinut väkisin raskaaksi ja halusi sitten eron, jonka yhteydessä ilmoitti, ettei ota lasta hoiviinsa, vaan sinä hoidat sen, etkä saa antaa adoptoitavaksi?
Näinkö?
avioliittoa takana lähes 20v. lapsia siunaantui toivoittuina vasta vuosien avioliiton jälkeen.
sittenpä eräänä päivänä mies huomaakin tahtovansa vapautensa.. ei siinä enää aleta aborttia miettimään kun kuopusin on jo 5v
eikä adoptiota.
Muttei nyt ollutkaan kyse siitä vaan exän katkeruudella pilaamasta hyvästä tapaamisopimuksesta. itselaatimastaan ja hyväksyttämästään oikeudella.
olet kuitenkin ottanut lähivanhemman vastuullisen tehtävän yksin hoidettavaksesi ja olet nyt sitä mieltä, että etävanhemman kuuluu tehdä enemmän sinun elämäsi eteen. Järjestää sinulle enemmän vapaa-aikaa? Näinkö?
Jälleen sana katkeruus vilahtaa... Miten on, jos mies on jättänyt vaimonsa, mistä hän voi olla katkera? Siitä, että on saavuttanut haluamansa? Enpä usko. Ettet vaan itse olisi katkera. Miehesi saamasta vapaa-ajasta ja vapaudesta...näin se olisi helpompi käsittää...
niin se on sinun tyhmyytesi määrä. Voi kun joskus pääsisi tuollaisen pään sisään,siellä ainakin olisi tilaa!
yh:n kirjoitus tuolta lopusta, "muitakin hoitajia"...ja ihan kiva on sanoa jotakuta tyhmäksi, kun sitä ei tarvii perustella mitenkään. Joten ihan samat sulle Repe!
jos mies viettää sen vapaa-aikansa jonkun naisen kanssa, sitä aikaa pitää ehdottomasti kaventaa ja paljon! Eihän sillä ole mitään oikeuksia elää kunnon elämää, saati oikein nauttia siitä!
Vielä sanotaan usein, että erottiin sen takia, ettei tarvii tapella. Ettei lapset kärsi alituisesta riidasta. Eikö ne jotenkin enää eron jälkeen kärsi siitä? Mitä se onkaan, kun aletaan riidellä eronneenakin...
Itse etävanhempana voin todeta tämän tapahtuvan myös toisinpäin. Taidankin olla poikkeus kun vietän melkein kaikki vappaat ja viikonloput lapseni kanssa, jolloin lähivanhempi pääsee menemään minne lystää. Jos sitten jättääkin tulematta (ilmoitan ennakkoon hyvissä ajoin), nousee tämän kaltainen poru siitä ettei piruuttain halua kantaa vastuutaan.
Mutta tämä onkin vain mielipiteeni, ja tilanteeni onkin aivan toisenlainen kuin niillä jotka "tapaavat" lapsiaan, eivätkä muuten haluaisi olla heidän kanssaan.
Meissä on monelaisia.
Nyt tahdoin vain kiinittää huomion siihen että lähivanhempi on joskus melko tupella lasten kanssa. Kun ei ole muuta yhteyttä ulkomaailmaan kuin tietokone. Ja tämä siitä syystä ettei lapset uskalla luottaa äitiään yksin edes kauppaan.
Kun sain töitä lapset soitti viiden minuutin välein työpaikalle että milloin äiti tuletkaan kotiin.
Kunnioistan tosi paljon sellaista eronnutta paria jotka voi sopia lapsiin liittyvät asiat ilman riitaa ja katkeruutta.
Ja sellaista etävanhempaa joka tapaa lastaan säännöllisesti ja lapsiaan ajatellen.
Siis haloo! Onko etävanhemman vika, jos sulla ei ole muuta yhteyttä ulkomaailmaan kuin tietokone? Onko sinut lukittu kotiisi?
Onko etävanhemman vika, jos lapset eivät luota äitiään yksin edes lähikauppaan????
Minkä ikäisistä lapsista on kyse?? Miksi he eivät osaa/pärjää hetkeäkään kotona ilman äitiä/huoltajaansa? Miksi he pelkäävät, että jäävät yksin eikä edes se huoltaja tule kotiin?? Miksi?
Jos toisen huoltajan poislähtö = ero, tekee lapselle noin ison loven, on päävanhemman hoidettava lapsen luottamus itseneensä (takaisin) ja koska harva siihen yksin pystyy, voisi paikallaan olla terapiakäynnit.?
Kuulostaa siltä, että lapilla on suuri turvallisuuden kaipuu ja tarve ja sen hoitaminen on ikävä kyllä päävanhemman tehtävä, sinun, siihen ei etävanhempi kovin paljoa voi vaikuttaa!! Paitsi palaamalla takaisin sinun ja lastesi arkeen.
Mene ulos, elä! Kuka sinua pakottaa kotona istumaan ja ikkunasta katsomaan kun elämä lipuu ohi.
Lapset eivät ole mikään este, tosin helvetin hyvä tekosyy ne ovat. Lapset ovat järjestelykysymys, lapset ovat elämässä mukana.
Myös itse etävanhempana vietän kaiken mahdollisen ajan lapseni kanssa,mutta lähivanhempi koettaa kaikin, sairaan mielikuvituksensa keinoin estää sitä,lain määräämänä tapaamisajankohtana lapsi viedään pois kotoa,etten saa häntä,lapselle ostamani puhelin piiloitetaan, etten voi olla häneen yhteydessä,muutenkin kaikki mahdollinen yhteyden pito estetään kaikin mahdollisin keinoin,lapsen sairaudet,tapaturmat,loukkaantumiset ym. salataan viimeiseen asti,tai saan tietää niistä jotain muuta kautta,lasta pidetään vallassa,huutamisen,uhkailun,kiristyksen,pahoinpitelyn,ynnämuin mahdollisin keinoin,mitä sairas mielikuvitus saattaa keksiä,LASTENSUOJELU vain hyväksyy kaiken,tekemättä mitään,lähivanhempi selittää ummet ja lammet,valehtelee silmät kirkkaina,ja LASTENSUOJELU uskoo kaiken,vaikka todisteet puhuvat toisin !!
Eikö lapsella ole muita hoitajia? Isovanhemmat, muut sukulaiset, ystävät?
Onko etävanhempi siis lapsenlikka, jotta päähuoltaja=yh pääsee sinne ja tänne?
Ihan vaan kiusallaan ja piruuttaan ne yh:tkin kaikenlaista tekevät ja järkkäävät, jolla etävanhemmat elämää vaikeuttavat. Etävanhempi on katkera, ei yh. ??
Sinun tapauksessasi: miksi se etävanhempi olisi katkera, jos juuri hän halusi eron?? Hänhän on saanut sen, mitä on halunnutkin: eron sinusta.
Vaikka etävanhempi ottaisikin lapsensa sovitusti tapaamiseen, yh joutuu silti suunnittelemaan elämänsä lapsen ehdoilla. Myös kaksivanhempisessa perheessä elämä suunnitellaan lapsen ehdoilla. Toki se on helpomaa, kun vastuuta voi jakaa, mutta silti: periaate on sama.
Sellaista se on kun lapsia on.
Jos sulla tilanne on tämä, että etävanhempi ei ole kiinnostunut tapaamisesta, etkä voi luottaa siihen, niin annan neuvon, jolla helpotat omaa elämääsi, vältät katkeruutta, helpotat lapsenkin elämää:
Lähdet nyt siitä, että se vastuu lapsesta on todellakin vain sinulla ja suunnittelet menosi ja olemisesi sen mukaan. Jos etävanhempi ottaa lapsen luokseen, se on plussaa kaikki, mutta ei kannata kinuta, kerjätä, vaatia. Siitä tapaamisesta ei nauti kumpikaan osapuoli silloin.
ÄLÄ vain selitä lapselle tai edes lapsen kuullen, edes puhelimessa, miten toinen vanhempi ei ole kiinnostunut lapsestaan tms. tai että ei se sinua taaskaan ottanut... !!!! Tiedän yhden äidin, joka hokee tätä lapsensa kuullen: ei se isi sinua taaskaan ottanut... ei se sulle niitä kenkiä osta... jne. Äiti itse ei huomaa mitä tekee, me ulkopuoliset kuulemme ja näemme sen ja se on niin räikeää, typerää, katkeraa, että se aina suututtaa.
Voit kysellä paikkakuntasi lastenvalvojilta tukiperhetoimintaa, MLL ehkä, mutta Pelastakaa Lapet ainakin sitä järjestää. Silloin saat lapsesi esim. kerran kuussa viikonloppuisin hoitoon ja itsellesi vapaata.
Itselläni oli tilanne, että muutin toiselle paikkakunnalle ja lapset kävivät tosi harvoin isällään, keäsäisin lähinnä, joskus viikonloppuisin.
Elämä meni monta vuotta täysin lasten ehdoilla. En edes odottanut muuta. Olin kyllä helkutin uupunut.
Nauti siitä/tästä ajasta!
Yksin on raskasta, mutta nauti jokaisesta vapaahetkestä ja jokaisesta hetkestä lapsen kanssa.
Ja muistakaa: on olemassa sellaisiakin etävanhempia, jotka haluavat tavata lapsiaan ja haluavat olla heidän kanssan. Mutta miten muuten etävanhempi on kiinnostunut lapsensa asioista kuin tapaamalla sovitusti??? Yh kuitenkin päättää lapsen asioista, paljon ei siihen (arkeen) voi sanoa vaikka yhteishuoltajuus olisikin!
Nostan sulle hattua!!Oletkin ainoa järkevä yh,jonka olen näillä palstoilla kohdannut pitkiin aikoihin!!Puheistasi ei kuulosta yhtään katkeruus-päinvastoin!Täytyy sanoa,että tuollaisen yh:n kanssa voisin olla jopa ystävä,jos sattuisit olemaan nyk.mieheni exä,mutta eipä ole siunaantunut tuollaista meidän kohdalle.
Juuri tuollaista em.kertomaasi sattui/sattuu mieheni lasten kohdalla..lapsethan siitä eniten kärsivät!
Esim.noista lahjojen ostamisista:isä osti lapsilleen lahjoja-äiti heitti ne roskiin tai palautti.Missä on tuollaisen ihmisen arvostus lahjan antajaa kohtaan saati lapsia kohtaan-kysyn vaan!
Hoitajajutuista:ex temppuili tapaamisten kanssa kun minä astuin kuvioon-milloin ei isä saanut tavata lapsia-milloin olisi pitänyt jatkuvasti heitä johonkin hyysätä.
Nyt kun ex on löytänyt uuden kumppanin,isäkin kelpaa jo lapsenlikaksi-lapset eivät olisi kelvanneet mihinkään exän ja uuden miesystävän menemisiin!Heillä oli kai kuvitelma,että nyt kun tämä exä on uuden miehen tavannut,niin "kyllä se isi lapset ottaa"-olemmekin antaneet heidän huomata sen että päävastuu on heidän!
Yh:n pitäisi myös tajuta seuraavaa:lasta ei aina kiinnosta lähteä tapaamisviikonlopulle-ei syy ole kenessäkkään vaan siinä,että lapsi alkaa pikkuhiljaa tajuamaan,että hänellä on omakin tahto,pakottaa ei voi.Tämä tällainenkin pistetään m i n u n syykseni:uudessa vaimossa on exän mielestä vika,kun lapset ei halua tulla!Voi taivahan vallat!Yleensä lapset ovat tulleet mielellään,mutta alkaa niitä kaverisuhteitakin jo siinä iässä olla,että ne alkavat enemmän kiinnostaa.
Itselleni on ihan sama,mitä paskanjauhamista tuo exä minusta keksii,halusinpa vain tuoda ilmi,että tällaisiakin tapauksia on. Ensinnäkään hän ei minua tunne,ei ole ollut kiinnostunut tutustumaankaan,vaikka olen ystävällinen ollutkin.
Ihmetyttää vaan,kuinka kauan uusi mies jaksaa kuunnella ihmistä,joka ei toisesta löydä koskaan mitään positiivista. Ja se että mitä hän ylipäätään työntää niitä lapsiaan meille,kun ei kerran mikään ole hyvä.Syynä sitten lienee juuri tuo "onpahan joku lastenhoitopaikka".
Itse en ollut näiden kahden eron aiheuttaja,syyt oli muualla,että ei pitäisi olla aihetta valitukseen senkään vuoksi.Kyllähän niitä syitä löytää kun niitä hakemalla hakee,mutta mielestäni se ei ole tervejärkisen ihmisen hommaa!
Tsemppiä kuitenkin sinulle ja jaksamista!
Kirjoitin pitkän vastauksen mutta bittitaivas söi sen.
No tilanne lyhyesti tämä
Lapsia en saa yhtäaikaa yhtään mihinkään "hoitoon" syistä joita nyt en tässä ala ruotimaan.
Isovanhemat ottavat joskus yhden lapsen kerrallaan ja sisareni samoin.
Nyt on kyse siitä miten isä tekee kiusaa tapaamata jättämisillään. jos oikeuden vahvistamaa tapaamissopimusta noudatettasi lapset olis isän luona joka toinen viikonloppu ja kahdesti arkiiltoinan. Tämä on siis isän laatima sopimus jonka hän vahvistutti oikeudella.
Käytännössä isän tarvitsee vain ilmoittaa milloin tahtoo lapset tavata. Se järjestyisi 99% hänen toivominaan ajankohtina.
Mutta isä ei tahdo koska tietää että kun lapset on hänen luonaan voin vaikka mennä ulos yksin.
ja sehän on hänele kauhistus.
Jos iskä nyt ilmoittaa että tahtoo lapset ensiviikonloppuna ja minä ajattelen että käympä sitten uimassa ja erehdyn kertomaan sen hänelle. Hän peruuttaa sen tapaamisen juuri siksi etten vahingossakaan pääse sine uimaan.
Kaikista pahin juttu on ollut tässä vuosien saatossa sellainen pieni tarina... isi tahtoi lapset hiihtolomaksi. ja minulla sattui olemaan risteilylahjakortti tukholmaan. Siis innoissani varasin matkan ja odotin hiihtolomaa.
Lapset lähti isin luo perjantaina ja lapset vahingossa isälle kertoivat että äiti lähte ystävänsä kanssa (nainen) risteilylle.
No lapset tuli maitojunalla takasin kotiin edellisenä päivänä kun minun piti hypätä junaan.
onneksi sain sitten lapset kenetkin eripaikoihin 3 päiväksi... ja pääsin kuin pääsinkin reissuun.
Mutta tämä ei ole edes ainut kerta. Kaikkeen saa tottua ja pelätä.
Minulla on ollut miesystävä parivuotta jo.´ja olemme saaneet viettää ihan kahden kesken ehkä viikon verran yhteensä tästä ajasta. Ja ne on juuri mummon ja sisareni ansiota nekin.
Maksulliseen lastenhoitajaan minulla ei ole varaa. Ilman töitä olen ainakin seuraavan puolivuotta minimisairaspäivärahalla toipumassa tapaturmasta.
Onko todella niin että lähivanhemman pitää luopua ihan kaiesta omasta vain sen vuoksi että lasten isä päätti lähteä lätkimään?
Onhan äidillä omaa aikaa silloinkin kun eletään avioliitossa tai ainakin pitäs olla.
Koska olen yh leskeksi jäämisen vuoksi, tilanteesi hämmästyttää minua suuresti. Olen aina kuvitellut, että etävanhempi tapaa lapsiaan sen vuoksi, että lapsilla on oikeus molempiin vanhempiin eikä sen vuoksi, että lähihuoltaja saisi omaa aikaa.
Mitä tulee tuohon lapsen ehdoilla elämiseen, niin eikös kaikki pienten lasten vanhemmat elä enemmän tai vähemmän lasten ehdoilla? En minä parisuhteessakaan voinut noin vain lähteä toteuttamaan omia mielihalujani. Mies oli paljon töissä ja oli aika harvinaista, että yksin minnekään olisin halunnut lähteä. Jos lähdimme, lähdimme yhdessä. Ja silloin oli sitten joku sukulainen tai ystävä lapsenvahtina. Jos lapsenvahtia ei saatu, niin sitten ei menty.
Kun lasten hankintaa aloimme suunnittelemaan, olin hyvin tietoinen sitoutuvani vähintään 18 vuodeksi toiseen, minun huolenpitoani tarvitsevaan ihmiseen. Kun sitten jäin yksinhuoltajaksi, olin edelleen aivan yhtä sidottu lapsiini kuin mieheni eläessäkin.
Vuosi sitten tapasin mukavan miehen ja kyllä meillä yhteistä, kahdenkeskistä aikaakin on. Meillä lapsilla on tapana nukkua öisin, joten illat ja yöt jää ihan mukavasti aikaa kuherteluun.
siis lapsiaan ja sitähän tässä peräänkin.
ei siitä syystäkään että lapsi sais pitää molemmat vanhemmat. tapaa siitä syystä jos tahtoo leuhkia lapsillaan. esittää "hyvää" isää (esim alativaihtuville naisystäville)
ja jos sitä tarvetta ei ole tapaamisiakaan ei ole.
Minä olen oppinut luovimaan lasten kanssa joten tämä ongelma on enemän lasten henkinen tasapaino.
Mutta miksi toinen vanhempi voi livetä vastuusta niin totaalisesti vaikka lapset on yhteisiä.
ja miksi tapaajavanhempi saa lain nojala kiusata lähivanhempaa. Koska kyseessä on selvä kiusanteko.
Vapaa-aikaa minulla ei ole edes yöllä. nukun samassa huoneessa lasten kanssa ja muita tiloja ei ole. siis kuhertelut jäävät paitsi silloin kun saamme olla kahden.
Aika hauska juttu on myös se että kun viimein monen kuukauden odotuksen jälkeen saan yhden päivän kahden miesystäväni kanssa. minä nukun koska olen niin väsynyt etten jaksa silmiäni auki pitää.
Että täytyypi olla tosi onnellinen kärsivällisestä ja lehmänhermoisesta miesystävästä.
Sehän se näissä eroissa vittumaisin juttu onkin, kun toinen osapuoli ei sitä vastuutaan ota. Kuorii kerman päältä. Ja väittää omiksi ansioiksi kaiken.
Eikä sitä voi millään tavalla vaatia, pakottaa, siis sitä etävanhempaa. Se on ihan väärin, että vain toinen joustaa ja toinen pompottaa.
Pitää vaan muistaa että niitäkin on, jotka kantaa vastuunsa myös vielä eron jälkeen. Lapsistaan siis.
Lapsillasi siis ei tavallaan ole isää. He huomaavat sen aikanaan. Niin huomasi minunkin lapset.
Yritä saada lapsille muita hoitajia ja tukiverkkoa ympärillesi muualta suunnasta, kun lapsen isästä ei siihen ole. Jos sit on sovittu jo, että lapsi on jossakin, vaikka mummolassa ja isä tuleekin ja ilmottaa että hei NYT mä haluan sen lapsen, niin ei käy. käy vasta sillon ja sillon. Vai tuleeko uhkasakko? Vaikka on sovittu jo että ota sillon vaan ei nyt?