kävelet haaveillen, jokin
kutittaa sinua nenän päästä,
et näe sitä, siinä on sinun
oma keiju, joka ruusun tuoksua
levittää kasvoillesi
rakkauden haaveita pujahtaa
mieleesi, hetkeksi ja ajaudut
niiden mukana muualle, mutta
näin jaksat taas eteenpäin
jalat maassa, vaikka välillä
pomppienkin ylös
kutittaa sinua nenän päästä,
et näe sitä, siinä on sinun
oma keiju, joka ruusun tuoksua
levittää kasvoillesi
rakkauden haaveita pujahtaa
mieleesi, hetkeksi ja ajaudut
niiden mukana muualle, mutta
näin jaksat taas eteenpäin
jalat maassa, vaikka välillä
pomppienkin ylös
Vastaukset 6
Vanhimmat
nenääni lukiessani...eläydyin.
Tuo tunne on niin tuttu. Jostain ne haaveet pujahtaa mieleen, hetkeksi, kunnes on taas pakko jatkaa sitä mitä oli milloinkin tekemässä. Ja taas jaksaa vähän matkaa..
yhä uudelleen, vaikka vain hetkeksi...
Ehkä sanotaan niin päin, että hetkeksi, pieneksi, voin unohtaa ne haaveet. Edes nukkuessa ne ei unohdu, joten unohduksen hetket ovat aika vähissä.
Mutta ihania runoja. Tosin alan kohta itkeä... jäin jumiin näihin runoihin.
Rakkaani jossain tuolla ei edes tiedä, eikä tahdokaan..
Kiitos tuoksusta.
Ruusun.
voi ja voi sentään;( Tämä runo ei nimittäin kosketa minua yhtään. Ehkä se on vain sitä, että en ole tavannut yhtään keijua, joka tuoksuisi ruusulta.
Ja ainakin miesten rakkauden haaveet keskittyvät lähinnä ja yleensä ihan muualle kuin nenän päähän.
eiole yhtään mielikuvitusta, etkä
osaa haaveilla.