Jos valtavirta, suuret kustantamot ja suositut kirjailijat alkavat puuduttaa kannattaa tutustua omakustanne.fi verkkokauppaan. Omakustantajat voivat myydä teoksiaan, ilman, että välikädet vievät siitä osan. Rahoillasi tuet siis suoraan kirjailijaa.
http://www.omakustanne.fi/ok/
http://www.omakustanne.fi/ok/
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olen ihan amatööri ja kirjoittanut kaksi "aapista" romaania. Niiden julkaiseminen maksaa hunajaa, eräitten kustantajien kautta. Ei varat riitä, joten kuuluisuus on vuorten takana. Ratkaisu voi olla omakustannus, mutta mistä agentti?
Toinenkin omakustanteiden myyntisivu löytyy: omakustanne.com. Se tosin maksaa vähän, mutta kirjansa saa myös kirjakaupan hyllyyn.
Lukutoukan myyntitilissä omakustanne on näköjään myös kirjakaupan nettikaupassa www.lukutoukka.fi
Ei mitään kriteereitä, jos pitää vain saada julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä.
Itse en moiseen alennu. Jätän julkaisematta.
Voi pyhä yksinkertaisuus. En halua julkisuutta kirjoilleni, hinnalla millä hyvänsä ja laatua en takaa, sen toiset toitottakoot.Mutta julkisuus kirjamielessä ei olisi hassumpaa.Oli se sitten vaikka alentavaa?!
Nämä kateelliset kommentit piristää päivää kummasti. Itse en alentuisi moiseen.
Mitä kadehtimista muka on omakustanteessa? Senhän saa aikaiseksi kuka tahansa kirjoitustaitoinen. Tällä palstalla kai iso osa on sellaisia, kuka enempi, kuka vähempi. Eli kaikilla on mahdollisuus omakustanteeseen.
Kyllä ne karseita on minunkin mielestäni. Vähän kuin ne Etukenon Susan Kuroset ja Susanna Sieviset.
On mielenkiintoista kun syntyy keskustelua, omakustanne kirjoista.
Kirjoita, se ehkä helpottaa sinunkin paineitasi?
Koska katson tuommoisen kommetin olevan silkkaa kateutta.
Kateus- tai Hitlerkortti tai mitä näitä muita on, niin ne otetaan esiin aina, kun ei ole enää mitään asiapitoista argumentoitavaa.
Voisiko joku nyt ystävällisesti vääntää minulle, mitä kadehdittavaa mielestänne omakustanteessa on. Kun en millään tajua. Tämä kysymys on ihan asiallisesti esitetty.
Yritän olla asiallinen, vaikka eräät kutsuvat omakustanne kirjailijoita Luuseriksi! Tuon sanan esiintuominen on jo sitä kateutta, typeryyttä, eli hitleri oireita, mitä peräänkuulutat. Miksi,tartu itse "kynään" ja kirjoita sielusi innosta, kustanna se sitten miten lystit. En silti kutsuisi sinua ,eli toisia Luusereiksi.
Kyse ei todellakaan ole kateudesta, vaan lähinnä hyväntahtoisesta arkirealismista.
Käytännön esimerkki:
Voihan sitä kutsua itseään kilpa-autoilijaksikin, jos ajaa vanhalla kuplalla jokamiesluokassa kilpaa suomalaisia soramonttuja viikonloppuisin kierrellen.
Mutta ei sitä voi edes samana päivänä verrata ajamiseen tehdastallissa DTM tai F1-sarjassa.
Siinä ero omakustanteen ja perinteisen täyskustanteen välillä, olkaa niin hyvät.
Nyt ymmärsin tuon kateuskortin vedon.
Kun on saanut aikaiseksi omakustanteen, voi sanoa, että on julkaissut, jopa kutsua itseään kirjailijaksi.
Mielenkiintoista, mielenkiintoista. Aina sitä näemmä oppii uutta kanssaeläjien sielunelämästä.
Heh, tuokaas uusi rautalanka...
Jos sä laitat kotona ruokaa ja yrität päteä sillä, tehdä vaikutuksen ystäviin ja sukulaisiin, ok. Ja voihan se safka ihan hyvääkin olla, mutta ei se silti tee susta Michelin-tähtien arvoista kokkia, come on. Niin, että SULLE MAKSETTAISIIN SIITÄ NS. PALKKAA, ETTÄ TEET RUOKAA.
Omakustantaja ei välttämättä ole kirjailija laisinkaan, näin väittäisin 95%:sesti omakustantajista. On tietysti olemassa o i k e i t a k i n kirjailijoita, jotka tosiaan kustantavat kirjansa itse, ehkäpä tunnette tai tiedätte esimerkkejä. Mutta kyse on kuitenkin aina tietystä tasosta, millä mennään. Tunnen tapauksia, joissa kirja on haluttu aikaiseksi hintaan mihin hyvänsä ja sitten lopulta tietysti päädytty omakustanteeseen. Mut ei niitä "kirjoja" jaksa kyllä vanha erkkikään lukea.
Joskus on sanottu, ettei ensimmäisenkään oikeasti kustannetun kirjan jälkeen tule vielä "kirjailijaksi", se vaatii ainakin pari kolme teosta alle. Kuinka siis joku mattimeikäläinen voisi kutsua itseään kirjailijaksi?
Ei munat muakaan tee raiskaajaksi, vaikka mulla ois siihen kyllä nää vehkeet.
Capiche?
Säälittävä esimerkki.
Että oikein kehtaatkin täällä kateuksissasi revitellä!
En kai mä nyt p-kele tästä asiasta tänne kirjottais, ellen siitä sattumalta jotain tietäis.
Enkä ole kateellinen kellekään omakustantajalle, eiköhän sen suuntainen tunnelataus kulkis tässä ko. tapauksessa vähän toiseen suuntaan...
Kannattaa hei olla varovainen, kun ei koskaan tiedä missä se hauki makaa.
Ilmeisesti et.
Ironiaa?
Olipas kömpelö yritys. Sun pitäs harjoitella lisää tuota, ironinen parodia kun on niin vaativa laji ja itseironia sen ultimatum huipentuma.
Mutta joo, näistä ajatuksista en luovu ikinä, koska tämä asia on eräs maailman tärkeimmistä dilemmoista: mikä erottaa kunnon kirjailijan märkäkorvaisesta kirjailijanalusta?
Se on niin vakava paikka, että taidan kohta ottaa taksin, vetää ihan hirvittävät perseet jossain kaupungin baareista ja huomenna jatkaa samaa rataa, heti aamusta varhain. On tässä sen verran kirjailijan itsetuntoa jo loukattu ja lähellä hipiää käyty, että eihän tätä voi villaisellakaan enää painaa.
Kirjailija on henkilö, jonka kirjailijaliitto hyväksyisi jäsenekseen. Kriteeri on vähintään kaksi julkaistua korkealaatuista kirjallista teosta.
Esimerkiksi Susan Ruusunen on enää kahden kirjan päässä mahdollisesta jäsenyydestä.
Toisaalta Juha Vuorista ei ole liittoon hyväksytty.
Bravo!
Tulihan se sieltä!
Ajanko taksilla teidän kautta? (vrt.ed.komm.)