Ei ihmiselle kaipuu iloa tuo
vain tuskaa mieleen sekä sieluun luo
on onni elää siellä missä haluaa
ja olla olemassa vaan.
Minä rakastua halua en
kun onni kuitenkin on väliaikainen
ja surumielen sekä kaihon palkaksi saa
on siis turha toista rakastaa.
Elän elämäni niin kuin haluan
en alistu mä tahtoon maailman
ja sitten kun hautani mun kerran peitetään
silloin menneet viimein jätetään.
vain tuskaa mieleen sekä sieluun luo
on onni elää siellä missä haluaa
ja olla olemassa vaan.
Minä rakastua halua en
kun onni kuitenkin on väliaikainen
ja surumielen sekä kaihon palkaksi saa
on siis turha toista rakastaa.
Elän elämäni niin kuin haluan
en alistu mä tahtoon maailman
ja sitten kun hautani mun kerran peitetään
silloin menneet viimein jätetään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Upea runo ja niin totta!
Rakastaminen ei kuitenkaan ole turhaa, mielestäni. Rakkautta on maailmassa vähän, vihaa enemmän. Surumieli ja kaiho jää joskus kalvamaan, mutta sehän on vain elämää.
Kiitos lukuelämyksestä!