Onko kellään kokemusta? Millainen oli toipumisprosessi? Oliko kipuja paljon? Entä jotain komplikaatioita? Kuinka kauan sairaalassa?
On kyseinen leikkaus suunnitteilla jo toiseen kertaan. Ensimmäisellä kerralla kieltäydyin, mutta nyt on vaivat jo pitkän ollut niin pahoja, että pakko kai tässä on alkaa tosissaan harkitseen.
Olen kova harrastamaan liikuntaa, mm bodypump, circuit, combat...kuinka kauan pitää leikkauksen jälkeen odottaa, että voi rauhallisesti taas aloittaa liikunnan? Entä missä vaiheessa voi treenata jo täysin normaalisti? Pitääkö aluksi varoa esim. vatsalihasten harjoitusta yms??
Onko jollain kokemusta mansetin purkautumisesta? Millä tavalla ilmeni? Tuliko refluksi takaisin, vai oliko jotain kipuja? Liittyikö purkautuminen liikuntaharrastuksiin vaiko oliko sattumaa?
Kiitos jo etukäteen kovasti kaikille vastanneille!!!
On kyseinen leikkaus suunnitteilla jo toiseen kertaan. Ensimmäisellä kerralla kieltäydyin, mutta nyt on vaivat jo pitkän ollut niin pahoja, että pakko kai tässä on alkaa tosissaan harkitseen.
Olen kova harrastamaan liikuntaa, mm bodypump, circuit, combat...kuinka kauan pitää leikkauksen jälkeen odottaa, että voi rauhallisesti taas aloittaa liikunnan? Entä missä vaiheessa voi treenata jo täysin normaalisti? Pitääkö aluksi varoa esim. vatsalihasten harjoitusta yms??
Onko jollain kokemusta mansetin purkautumisesta? Millä tavalla ilmeni? Tuliko refluksi takaisin, vai oliko jotain kipuja? Liittyikö purkautuminen liikuntaharrastuksiin vaiko oliko sattumaa?
Kiitos jo etukäteen kovasti kaikille vastanneille!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulle leikkaus piti tehdä 5 vuotta sitten, mutta jänistin. Kun oireet vain pahenivat ja öisin aloin yskiä vatsan sisältöä keuhkoista tulin siihen tulokseen että menenpä sittenkin.
Palasin juuri sairaalasta kotiin fundoplikaatiosta. Saliin vietiin to klo 10, heräilin klo 17.tietämillä. Minulla oli kai jotain ongelmia veren happipitoisuuden kanssa, siksi pitkä aika heräämössä.
Lähdin eilen kotiin, koska en kestänyt 4. hengen huonetta ja hälinää siellä. Kaiken huippu oli joku apuhoitaja, sellainen vanhempi naishenkilö joka luuttusi lattialta naapuripotilaan kaatamat vedet, ja heitti märän luutun minun sänkyyni. Siis lattialuuttu vastaleikatun potilaan sänkyyn. (tosi hygieenistä) Jos olisin ollut tuolloin paremmassa kunnossa olisi koko osasto saanut kuulla kunniansa. Leikkauksen jälkeen saa riittävästi kipulääkitystä, ei tarvitse kärsiä. Ei kunnon krapulapäivää kummempi. Tänään kävin kävelyllä ulkona heti aamusta, tuollaisen muutaman sata metriä. Keitot maistuvat, ja noita panadolin poretapletteja ja ketomex peräpuikkoja olen haavakipuun käyttänyt, eikä se ole enää kovin kummoista. Alkuun on vaan muistettava ohjeen mukaan hengitellä, jos hengittäessä sattuu, niin lisää vaan kipulääketä. Saas nähdä milloin tuo haavakipu loppuu kokonaan noista viidestä reiästä. Tänään saan mennä suihkuun ja ottaa laput pois. Tikit ovat itsesulavat, joten saunoa ei saa 4-päivään, etteivät sula liian aikaisin. No pikkukommelluksista huolimatta olen tyytyväinen.
Kymmenisen päivää takana, ja hapanleipä maistuu, samoin lihapyörykät ja pottumuusi. Ilmavaivoja on ollut vielä, ja kuplaton on siihen kova sana. Hyvältä tuntuu, haavakipuja ei ole, eikä närästystä. Päivä toisensa jälkeen kunto on yhä parempi.