Hei!
Hauvakuume painaa ja nyt pitäisi kysyä hauvallisilta sinkuilta, että miten oman karvaturrin hoito yksin onnistuu? Mitkä ovat todennäköisiä asioita, joita on hyvä miettiä? Sekarotuiset ovat sydämeni vieneet ja asunnon koon vuoksi ei koira saisi keskikokoista isommaksi kasvaa...Haluaisin myös kysyä, että mitenkä aikuisen koiran adoptio luonnistuu turvallisesti?
Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen ja jos täältä vielä löytyy unelmaani elävä koiranomistaja, joka haluaisi tukea eim.s-postitse olisi ihanaa :).
Kiitokset!
Hauvakuume painaa ja nyt pitäisi kysyä hauvallisilta sinkuilta, että miten oman karvaturrin hoito yksin onnistuu? Mitkä ovat todennäköisiä asioita, joita on hyvä miettiä? Sekarotuiset ovat sydämeni vieneet ja asunnon koon vuoksi ei koira saisi keskikokoista isommaksi kasvaa...Haluaisin myös kysyä, että mitenkä aikuisen koiran adoptio luonnistuu turvallisesti?
Nyt ovat hyvät neuvot tarpeen ja jos täältä vielä löytyy unelmaani elävä koiranomistaja, joka haluaisi tukea eim.s-postitse olisi ihanaa :).
Kiitokset!
Vastaukset 3
Vanhimmat
miettiä tosissaan, jaksaako heti työpäivän/koulupäivän touhuta, kouluttaa ja ulkoiluttaa koiraa.
Opiskelen ja käyn töissä, mutta onneksi koirani ovat tervetulleita työpaikalleni. Riippuu oikeastaan siitä jaksaako. Ei siinä vain ole toista, jolle voisi sanoa, että voisitko viedä koirat ulos. Onneksi ystäväni tykkäävät koirista, mutta eivät itse voi ottaa koiraa (liian epäsäännöllinen työ, ei aikaa kouluttaa jne.), voin joskus heille antaa koirani hoitoon, mutta ei heitäkään voi vaivata kovin usein.
Kannattaa tutustua aikuiseen koiraan, jos se on mahdollista. Molemmat koiristani tulivat minulle aikuisina. Uros oli oikeastaan ensimmäinen koirani, entisessä kodissa hakattu, potkittu ja oli erittäin laihassa kunnossa, kun tuli minulle. Uroksen piti tulla minulle väliaikaiseen hoitoon, mutta jäikin sitten =) Olin ennen koiran minulle tuloa käynyt sen kanssa pari kertaa lenkillä ja olin aivan varma, että kyllä tästä saadaan todella mukava kotikoira, eli ei mikään toivoton tapaus.
Narttu taas tuli minulle vajaa vuosi sitten. Se oli hyvin kohdeltu jne., edellinen omistaja on eräs sukulaiseni, joka metsästää. Metsästykseen nartusta ei ollut rodustaan huolimatta, niin se olisi lopetettu, jos en olisi ottanut sitä. Tunsin nartun suht' hyvin, kaikista eniten hirvitti, että miten tuollainen maalaiskoira sopeutuisi kaupunkiin (tai oikeastaan lähiöön...), mutta ilman mitään suurempia ongelmia se on sujunut =)
Olen sinkku,(kylläkin tässä välissä on seurusteltukkin) mulla kaksi koiraa ja hyvin pystyn hoitamaan ne. Sun pitää vaan miettiä jaksatko joka päivä käydä pari kertaa ulkona yms. Ei seraskasta ole... mun mielestä ainakaan. Vähän mulla olis yksinäistä jos mulla ei olis noita ihanii karvaturrei..en pystyis enää elää ilman noita =)
Anteeksi etten ole päässyt aikaisemmin koneelle...Hip, hei, kiitoksia vinkistä...Laittelen viestiä,jos putkahtaa uusia kysymyksiä..Pohditaan, hätiköidä en halua...