Iltatyöläisenä on todella raskasta herätä joka ikinen aamu siihen, että naapurin pentu alkaa kuuden-seitsemän aikoihin hyppiä, juosta ja kiljua naapurissa. Siihen päälle vielä vanhempien kolinan ja kilinät. On se kumma, että kerrostalossa asutaan kuin omakotitalossa konsanaan.
Olen valittanut melusta naapurille, joka sanoi että hyvä tietää ja tottakai ollaan hiljempaa. Eipä mikään ole muuttunut kuitenkaan. Minä katson nyt oikeudekseni elää kuin omakotitalossa illalla myöhään kun saavun töistä kotiin. Kärsiköön perhe sitten huonoista yöunista, jos eivät pysty olemaan hissukseen aamulla.
Olen valittanut melusta naapurille, joka sanoi että hyvä tietää ja tottakai ollaan hiljempaa. Eipä mikään ole muuttunut kuitenkaan. Minä katson nyt oikeudekseni elää kuin omakotitalossa illalla myöhään kun saavun töistä kotiin. Kärsiköön perhe sitten huonoista yöunista, jos eivät pysty olemaan hissukseen aamulla.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei näitä lukiessa aina voi millään tajuta miten vaikeaa normaaliin elämään kuuluvien äänien kuuluminen olla noin vaikeaa. Valitat lasten äänistä, jotka aamulla ovat heränneet? Miten voidaan noin suvaitsemattomia olla? Pumpulissako sitä pitäisi elää. Hirvittävää, miten pinnalliseksi ja tyhjäksi voi elämä mennäkin, kun ei ole enää muuta kuin vahtia sitä naapurista kuuluvaa ääntä.
kunnon yöunet, jotta jaksaa ja pysyy terveenä. Mitä pinnallista ja suvaitsemattomuutta siinä on?
Mua ei haittaa lasten äänet ja mekastukset hyvin nukutun yön jälkeen lainkaan. Tässä asunnossa en pysty nukkumaan kuin 4-5 tunnin unet, koska vuorokausirytmini on erilainen työstäni johtuen ja naapurit elävät kuin pellossa aamuisin.
Eikö ihmisille tule mieleen, että jotkut haluavat nukkua aamuvarhaisella, eikä herätä kamalaan kopinaan ja rysähdyksiin? Miten vaikeaa ihmisille on ottaa huomioon muitakin kuin itseään ja omaa perhettään?
pääsee.
kuuluu niidenkin läpi, koska se tulee rakenteiden kautta.
Siis sä vaadit, että sun seinänaapurit sopeutuvat sun erilaiseen vuorokausirytmiin. Kukahan tässä se k*sipää häirikkö on..?
aina auta! Meillä on naapurissa penska minkä hyppiminen ja koripallon pelaaminen kuuluu taatusti korvatulppienkin läpi. Lisäksi se hakkaa seinää jollain rumpukapuloilla tms.
Että sillee..
me jokainen tässä ketjussa kirjoittelevat tiedämme että on sitä "normaalia" meteliä mitä aiheutuu kerrostalossa, sekä sellaista mikä ei ole normaalia. (Pattereiden hakkaaminen, sohvalta lattialle hyppiminen, koripallon heittely seinään). Vai ymmärrättekö?
kuin inhimillisyyttä. Minunko sitten pitäisi sopeutua heidän päivärytmiinsä? Sitä paitsi mekastus alkaa usein ennen kuin järjestyssäännöissä oleva hiljaisuusaika on päättynyt. Onko ihmisten todellakin niin vaikeaa pitää aamuisin pienempää ääntä? Mikä siinä on niin kamalan vaikeaa?
esimerkki kusipää äitylistä/isukista.Kaikki teidänlaiset vois painua takaisin sinne kiven alle mistä olette selvästikin esille ryömineet.Ei teidän paikka ole sivistyneiden ja muut huomioon ottavien ihmisten parissa.Te aiheutatte vaan eripuraa,väsymystä,ahdistusta ja sairastelua normaali ihmisissä/perheissä.Idioottien lisääntyminen pitäisi kieltää lailla,koska te olette oikein terveys/ympäristöhaitta.(Teksti ei koske normaalijärkisiä perheitä,niitäkin onneksi vielä löytyy)Ennen ihmiset muuttivat muuttamisen ilosta,nykyään suurin syy muuttoihin taitaa olla kakaraperhe naapurissa...
Earit korviin ja "mikki hiiret" korville siis kuulo suojaimet halvimmat maksaa 6euroa, pari haitta puolta voi nukkua kun selällään ja korvat hikoo..Mut ei kuulu mekkala!!!
kohta se jököttää pelikkarin ääressä hiiren hiljaa.
selittää omaa erilaista päivärytmiä sille naapurin lapselle... Siinä ei aina vanhempien hyssyttelyt auta.
mikkihiiret kuudella eurolla. Käyn heti ostamassa. Bauhausissa halvimmat mitä oli hyllyssä oli yli 30e.
Ohhoh? Millä laila olen kusipää äityli? Tunnetko minut ja perheeni? Tarkennapas nyt hieman mikä ympäristöhaitta meistä on ja kenelle?
Olen ihan normaalijärkinen äiti, joka ottaa myös toiset ihmiset huomioon. En silti ala vaahtoamaan ympäriinsä, jos naapuristani kuuluu aamulla lasten ääniä, ei lapsia voi säätää mistään volyyminappulasta tai sen mukaan haluaako joku naapuri nukkua aamulla pidempään. Kyllä kerrostaloasujien täytyy tajuta, että sellaisissa taloissa asuu todella muitakin kuin he. Lapsista tulee ääntä isoista ja pienistä, myös vauvoista ja se kaikki on elämää. Olette tekin olleet lapsia. Olis vaan kiintoisaa tietää miten hiljaisia ne kaikki äänivalittajat itse ovat olleet. Niitä hiljaisia lapsia kun on takuulla vähän. Sitten kun se häirintä on ympärivuorokautista niin se on jo haitta. Silloinkaan lapsia ei voine syyttää vaan vanhempia, sillä siinä voi olla syynä kasvatuksen aikaansaama levottomuus joka kohdentuu ikävä kyllä lapsiin. Tässä tapauksessa kuitenkin puhuttiin vain siitä aamulla kuuluvista äänistä joten mistään häiriköinnistä ei voitane silloin puhua.
Tuo jos mikä ON häiriköintiä. Outoa muuten, ettei meidän tapauksessamme yläkerran vielä melkein vauvaikäinen ole mikään häiriö. Isompi, noin 6-vuotias, se kiusa on. Siihen äidin kiljunnat päälle. Isäkin perheessä on, mutta sitä en tietäisi, jos en olisi sattunut näkemään.
Vihje kaikille äityleille ja erityisesti kotisellaisille: Viekää välillä lapsia ulos purkamaan energiaansa. Kai leikki-ikäinen neljän seinän sisällä turhautuu.
ei auta earit naapurimekkalaan, kokeiltu on, ei riitä eareissa tehot, kun kämppä tärisee.
Alkuperäinen kirjoittajahan valitti siitä METELÖINNISTÄ joka aamuisena riesana.Ja jos olisit viitsinyt lukea vähän paremmin,olisit tajunnut että se METELÖINTI häiritsee hänen nukkumistansa kun tulee töistä.Kaikki kun eivät tee 8-17 olevia työpäiviä.Nykyajan lapsiperheiden pitää ottaa myös se huomioon.Jos työläinen haluaa raskaan päivän/yön jälkeen levätä kodissaan,se hälle suotakoon!Ja mitä tohon aamulla pidempään nukkumiseen tulee,niin kyllähän se on oikeasti niin,että asukas saa nukkua kotonaan milloin haluaa,eikä sitä tarvitse kenellekkään puolustella..Normaaliasumisesta ei tule sellaista meteliä että se häiritsisi naapureita.Kumma että kymmenisen vuotta sitten lapsiperheetkin tajusivat sen.Kyllä sinäkin toivon mukaan ymmärrät,mitä eroa on hyppiä ja riehua ulkona kuin sisällä jonkun "katolla".Mun mielestä lapset ei ole mikään puolustus järjettömälle käytökselle,eikä lapsiperheillä ole mitään erioikeuksia,ei ollut ennenkään.Tuntuu että suurin osa tällä palstalla olevista mameista käy jotain ihme "pyhää"sotaa muita vastaan.Eihän kukaan sinänsä lapsiperheitä vihaa,vaan sitä,että jotkut perheelliset eivät suostu ottamaan muita kanssaeläjiä huomioon,vaan VAATIVAT että muut elävät heidän elämänsä mukaan(varastamalla esim.kotirauhan).
Kerrostaloasumiseen kuuluu se, että osataan elää muut huomioonottaen. Koskee niin sitä lapsiperhettä, puolikuuroa mummoa, opiskelijaa kuin vuorotyöläistäkin.
Sinulla on täysi oikeus vaatia, että naapurit ryhtyvät toimiin aiheuttamiensa haittojen torjumiseksi. Kunnon matot lattialla vaimentavat ääniä. Kerrostalossa tietyt "ulkoleikit", kuten pallopelit (pompottaminen, sähly) ja rullaluistelu ovat selkeästi kiellettyjä (tosin ei niin selkeästi, että tavallisen lapsiperheen huoltaja tämän ymmärtäisi). Ei ole olemassa mitään "normiperhettä" (esim. päivätyössä käyvät, tupakoivat, viikonloppuisin juhlivat), jonka päivä- ja viikkojärjestykseen muiden on vain sopeuduttava, vaikka he norminsäätäjinä täälläkin jatkuvasti esiintyvät.
Lapsilta pitää ja saa vaatia myös taitoa olla tarpeen vaatiessa hiljaa ja leikkiä muitakin leikkejä kuin huuto-juoksu-pomppimista. Tämä on suorastaan edellytys lapsen myöhemmälle esim. koulumenestykselle. Lapsen psyyke ei kärsi siitä, että hänelle asetetaan rajoja, vaikka yksikin yh. minulle niin sitkeästi vakuutteli.
Päivätyöläisille maailma on kovin "valmis", kun he aamulla astuvat ovesta ulos, mutta harvemmin he tulevat ajatelleeksi, että ne ihmiset, jotka ilta- ja yötyöllään tämän aikaansaavat, voivat olla heidän omia naapureitaan, eikä jotain "toisia ihmisiä", jotka asuvat jossain muualla. Vuorotyöläisellä unen ja levon tarve on jopa suurempi, monellakaan ei vain ole mahdollista muuttaa sinne omakotitalon rauhaan, koska ei näistä töistä kovin hyvin makseta.
Kostamaan ei kannata ruveta, ei se mitään hyödytä. Isännöitsijää voi pyytää laittamaan jotain viestiä tyyliin "muistattehan, että myös päiväsaikaan on annettava naapureille asumisrauha..." Mutta eihän näiden omaan napaan tuijottajien maailmaan mahdu sellaista ajatusta, että muillakin olisi jotain perusteltuja perustarpeita.
Kaikki mahdolliset keinot (puhuminen, huomautukset, tekniset apuvälineet, viimekädessä muutto) kannattaa käyttää, että itse saa nukutuksi riittävästi, koska liian vähäinen uni saa ihmisen terveyden lopulta romahtamaan. Itse olen tämän kokenut, kun taistelin vuoden verran erästä lapsiperhettä "vastaan" (alkoholisoitunut yh-äiti, liuta lapsia, pienimmät pääsivät tuskin koskaan ulos, miesystävää, koiraa, sukulaisia - pauhua riitti kellon ympäri). Lopulta selvisi, että he itse asiassa tavoittelivatkin häätöä, koska siten he saivat sossun järjestämään heille heti kunnan vuokra-asunnon. Minulta siinä rytäkässä vain turhaan hiukset harvenivat ja pumppu reistasi.
osasi asettua minun asemaani.
Vaikka suurin osa ihmisistä kävisikin päivätyössä, niin hyvin suuri joukko on niitäkin, joiden työaika poikkeaa normista. Myös meidän hyvinvointia pitää huomioida siinä missä päivätyöläistenkin. Tämä tosiaankin alkaa jo vaikuttaa todella negatiivisesti minun terveyteeni, jaksamiseen ja mielialaani. Olen valittanut isännöitsijälle, mutta mikään ei muutu. Olen alkanut katsella uutta asuntoa, koska eihän tästä tällaisesta mitään tule.
Totta tosiaan, lapselle ei varmasti tule mitään traumoja siitä, jos hän ei saa aamulla pomppia ja huutaa niin että naapurit häiriintyvät. Onhan heillä koko loppupäivä aikaa tehdä sitä. Samaa mieltä olen tuossa, että lapsille tekee hyvää se, että heillä on rajat ja tietyt käyttäytymissäännöt, joita tulee noudattaa. Jos lapselle selittää, että aamulla ei saa metelöidä, koska naapuri ei saa nukuttua, niin lapsi sen varmasti pystyy ymmärtämään ja se kehittää hänen kykyään tuntea empatiaa muita ihmisiä kohtaan.
Kaiken lisäksi tuolla perheellä on koira, joka haukkuu ja ulvoo aina, kun on yksin. Pystyn nukkumaan siitä huolimatta, mutta pomppimisesta ja muista kolahteluista syntyneet äänet herättävät heti ja pitävät hereillä. Päivärytmini on täysin sekaisin kiitos naapureiden. Herään kolinaan, minkä jälkeen kuuntelen musiikkia korvakuulokkeista, mikä peittää pahimmat jytinät. N. tunnin tai parin kuluttua tästä perheen äiti vie sen metelöivän lapsensa ilmeisesti tarhaan ja menee pienemmän lapsen ja koiran kanssa jonnekin. Joskus koira jää yksin kotiin. Jossain vaiheessa saan nukuttua uudestaan paitsi, jos äiti lapsineen ja koirineen ehtii palata sitä ennen ja aloittaa kaappien kolistelun. Jos saan nukuttua herään n. klo 13, hoidan "aamutoimet" ja lähden töihin. Normaalisti ennen tuon perheen tänne muuttoa heräsin klo 10, jolloin minulle jäi enemmän aikaa itselle.
Minusta on väärin, että kotiäiti voi viedä lapsensa tarhaan hoitoon, koska se syö hirvittävästi yhteiskunnan varoja, mutta tässä tapauksessa olen pelkästään tyytyväinen siitä, että se lapsi menee muualle pomppimaan.
Minäkin olen lapsena pitänyt meteliä ja pomppinut siinä missä muutkin, mutta en ole koskaan aiemmin asunut kerrostalossa, jossa kaikki kuuluu naapuriin, jopa puhe.
Alkaa kuulostaa siltä, että vika on enemmänkin talossa kuin naapurissa. Jos puhekin kuuluu naapurista läpi, on jossain vikaa, seinät paperia. Se ei ole normaalia. Muuta pois vaan, saat elämäsi takaisin. Hiljaisiakin taloja on, missä väliseinät ja rungot on paremmin äänieristetty. Katso vaan että löydät sellaisen talon.
Vuorotyötä tekevä ei sovi asumaan kerrostaloon, ei ainakaan jos talossa kuuluu ääniä päivisin kun pitäisi nukkua. Minullekin tarjottiin yövuoroa; oli pakko kieltäytyä, kun asun kerrostalossa enkä voi vaatia, että naapurit minun takiani hissuttelisivat päivisin omissa asunnoissaan. Onneksi työnantajani ymmärsi tilanteen oikein hyvin ja työvuorot järjestyivät toisella tavalla.
vaihtaa työaikaani tai sitten minun pitäisi vaihtaa alaa, mitä en aio tehdä. En ole vuorotyössä vaan iltatyössä ja minun puolestani naapureiden ei tarvitse hissutella asunnossaan kuin aamulla. Onko se heiltä sitten niin kamalasti pois? Aiemmat naapurit eivät pitäneet mitään ääntä, enkä usko että he elivät hissutellen.
Itse olen kerrostalossa asunut koko elämäni ja on kyllä ihan pikkulikasta asti opetettu ottamaan naapuritkin huomioon.
Aamuisin ei todellakaan riehuttu tai metelöity, vaan kateltiin piirettyjä hiljasella jo ihan senkin takia, etteivät muut vielä nukkuvat perheenjäsenet häiriintyisi.
Kaikenlainen kiljuminen, juokseminen ja pallopelit yms. kuuluivat tietenkin pihalle. Senhän pitäisi jo järkikin sanoa, mutta nykyään mikään ei ole niin itsestäänselvää.
Vanhemmat vaan tuntuvat kiukuttelevat ja syyttelevän kaikkea ympärillään sen sijasta, että jaksaisivat katsoa peiliin ja ottaa itseään ja lapsiaan niskasta kiinni.
Kasvatus on lahja vanhemmilta lapselle ja tätä myötä myös kaikille lapsen ympärillä oleville. Olen itse henk.koht hyvin kyllästynyt tähän "antaa lasten olla lapsia" hälläväliä ajatteluun. Lapset tarvitsevat turvaa tuovia rajoja, eivätkä he tunne itseään sen vähempää lapsiksi, jos eivät saakkaan huutaa aamusta asti naama helottaen tai järjestää jalkapallomatsia keskellä olohuoneen lattiaa.
Hoh hoijaa, raskas päivä takana. Saavun kotiin ja käytyäni suihkussa mietin mitähän tekis? Taidampa katsoa jonkun hyvän leffan.
Siispä evästä valmiiksi. Olutta, voikkareita, sipsejä. 50" telkkarista mukava katsella kunnon toimintaleffaa, kotiteatteri pitää huolta että ääni on niinkuin oikeassa teatterissa ikään. Bassot helisyttää laseja, mitähän naapurit nyt ajattelee?
Mitäs ne nyt ajattelisi, no ei mitään kun asuu ok-talossa. Suosittelen lämpimästi kaikille jotka haluaa asua rauhassa.
Luojan kiitos talvella loppuu tämä kaupungin kerrostalossa kituuttaminen ja pääsee omaan taloon ja massiivisen asuntovelan maksuun. Ei enää naapuritkaan häiriinny normaalisti ääntävistä lapsista.
vaan ne on enemmän sellaisia eläimen ja ihmisen välimaastosta, ja ihan vaan vanhempien vuoksi. Jokaisesta vekarasta voi kasvattaa hyvin käyttytyvänkin, jos haluaa, mutta nykyään tavisperheissä ja monessa muussakin on vaan vallalla sellainen kiljuisen ja riehumisen meininki, mikä näkyy joka paikassa kaupoissa, ulkomaanmatkoilla, lavoilla, hiihtokeskuksissa, kylpylöissä yms. yms.
...ikävä kyllä. Ja tilanne senkun pahenee vuosi vuodelta.
Oikeassa olet siinäkin, että syyt huutamiselle
löytyvät useimmiten lasten kotoa.
Osa muksuista oppii huutamisen vanhemmiltaan osa taas ei saa kotona tarpeeksi huomiota, jos ei huuda ja niin siitä tulee tapa.
Paitsi että möykkääminen rassaa kanssaihmisiä se käy kalliiksi myös myös yhteiskunnalle.
Esim. päiväkotien, koulujen ym. julkisten rakennusten akustointi ei totisesti ole mitään halpaa lystiä.
Aion ostaa pianon ensi viikolla. Olen aina halunnut oppia soittamaan pianoa ja nyt aion haaveeni toteuttaa. Pianonsoittohan on vähintäänkin yhtä normaali asumisääni kuin pomppimisesta syntyvä ääni, joten aionkin ajoittaa harjoitteluni klo 20-22 väliselle ajalla, sekä tietysti heti aamulla kun lapsi alkaa jytistellä ja kirkua, niin minäpä istahdan pianon ääreen ja annan sulosävelten raikua! :D
Eipä se ongelmaasi ratkaise. Unenpuutteesta alunperin oli kyse? Vaikea soittaa pianoa nukkuessa.
on vain puolittain ratkaistu: vitutuspuoli häipyy, mutta unettomuus jatkuu. Ellen sitten opi nukkumaan korvatulpat ja mikkihiiret päässä. Suhtaudun hyvin positiivisin mielin asiaan.
Voihan se olla, että kun isännöitsijä sanoo lapsen äidille, että käskepäs lapsen olla hiljaa aamulla, niin se äiti viimeinkin rohkaistuu laittamaan lapselleen rajoja. Nythän on niin, että äiti ei ole edes sanonut koko asiasta metelöitsevälle tyttärelleen. Se on vaikeaa opettaa lapselleen empatiaa, jos ei itse ole empaattinen. Silloin tarvitaan käskyjä isännöitsijältä tai joltakin muulta auktoriteetilta.
nää mölyapinat samaan taloon asumaan? Siellä sais sitten mekastaa ihan luvan kanssa 24/7.