Vasta teroitettu veitsi kutittelee ranteita,
ei kukaan ymmärtänyt, ei jaksanutkaan kuunnella..
Köysi kiristyy kaulalleni,
tähänhän sinä olet tähdännyt!
Et jaksanutkaan kantaa kahleitasi..
Lämmin veri kylmällä ihollani,
parempi kuin kosketuksesi..
Sieluni,
tunteeni jäätynyt, säikähdys kasvoillani..
Kätesi sun,
minut
jo liian monta kertaa
Mustelmille hakannut,
henkisesti tappanut..
Mutta nyt saa riittää!
Olen jo luovuttanut..
Minä hävisin, sitähän sinä tahdoit,
siinä sinä onnistuit!
Silmäni sulkeutuvat,
ei kipua tunnu!
ajatukset harhautuvat,
Nyt saat laskea päälleni hunnun..
Tuon ikuisuuden hunnun..
ei kukaan ymmärtänyt, ei jaksanutkaan kuunnella..
Köysi kiristyy kaulalleni,
tähänhän sinä olet tähdännyt!
Et jaksanutkaan kantaa kahleitasi..
Lämmin veri kylmällä ihollani,
parempi kuin kosketuksesi..
Sieluni,
tunteeni jäätynyt, säikähdys kasvoillani..
Kätesi sun,
minut
jo liian monta kertaa
Mustelmille hakannut,
henkisesti tappanut..
Mutta nyt saa riittää!
Olen jo luovuttanut..
Minä hävisin, sitähän sinä tahdoit,
siinä sinä onnistuit!
Silmäni sulkeutuvat,
ei kipua tunnu!
ajatukset harhautuvat,
Nyt saat laskea päälleni hunnun..
Tuon ikuisuuden hunnun..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä on tällainen "arvaa mikä leikki" -runo, jossa ei kerrota mitään, mutta kuristutaan -ja lasketaan jotain abstraktia ikuisuuden huntua jonkun riekaleen päälle, koska ei tule ymmärretyksi runoillaan.
Kivuton tila on tunteeton tila, missä ollessaan en ainakaan minä koe elämää mitenkään lahjana. Niitä tiloja tulee harvoin, onnekseni - ja kaikki tunteethan menevät ohi, aina. Tulevat ja menevät. Voimistuvat, heikkenevät, palaavat. Jonain päivänä vaikenevat, tulee uusia jne.
Niinpä niin.. ja tämä on taas yksi nistä jotka vain lukevat, eivätkä ajattele sitä mitä lukevat!!
kuoleman portti on avoinna myöhemminkin
sinne mennessäsi tarvitset mukaasi jotain taakse jääneestä elämästäsi.. eikös niin.. ilmeisesti pahan olet jo kokenut ja hyvän täytyy olla vielä edessäsi