yön viimeiset rippeet
valuvat tiimalasista
ikävästi rahisten
pohjalla olevaan kekoon
herään päivään pimeään
unien taikamaailmassa
vielä viivähtää haluaisin
missä lähelleni saavuit
käsin hellin hoivasit
riisun villasukat
muistosi piilotan
pehmoiselle pielukselle
sydämeni sopukoihin
se vain ei halua olla
siellä hiljakseen
yhtäkkiä
arvaamatta
salakavalasti
itsepäisesti
se pulpahtelee
tajuntaan
vähänväliä
ikiliikkuja
se on
valuvat tiimalasista
ikävästi rahisten
pohjalla olevaan kekoon
herään päivään pimeään
unien taikamaailmassa
vielä viivähtää haluaisin
missä lähelleni saavuit
käsin hellin hoivasit
riisun villasukat
muistosi piilotan
pehmoiselle pielukselle
sydämeni sopukoihin
se vain ei halua olla
siellä hiljakseen
yhtäkkiä
arvaamatta
salakavalasti
itsepäisesti
se pulpahtelee
tajuntaan
vähänväliä
ikiliikkuja
se on
Vastaukset 10
Vanhimmat
*nauraa* Pihkura!
Sieltä se tulee ei taaskaan usko, että pysyisi vain siellä piilossa jossain,
aina siihen asti kun ihminen itse sen ottaa esiin!
*huoh* Miksi maailma ei usko minua? Ei auta!
*Muru vilkuttaa* Mukvaa keskellä viikkoa olevaa pvää, padme_ ! :D
Niin minuakin nauratti kirjoittaessani, kun ajattelin sitä muiston salakavalasti esiin pompahtamista. Ikävämpi on jos muisto on haikea ja sattuu olemaan ihmisiä ympärillä ... aurinkolaseja ei voi koko ajan pitää päässään : (
runollista syyskeskiviikkoista sinullekin : )
Muistoja, muistoja, muistoja, on hyvä välillä harrastaa muistojen muisteloa.
Viivähtää tovi, tai vaikka parikin ja ruokkia sielun sisintä kauniilla muistoilla.
Kauniin runon aiheesta kirjoitit, kiitos siitä sinulle Padme_amidala!
Hauska termi tuo "muistojen muistelo", yhtä hauska kuin kauniiden muistojen muistelo oikeasti.
Kauniista muistoista ei voi kirjoittaa kuin kauniisti ?
Hyvää päivänjatkoa sinulle Diinaliin*
Päivän askareissa öiset unelmat pulpahtelevat esiin, saavat hymyn huulille
Sydämen sopukoissa rakkaus elää öin ja päivin
Kaunis on runosi..kiitos:)))
Kivasti sanottu tuo sydämen sopukat. Kaikki ne on rakkaus täyttänyt, eikä näytä häviävän ... : )
Mukavaa keskiviikkoista pulpahdusten kera ...
pakko ehtiä tässä välissä, Sinunkin.
Tuo tiimalasiaihe on itsellänikin eräässä runossa
jonka tässä jokunen päivä sitten synnytin.
Se sopii muuten runomaailmaan tosi hyvin.
Toinen säkeistö on aivan ihana.
Ja sitten tuo villasukkien riisunta kuin jatko-
kin, ja tuo ikiliikkuja =)
palautteesta. Runosta tuli ensin pidempi, mutta pakko oli lyhentää muutama arkisempi säkeistö, että sai samansävyisen tunnelman säilymään loppuun asti. Tiimalasi, ruusut ja tulivuoret on olleet jotenkin tapetilla, samoin kuin nuo villasukat, muidenkin runoissa. Unenpöpperössä ei mielikuvitus kovin korkealle lentänyt sanavalintojen suhteen.
mukavaa keskiviikkoista : )
Aamu on yön vapahtaja.
Päivä aamun pantaaja.
Kun ilta ehtii.
Jokainen petiin.
Ja se yö.
Sadun hohtoinen yö.
Näyttää jälleen unikuviaan.
palauterunosi oli kaunis. Ja taas on edessä sadunhohtoinen yö unikuvineen tuomassa lohtua ikävään.