Olen kulkenut oletuksen polkua,
synkän metsän suojassa,
etsien rauhaa ja rakkauttakin.
Tunne rinnassa on
lähennellyt kaameaa,
riepovaa tuskaa.
Väärin? Mikä kaikki on
mennyt vikaan.
Arkistot ovat salaisia.
Tahdon kaksisuuntaisen
valtatien, ei keskikaidetta,
vain avoin tie.
Vain hitunen anteeksiantoa,
sillä minun rakkaudellani
ei ole kotiintuloaikoja.
synkän metsän suojassa,
etsien rauhaa ja rakkauttakin.
Tunne rinnassa on
lähennellyt kaameaa,
riepovaa tuskaa.
Väärin? Mikä kaikki on
mennyt vikaan.
Arkistot ovat salaisia.
Tahdon kaksisuuntaisen
valtatien, ei keskikaidetta,
vain avoin tie.
Vain hitunen anteeksiantoa,
sillä minun rakkaudellani
ei ole kotiintuloaikoja.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Niinpä, kaksisuuntainen valtatie ilman keskikaidetta,
avointa tietä eteenpäin ja tuo hieno loppu, viimeinen säkeistä…
"Vain hitunen anteeksiantoa,
sillä minun rakkaudellani
ei ole kotiintuloaikoja."
Wauh, kiitos hienosta runosta Marin !
ihan nirvanaan kohta, Diinaliin*.
En tunne olevani ihan *Wau-kirjoittaja*, mutta otan sanasi iloisena vastaan :)
Etsii etsii milloin löytää
mikä onkaan se oikea tie
Entä kun kulkee väärää tietä
palaa takasin ja taas uusi suunta
onko oikea tämäkään mitä odottaa ja
odottaako
eikö lopu milloinkaan
enkö perille koskaan pääsekään
Täytyy vain jatkaa kunnes löytyy
jäljet joita on etsinytkin :)
*Muru tarjoo hyvät kengät* Matka on joskus niin kuoppainen.. Mut iloa taivaltamiseen tänäänkin! :D
ihan sopivat kengät, thanks :)
Polkuja, vähän joka suuntaan, mihin mää nyt meen, hjep......?
Eiköhän se löydy, kiitos etsintäavusta, *Muru*
Olevaisuus ihmeellinen meitä aina sykähdyttää
niin halutessaan, mitään tuntematta.
Se itseään ilmaisee tavallaan, olevaisuuden
hiukkaset hajallaan, yhtenäisyyttä, ykseyttä
etsien.
Tuntematon voima tien molempiin suuntiin
tarvittaessa näyttää, siihen luottaa toivoa
saamme.
Avaruuden hiljaisuus, äärettömyys ymmärtää
halutessaan meitä, omalla tavallaan.
Vastausrunosta ja toivosta!
Eipäs ole kohdattu tuolla oletuksen polulla:)))
jatketaan rauhan ja rakkauden etsimistä vaikka taivas on harmaa ja talvi edessä
Kiitos runostasi
Se tulee rakkaus, (sekä talvikin) kun uskomme siihen ja sillävälin lohdutamme toisiamme runoilla ;)
Voi Marin, miten koskettavaa taas * niif *
Minäkin kysyn
" mikä kaikki on mennyt vikaan "
Olemme näköjään kulkemassa samoja polkuja elämäs-
sämme juuri nyt.
Sitä avointa tietä minäkin haluaisin kulkea,
ja kotiintuloajattoman rakkauden.
Kiitos Mar, kiitos !
Sniif itsellesi.
Tuupataan siskoa mäessä
ja pidetään toisistamme huolta.
(tuut sit heti kotiin, etkä jää vetkuttelemaan minhinkään ;)! )
Kiitti Sinulle, ystäväin:)
Elää.
Antaa toistenkin elää.
Kaksisuuntainen tie.
Ilman keskikaistaa.
Silloin voi edes hipaista.
Koskettaa.
Mut ei loukata.
Välittää.
Ei kääntää selkää.
Runosi laittoi ajatukset liikenteeseen.
Stop! merkki.
Hyvä ajatella.
Ihanaa päivää runoystävä
Hyvä oivallus tuo Stop.
Runoiltaa ja -päivää sinullekin.
Mukava kommentti Sinulta :)
metsäpolut ovat vaarallisia kulkupaikkoja, niissä voi eksyä ja päätyä jopa kulkemaan ympyrää pääsemättä eteenpäin.
Alusta loppuun hienoa tavaraa. Kiitos lukuhetkestä.
Nyt tulee jo pimeää, pitäs olla polulla taskulamppukin. Siksi valtatie nyt, välillä taasen poluilla seikkailen.
Kiitos kehuistasi.
Kuulasta iltaa :)