Hei, olen 13 vuotias kiiltäväturkkinen ja todella hyvässä kunnossa oleva bordercollie. Noin pari viikoa sitten alapääni tai peräpääni tuli kipeäksi ja sain verensekaista vuotoa, omistajani kiikutti minut kiireen vilkkaan eläinlääkärin luokse. Siellä minulle tehtiin epämielyttäviä tutkimuksia ja otettin röntegenkuvia kohdusta, joka suurentunut. Sain 2 viikkoisen antibiotiikka kuurin , mikä ei auttanut, pahin vuoto hävisi kylläkin.
Ja eilen taas sain mennä sinne saamaan paikkaan, omistajani taas kiikutti minut sinne vastoin tahtoani tällä kertaa ja taas uudet tutkimukset. Nyt sitten vielä päätettiin leikkaus päivä joka on parin viikon päästä.
Iästäni huolimatta olen hyvässä kunnossa. Vietän paljon aikaa ulkona raittiisa syysilmassa ja kävelen päivittäin pari kertaa yhteensä noin 3 tuntia. Tai juoksentelen edes sun takaisin, kun omistajani kävelee niin hitaasti. Saan suurimaksi osaksi ajasta juoksennella vapaana, sillä kuulen hyvin kun omistaja kutsuu minua luokseen ja yleensä menen, muuten asiasta syntyy hälinä ja voin saada vähän torumisia.
Näköni on vähän heikentynyt, ja saatan joskus luulla lastenvaunuja toiseksi koiraksi, mutta kun näen ne läheltä , niin huomaan että olin nähnyt väärin. Yleensä siirryn sivuun, kun tulee toisia koiria vastaan, sillä en jaksa kuunnella sitä meteliä mitä ne saattavat saada aikasekseen, eivät onneksi kaikki mutta useammat.
Omistjani on hieman huolissaan miten leikkaus tulee sujumaan, koska olen tämän ikäinen. Minut nukutetaan ja eläinlääkäri tulee poistamman alavatsasta kaikki kasvaimet pois, sekä kohdun, ja muut siihen liittyvät elimet.Sitten ovat juoksutkin juostu, mutta tällä iällä se on vain helpotus.
Olisimme kiinostunneita olisiko tällä palstalla jouko toinen koira joka on moisen opereerauksen läpi käynnyt.Ja jos voisi kertoa meille vähän tarkemmin mitä kaikkea meidän pitäisi ajatella , kun tämänlainen leikkaus tehdään, se tullaan tekemään vatsan kautta. Hyvää syksyä teille kaikille.
Ja eilen taas sain mennä sinne saamaan paikkaan, omistajani taas kiikutti minut sinne vastoin tahtoani tällä kertaa ja taas uudet tutkimukset. Nyt sitten vielä päätettiin leikkaus päivä joka on parin viikon päästä.
Iästäni huolimatta olen hyvässä kunnossa. Vietän paljon aikaa ulkona raittiisa syysilmassa ja kävelen päivittäin pari kertaa yhteensä noin 3 tuntia. Tai juoksentelen edes sun takaisin, kun omistajani kävelee niin hitaasti. Saan suurimaksi osaksi ajasta juoksennella vapaana, sillä kuulen hyvin kun omistaja kutsuu minua luokseen ja yleensä menen, muuten asiasta syntyy hälinä ja voin saada vähän torumisia.
Näköni on vähän heikentynyt, ja saatan joskus luulla lastenvaunuja toiseksi koiraksi, mutta kun näen ne läheltä , niin huomaan että olin nähnyt väärin. Yleensä siirryn sivuun, kun tulee toisia koiria vastaan, sillä en jaksa kuunnella sitä meteliä mitä ne saattavat saada aikasekseen, eivät onneksi kaikki mutta useammat.
Omistjani on hieman huolissaan miten leikkaus tulee sujumaan, koska olen tämän ikäinen. Minut nukutetaan ja eläinlääkäri tulee poistamman alavatsasta kaikki kasvaimet pois, sekä kohdun, ja muut siihen liittyvät elimet.Sitten ovat juoksutkin juostu, mutta tällä iällä se on vain helpotus.
Olisimme kiinostunneita olisiko tällä palstalla jouko toinen koira joka on moisen opereerauksen läpi käynnyt.Ja jos voisi kertoa meille vähän tarkemmin mitä kaikkea meidän pitäisi ajatella , kun tämänlainen leikkaus tehdään, se tullaan tekemään vatsan kautta. Hyvää syksyä teille kaikille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täällä 10-vuotias kohtalotoveri,mutta minun kohtuni poistettiin jo pari vuotta sitten valeraskauksien takia. Sinun ikäsi pahin uhka on ehkä juuri nukutus. Itse leikkaushan on ammatti-ihmisten asia ja kaiken toivon mukaan osaavat homman ja tietävät riskit. Itse ei voi muuta,kun varautua jälkihoitoon ja minulla oli hiukan huono säkä,kun tikit repesivät sisuksissa ja tuli tyrä,mutta se korjattiin samaan hintaan.Homma pidensi toipilasajan kaksinkertaiseksi ja kun äitee piti 2 viikkoa vapaata leikkauksen jälkeen ja minua puettiin pitkään yöpaitaan,niin toista 2-viikkoista ei minua enää ollut kukaan koko aikaa vahtimassa. Siihen keksittiin avuksi KINKKUVERKKO. Hoitaja leikkasi kinkkuverkkoon jalkojen reiät ja haavan kohdalle laitettiin joku sairaalan imukykyinen "vaippa" tms. Se toimi ja paranin nopeasti. Ei juoksuja eikä tulehduksia vain yksi pieni nisäkasvain. Nyt tosin todettiin munuaisten vajaatoiminta,johon joudun olla kevytdieetillä ja ainakin toistaiseksi olen hyvässä kunnossa. Onnea sinulle,Kamu.
Me täällä odotellaan sitä mun leikkauspäivää joka on viikon päästä.Omistaja luki mulle sen paperin missä luki kaikki mitä pitää tehdä ennen operatiota. Pitää taas mennä kylpyynkin, karvat pitää olla loistokunnossa ja en saa syödäkkään mitään 12 tuntia leikkausta. Mulla kun on aina nälkä. Onko se leikkaushaava kovinkin kipeä sen operaation jälkeen? Miten minä saan liikkua sen jälkeen, varmasti pitää olla hihna kaulassa, nykyään kuljen vapaana omistajan vierellä.Välillä joudun väistelemään muita koiria, kun tulevat vastaan, heitän silloin pienen lenkin pusikossa, kun käsketään.Kuinka kauan kestää ennenkuin haava on kunnossa ja millaisseet tikit ne laittaa siihen haavaan? Kaikken sitä joutuu vielä vanhoilla päivillä.