tällainen ajatus putkahti mieleeni... eli missäs iässä suunnilleen koiran murrosikä alkaa ja kuinka pitkään se kestää? täytyykö silloin olla joissain asiassa erityisen varovainen yms?
koiran murrosikä
pitkä?
71759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Riippuu rodusta ja yksilöstä mihin ajoittuvat koiran kehittyminen aikuiseksi ja haastavat ikävaiheet. Erilaisia uhmaikävaiheita voi olla koiralla useitakin.
Miten määritellään koiralla murrosikä? Eikö se periaatteessa ala jo silloin kun pentu vieroitetaan emästään? Itselläni on kyllä nöyränlainen paimenkoira, joten olen kokenut omalla kohdallani vain pari "koltiaisvaihetta". Mutta kyllä näitä mielenosoituksia on tullut myöhemmälläkin iällä, jos olot ovat jotenkin poikkeukselliset.
Olisiko tuo kapinavaihe sitten todellakin joidenkin vahvaluontoisten rotujen juttu?
Ei se ihan vauvasta ala sentään,onneksi...
Minä määrittelisin noi ikäkaudet vauvaikä,siellä lähtevä nopean oppimisen kausi,esimurkku (se mörköikä),murkku,aikuisuus ja vanhuus.Tuo siis ihan omaa ajatelmaa osaltaan.
Se murkkuikä alkaa suurinpiirtein 6 kk,ja jatkuu rodusta riippuen lyhyemmän aikaa,toisilla piemmän.Hitaammin kehittyvillä roduilla voi tulla reilusti myöhemminkin.Eli tuo 6 on siis suunnilleen.
Murkkis on ehkä osaltaan hieman rotukohtainen.Tietyllä tavalla voi painottua siinä eri asioita,jotka on osaltaan myös rodunomaisia.Toki myös aika yksilökohtaisia.
Voi myös osaltaan vaikuttaa se omistajan asema ja koiran koulutuspohjakin joskus.
Tuohon vimppalauseeseen sanoisin,että ei välttämättä.Voi ehkä vaikuttaa siltä,koska joidenkin rotujen (yksilöiden)murkkis vaan on "rajummman tyylistä" kuin "helpommilla "roduilla,johtuen yleisesti ottaenkin rotupiirteistä.
Tuire Kaimion kirjaa lueskelin ja siinä murkkuikää käsittelevässä osiossa kerrotaan, että murrosikä ajoittuu yleensä 7-9 kk:n ikään.
Meillä aikankin tuntuu tuo pitävän paikkansa reilut 8 kk koiruuden kohdalla. Selkeät murkkuiän "oireet" on; pelkää pimeää (ulkona), paikkojen ajoittaista tuhoamista (koskaan ennen ei ole tuhonnut), hakee omaa paikkaansa ja yrittää ikään kuin haastaa matsiin ym. ym.
Murkkuikäinen koira tarvitsee ymmärrystä ja rakkautta ihan samalla tavalla kuin ihmisteinikin. ;) Ja sitä kuuluisaa pitkää pinnaa isäntäväeltä....
Murkkuikäiselle koiralle ei myöskään saisi antaa periksi missän asiassa. Sehän koittaa silloin saada johtajan paikaa perheessä. Murkkuiän aikana on hyvä saada koira ymmärtämään paikkansa. En tietenkään tarkoita nyt mitään kovaa väkivaltaista kuria.
Kun murkkuikä on mennyt hyvin ohi ja koira on adelleen kaikkia ihmisiä "alimpana" koira on pienellä työllä lopun ikänsä tottelevainen omistajalleen.
Toivotavasti nyt tulin ymmärrettyä oikein...
Siis koiran murrosiänaikana pitää kouluttaa koiraa ja varmistaa että se ymmärtää paikkansa. Tämän ikäinen koira myös oppii nopeasti, jos on johdonmukainen koulutus... Oppii siis myös huomaamattasi pahoille tavoille :)
No sen verran olen eri mieltä,että itseasiassa se murkku-ikä on ikä,jolloin koira vähemmän hyvin oppii,tai sanotaan pikemmin on vähiten vastaanottavainen.Johtuen nimenomaan siitä,että pyörii niin monenlaista siellä päänupissa...
Nopeimmin koira oppii siis ihan pentuaikana nopean oppimisen kautena ;)
Siksi esim.minä tähtään siihen,että ennen murkku-ikää tehdään hyvä pohja kaikelle.Murkkuiässä pidetään sitä lähinnä yllä,vahvistetaan,kerrataan opittuja asioita,katsotaan että se kontakti koiraan pysyy ja vahvistetaan sitä mahdollisimman positiivisella tavalla.Sitten murkiksen jälkeen aloitetaan tuota esim.harrastuspuolta taas kehitellä selkeesti eteenpäin.
4-10kk ikäisenä murkkuikä. Se alkoi oikein tosissaan hakemaan johtajan pallille meidän firmassa ;)
Pahimmillaan se hermostui täysin jos ei tehty niin kuin arvon herra halusi, niin sehän kävi hihaan kiinni! Ei auttanut muu kuin ottaa tukeva ote hartioista(säkä?) ja pitää jannu paikoillaan. Siinä se vähän aikaa pullikoi vastaan, mutta aina lopulta rauhoittui. Ihan silmissä katse muuttui hurjasta kiltiksi.
Koskaan ei tarvinnut kovempiin keinoihin ryhtyä, vaikka muutaman paidanhiha siinä touhussa kyllä meni. Nykyään hurjimus on 1 ja puoli ja erinomainen koira. Tottelevaisuus n. 99% eli luultavasti parempaan ei päästäisikään ;)
Oma päättäväinen ja rauhallinen mutta ehdottomasti ei-väkivaltainen käytös auttaa koiran pahan vaiheen yli ja siitä kasvaa fiksu aikuinen koira =)