miten pennun kanssa?

Entäs loman aikana? Itse olen pohtinut samaa asiaa. Elävästi muistissa vielä nämä "esikoisen" aiheuttamat tuhot... Jos olisimme antaneet pennun mennä vapaasti silloin melko suuressa talossamme vahingot olisivat saattaneet jäädä vähäisemmiksi. Eroahdistus oli silti suuri vähän aikaa.

Jos ei mahdollisuutta loman aikana niin sit kannattaa esim. pe hakea ja pari päivää totutella uuteen taloon ja myös yksinoloon. Ensin puoli tuntia, tunti ja sit muutaman tunnin. Meillä pentu 4 päivän jälkeen 5h yksin eikä tuhoja tullut..nukkuu aina yksin jäädessään(oma huone).

Jos olette poissa n. 6.30-16.30 ja sitä edeltää tietenkin pitkä yö, koira joutuu mielestäni lepäilemään ja nukkumaan ypöyksin kohtuuttoman pitkän ajan! Entäs oma päivänne: melko aikaisin on JOKAIKINEN aamu noustava , kun työt alkaa noinkin aikaisin. Kaupassakäynnit ja kotityöt päälle ja pennun ulkoilutukset kaikesta opettamisesta, totuttamisesta ja kouluttamisesta puhumattakaan. Pissojen ja kakkojen siivoilut sisällä, huonekalujen ja sähköjohtojen herkeämätön tarkkailu kuukausitolkulla. Entä teidän mahdolliset muut harrastukset: taas lisää yksinoloaikaa koiralle? Itse olen kodin ulkopuolella töissä vain klo 10-14, joten aamuisin ja päivisin on ihanasti valoisaa aikaa ulkoilla ja muutenkin luoda suhdetta pentuun. Aikuisenakaan sen ei tarvitse koskaan olla muutamaa tuntia kauempaa yksin, sillä teen töitä myös kotona, ja koira saa olla "työkaverina." Välillä pidämme ulkoilu- ja leikkibreikkejä, ja ulkoilemme säänkin mukaan.
Tässä kirjoittelin nyt muutaman negatiivisen asian, jotka ainakin kannattaa ottaa huomioon. Pentuaika on ihan oikeastikin melko työläs ja imee helposti voimia, jos jo muutenkin on uuvuksissa. Onhan pennusta toki mielettömästi iloakin, mutta miettikää silti näitä. Ja entä omatuntonne: onko koirasta todella iloa, jos on jatkuvasti kurja olo siitä, että sen on oltava lähes päivittäin todella paljon yksin (montako tuntia teille edes konkreettisesti jää, kun laskette nukkumiset, työt matkoineen, kotityöt ja mahdolliset muut harrastukset? Tunti?) Itse harkitsin myös pennun ottamista noin viisi vuotta, ja vasta nyt on sellainen tilanne, että minulla on koiralle todellakin tarpeeksi aikaa. Ennen kouluttautumistani nykyisiin tehtäviin, jouduin tekemään todella pitkää päivää minäkin, mutta koirakuume oli silti ajoittain todella kova. Maltoin silti mieleni, ja nyt olen todella tyytyväinen ratkaisuuni.
Tuli mieleeni, voisitteko harkita tarjoavanne kodin AIKUISELLE koiralle? Ei olisi niin paljon opeteltavaa sisäsiisteydessä ja pennut ovat kuitenkin todella aktiivisia pari ekaa vuotta - ne eivät todellakaan jaksa pitkän yön jälkeen taas vaan maata kiltisti kymmenen tuntia! Täysin kohtuutonta odottaa sitä nuorelta, terveeltä, aktiiviselta ja uteliaalta olennolta! Tiedossa tuhoja ja/tai todella onneton ja virikkeetön eläinparka. Joku hieman jo iäkkäämpi/muuten rauhallinen koira olisi ehkä sopivampi vaihtoehto, jos koira on pakko saada. Mm. Apulassa on suomalaisia aikuisia koiria uutta kotia vailla. Varsinaista löytökoiraa tosin en juuri teille suosittele, vaan ihan tavallista perhekoiraa. Löytökoirat kun vaativat vähintään yhtä paljon aikaa ja huomiota kuin pennutkin. Entä ystävien ja sukulaisten koirat, voisitteko ottaa niitä joskus viikonloppuhoitoon? Tai joku naapurin koira, jos teillä olisi tarjota sille vakituinen hoitopaikka lyhyempien ja pitempien lomien ajaksi tai joskus ihan muuten vaan? Itse tyydytin tällaisella koirakuumettani ennen oman ottamista. Yhtäkin hoidin silloin tällöin useamman vuoden ajan. Jossain on myös joku nettisivusto, jossa voi ilmoittautua halukkaaksi hoitajaksi, ja jossa koiralliset etsivät haukuilleen hoitajia. Varmasti moni etsii mieluummin aikuisia ja vastuuntuntoisia koirakuumeisia kuin ihan nuoria tyttösiä ;)
Tsemppiä, mitä ikinä päätättekin tehdä. Ihanaa, että ainakin jotkut harkitsevat kunnolla ja miettivät asiaa joka kantilta realistisesti.