Pedofiilit

törmäsin kirjoitukseesi sattumalta, ja rivien välistä luettuani tein päätelmän, että olet hyväksikäytön uhri.
Jos olet, ota yhteyttä. minua on myös käytetty seksuualisesti hyväksi joitakin vuosia sitten. mailiosoitteeni on [email protected]
Olisin erittäin kiinostunut jakamaan kokemuksia kanssasi!

Tuonetar86 kirjoitti:

törmäsin kirjoitukseesi sattumalta, ja rivien välistä luettuani tein päätelmän, että olet hyväksikäytön uhri.
Jos olet, ota yhteyttä. minua on myös käytetty seksuualisesti hyväksi joitakin vuosia sitten. mailiosoitteeni on [email protected]
Olisin erittäin kiinostunut jakamaan kokemuksia kanssasi!

Hei.
Olen pahoillani, mutta en uskalla laittaa sähköpostia, sillä en luota enää keneenkään. Täällä kun on liikenteessä kaikenlaisia ihmisiä, niin ei koskaan voi olla varma. Ymmärrät varmaan..
Teini iässä hyväksikäytettiin, mutta lapsuudessa tapahtuneesta hyväksikäytöstä en tiedä. En siis muista.
Mutta epäilen sitä.
Jos haluat voin kyllä keskustella täällä, mutta varmaan vähän eri asteisesti, kuin jos sähköpostittelisi.=)

Tuulityttö86 kirjoitti:

Hei.
Olen pahoillani, mutta en uskalla laittaa sähköpostia, sillä en luota enää keneenkään. Täällä kun on liikenteessä kaikenlaisia ihmisiä, niin ei koskaan voi olla varma. Ymmärrät varmaan..
Teini iässä hyväksikäytettiin, mutta lapsuudessa tapahtuneesta hyväksikäytöstä en tiedä. En siis muista.
Mutta epäilen sitä.
Jos haluat voin kyllä keskustella täällä, mutta varmaan vähän eri asteisesti, kuin jos sähköpostittelisi.=)

Ymmärrän hyvin, että et halua ottaa yhteyttä, ajattelin vain, että ollaan samanikäisiä kohtalon tovereita, nii olisi kiva pitää yhteyttä. Mua on käytetty hyväksi myös lapsena, olin jotain 8-12 vuotiaana, sen muistan, että 12 olin, kun se loppui.
Hyväksikäyttäjä oli velipuoleni, joka ei onneksi asunut meillä ja sitä hyväksikäyttöä tapahtui silloin tällöin. En tiesä, mitä olisi tapahtunut jos se natsisika olisi asunut saman katon alla. Mitään en toivo yhtä hartaasti, kuin sen paskan kuolemaa.
Jos haluat, kerro tarkemmin omasta kokemuksestasi

Tuonetar86 kirjoitti:

Ymmärrän hyvin, että et halua ottaa yhteyttä, ajattelin vain, että ollaan samanikäisiä kohtalon tovereita, nii olisi kiva pitää yhteyttä. Mua on käytetty hyväksi myös lapsena, olin jotain 8-12 vuotiaana, sen muistan, että 12 olin, kun se loppui.
Hyväksikäyttäjä oli velipuoleni, joka ei onneksi asunut meillä ja sitä hyväksikäyttöä tapahtui silloin tällöin. En tiesä, mitä olisi tapahtunut jos se natsisika olisi asunut saman katon alla. Mitään en toivo yhtä hartaasti, kuin sen paskan kuolemaa.
Jos haluat, kerro tarkemmin omasta kokemuksestasi

Hei.
Teini iässä tapauksia oli monta. Oli eräs 50 vuotias mies, josta olisin nyt halunnut tehdä rikosilmoituksen, mutta äitini ei tähän edelleenkään suostunut, sitten oli 29-vuotias mies, yksi isosistani, ja sitten oli muutama joissa oli minua vuoden vanhempia poikia.
Olin kyvytön suojaamaan itseäni. Monissa tilanteissa oli kauhuissani, mutta en pystynyt liikahtamaankaan tai huutamaan.
Epäilen, tai oikeastaan olen varma että hyväksikäyttöä oli jo lapsuudessa, ja luulenkin että sen takia olin myöhemminkin helppo uhri.
Seksi on vaikeaa. Olen kai jotenkin addiktoitunut siihen. Seksiä on oltava joka päivä. Usein en edes halua, sillä tavalla että saisin siitä jotakin, jokin vain pakottaa siihen.
Olen lapsuudesta asti kärsinyt pakko masturbaatiosta, joka nyt on korvautunut yhdynnällä. Sekin on jokin oire.
Minä en luota miehiin, en ihan täydellisesti omaan mieheenikään, vaikka hän sen varmasti ansaitsisi.
Ylipäätään en oikeastaan luota oikein keneenkään, omaan perheeseenikään.
Minulla on ollut nuoruudessani vakava depressio, psykoosi, paniikkihäiriö, ja edelleen on uniongelmia, ahdistuskohtauksia, painajaisia...
No, viha ongelmaani olen löytänyt aika hyvän purku menetelmän. Sillä siinä minulla on ollut ongelmia, en saanut lapsena näyttää negatiivisia tunteita.
Nyt pystyn liikunnan avulla aika tehokkaasti purkamaan ahdistustani.
Aloitin sen sillä raskaudesta kertyi huimasti liikakiloja. Nyt olen saanut jo enemmän kuin ne ylimääräiset pois.
Nyt joulun jälkeen on vointi ollut huonompi.
En ole jaksanut käsitellä näitä asioita..
Mutta ehkä se tästä taas, mieltäni kohensi kun eilen ylsin aivan huimaan liikuntasuoritukseen.
Voimia sinulle.=)

Tuulityttö86 kirjoitti:

Hei.
Teini iässä tapauksia oli monta. Oli eräs 50 vuotias mies, josta olisin nyt halunnut tehdä rikosilmoituksen, mutta äitini ei tähän edelleenkään suostunut, sitten oli 29-vuotias mies, yksi isosistani, ja sitten oli muutama joissa oli minua vuoden vanhempia poikia.
Olin kyvytön suojaamaan itseäni. Monissa tilanteissa oli kauhuissani, mutta en pystynyt liikahtamaankaan tai huutamaan.
Epäilen, tai oikeastaan olen varma että hyväksikäyttöä oli jo lapsuudessa, ja luulenkin että sen takia olin myöhemminkin helppo uhri.
Seksi on vaikeaa. Olen kai jotenkin addiktoitunut siihen. Seksiä on oltava joka päivä. Usein en edes halua, sillä tavalla että saisin siitä jotakin, jokin vain pakottaa siihen.
Olen lapsuudesta asti kärsinyt pakko masturbaatiosta, joka nyt on korvautunut yhdynnällä. Sekin on jokin oire.
Minä en luota miehiin, en ihan täydellisesti omaan mieheenikään, vaikka hän sen varmasti ansaitsisi.
Ylipäätään en oikeastaan luota oikein keneenkään, omaan perheeseenikään.
Minulla on ollut nuoruudessani vakava depressio, psykoosi, paniikkihäiriö, ja edelleen on uniongelmia, ahdistuskohtauksia, painajaisia...
No, viha ongelmaani olen löytänyt aika hyvän purku menetelmän. Sillä siinä minulla on ollut ongelmia, en saanut lapsena näyttää negatiivisia tunteita.
Nyt pystyn liikunnan avulla aika tehokkaasti purkamaan ahdistustani.
Aloitin sen sillä raskaudesta kertyi huimasti liikakiloja. Nyt olen saanut jo enemmän kuin ne ylimääräiset pois.
Nyt joulun jälkeen on vointi ollut huonompi.
En ole jaksanut käsitellä näitä asioita..
Mutta ehkä se tästä taas, mieltäni kohensi kun eilen ylsin aivan huimaan liikuntasuoritukseen.
Voimia sinulle.=)

Siis ymmrsinkö oikein, että äitisi ei suostu siihen, että teet sinua hyväksikäyttäneestä miehestä rikosilmoituksen?!?!
Pitäisi hänen ymmärtää se, että sen mies on tuomittava ja hänen on kärsittävä rangaistuksensa, kuten toistenkin rikollisten. Mitä jos vain menisin poliisilaitokselle ja tekisit sen ilmoituksen? Nythän olet täysi-ikäinen eikä sinun tekemisesi muille kuulu. Tietenkin on ikävää, jos sinulla menee välit äitiisi tämän asian takia, mutta sitten sinun on myös mietittävä uudelleen suhdetta äitiisi.

Pienistä onnistumisista kaikki alkaa. Minä taas tykkään paljon tehdä isoja palapelejä.(yleensä 1000palan) kerran äitini kysyi minulta, että miten jaksan näpertää niitä jopa tuntikausia kerrallaan. Vastasin hänelle suunilleen näin: "Kun palapeli on valmis, ja kaikki palat ovat siinä kohdallaan, näen, että olen tehnyt oikein 1000 kertaa. ja kun olen tehnyt 1000 kertaa oikein olen myös onnistunut" ja se on totta, vaikka sinulla on edessä se 1000 palaa, täytyy löytää se oikea,vain se yksi muuten palapelin teko ei onnistu. Missä muussa tahansa voin epäonnistua paitsi sen palapelin teossa.
koeta tehdä mahdollisimman paljon sellaista missä onnistut, et välttämättä tarvitse toisten kehuja, kun vain itse tunnet onnistneesi, se riittää

t: Tuonetar86

Tuonetar86 kirjoitti:

Siis ymmrsinkö oikein, että äitisi ei suostu siihen, että teet sinua hyväksikäyttäneestä miehestä rikosilmoituksen?!?!
Pitäisi hänen ymmärtää se, että sen mies on tuomittava ja hänen on kärsittävä rangaistuksensa, kuten toistenkin rikollisten. Mitä jos vain menisin poliisilaitokselle ja tekisit sen ilmoituksen? Nythän olet täysi-ikäinen eikä sinun tekemisesi muille kuulu. Tietenkin on ikävää, jos sinulla menee välit äitiisi tämän asian takia, mutta sitten sinun on myös mietittävä uudelleen suhdetta äitiisi.

Pienistä onnistumisista kaikki alkaa. Minä taas tykkään paljon tehdä isoja palapelejä.(yleensä 1000palan) kerran äitini kysyi minulta, että miten jaksan näpertää niitä jopa tuntikausia kerrallaan. Vastasin hänelle suunilleen näin: "Kun palapeli on valmis, ja kaikki palat ovat siinä kohdallaan, näen, että olen tehnyt oikein 1000 kertaa. ja kun olen tehnyt 1000 kertaa oikein olen myös onnistunut" ja se on totta, vaikka sinulla on edessä se 1000 palaa, täytyy löytää se oikea,vain se yksi muuten palapelin teko ei onnistu. Missä muussa tahansa voin epäonnistua paitsi sen palapelin teossa.
koeta tehdä mahdollisimman paljon sellaista missä onnistut, et välttämättä tarvitse toisten kehuja, kun vain itse tunnet onnistneesi, se riittää

t: Tuonetar86

Juu, yritinkin jo syksyllä taistella häntä vastaan, kävin tapaamassa yksityistä asianajajaa, mutta valitettavasti hän kohteli minua tylysti eikä antanut toivoa. Pahimmassa tapauksessa voin kuulemma itse saada syytteen väärästä ilmiannosta!
Olin hyvin pettynyt suomen oikeuslaitokseen, miksi täällä rikollisia suojellaan?
Äiti kai oli tyytyväinen, sillä luulen että hänellä vähän oma lehmä ojassa tässä asiassa..
Mies oli tuttavamme, äiti vei mut alaikäisenä kapakkaan, juotti, pyysi miehen meille jatkoille.
Hän ei siis huolehtinut minusta.
Olisin halunnut tavata vielä toista asianajajaa, mutta hän oli sitä vastaan. Sitten loppuivat voimat. En jaksa sitä taistelua enää käydä..
Äitini kanssa oli todella vaikeaa kun asuin vielä kotona. Muutinkin pois sieltä jo ennen täysi ikäistymistäni.
Nyt ne ovat pinnallisesti ihan kunnossa, mutta näistä asioistani en voi hänelle puhua, hän ei tahdo kuunnella. Olen jäänyt sellaiseen käsitykseen, että hänen mielestään tällaiset asiat nyt vain kuuluu nättien tyttöjen elämään, eikä siitä kannata sen suurempaa meteliä nostaa..
En ole vielä tarpeeksi rohkea irtautumaan hänestä, ehkä sitten joskus kun saan vähän asioitani järjestykseen..

Kiitos rohkaisevista sanoistasi. Täytyy kyllä myöntää, että olen aika ylpeä itsestäni, kun minä joka en koskaan ole edes pitänyt liikunnasta, pystyn tuollaisiin suorituksiin.
Tarvitsen vielä rohkeutta moniin asioihin, mutta nyt minulla on turvallinen ympäristö, jos jokin menee vaikka rikki, minun ei tarvitse pelätä, sillä mieheni ei sellaisesta suutu. Äitini oli sellainen että jos en tehnyt jotakin oikein, sain selkääni..
Yritän luoda omalle lapselleni turvallisen ympäristön, ja siitäkin olen ylpeä että MINÄ en lyö omaa lastani.

Täällä päin sataa juuri nyt lunta, ihanaa, sillä sekin rauhoittaa. Tulee valoisampaa ja tuntuu että on helpompi hengittää.

Kaunista päivää sinulle!=)

Tuulityttö86 kirjoitti:

Juu, yritinkin jo syksyllä taistella häntä vastaan, kävin tapaamassa yksityistä asianajajaa, mutta valitettavasti hän kohteli minua tylysti eikä antanut toivoa. Pahimmassa tapauksessa voin kuulemma itse saada syytteen väärästä ilmiannosta!
Olin hyvin pettynyt suomen oikeuslaitokseen, miksi täällä rikollisia suojellaan?
Äiti kai oli tyytyväinen, sillä luulen että hänellä vähän oma lehmä ojassa tässä asiassa..
Mies oli tuttavamme, äiti vei mut alaikäisenä kapakkaan, juotti, pyysi miehen meille jatkoille.
Hän ei siis huolehtinut minusta.
Olisin halunnut tavata vielä toista asianajajaa, mutta hän oli sitä vastaan. Sitten loppuivat voimat. En jaksa sitä taistelua enää käydä..
Äitini kanssa oli todella vaikeaa kun asuin vielä kotona. Muutinkin pois sieltä jo ennen täysi ikäistymistäni.
Nyt ne ovat pinnallisesti ihan kunnossa, mutta näistä asioistani en voi hänelle puhua, hän ei tahdo kuunnella. Olen jäänyt sellaiseen käsitykseen, että hänen mielestään tällaiset asiat nyt vain kuuluu nättien tyttöjen elämään, eikä siitä kannata sen suurempaa meteliä nostaa..
En ole vielä tarpeeksi rohkea irtautumaan hänestä, ehkä sitten joskus kun saan vähän asioitani järjestykseen..

Kiitos rohkaisevista sanoistasi. Täytyy kyllä myöntää, että olen aika ylpeä itsestäni, kun minä joka en koskaan ole edes pitänyt liikunnasta, pystyn tuollaisiin suorituksiin.
Tarvitsen vielä rohkeutta moniin asioihin, mutta nyt minulla on turvallinen ympäristö, jos jokin menee vaikka rikki, minun ei tarvitse pelätä, sillä mieheni ei sellaisesta suutu. Äitini oli sellainen että jos en tehnyt jotakin oikein, sain selkääni..
Yritän luoda omalle lapselleni turvallisen ympäristön, ja siitäkin olen ylpeä että MINÄ en lyö omaa lastani.

Täällä päin sataa juuri nyt lunta, ihanaa, sillä sekin rauhoittaa. Tulee valoisampaa ja tuntuu että on helpompi hengittää.

Kaunista päivää sinulle!=)

Sinun vain täytyy jaksaa taistella.
Olen lukenut ja kuullut itsekkin tuomioista, joissa oikeus ei toteudu ollenkaan. En ymmärrä, että miten hitossa se on mahdollista nyky ajan suomessa?!?!
Ja pakko kyllä myös myöntää, että on aika omituista käytöstä asianajajalta, on hänen työtään puolustaa rikoksen uhreja.
Mutta vaikka voimasi välillä ovatkin vähissä, sinulla on kuitekin helvetin hyvä syy elää ja jaksaa huomiseen: Lapsesi
Minkä ikäinen hän on?
Itsekkin olen haaveillut jo vähän aikaa lapsesta ja potenut pahaa vauva kuumetta, mutta minulla on vielä opiskelut kesken ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa vasta hieman reilu puoli vuotta, joten ei ihan vielä.
Vielä vuosi sitten itsekkin olin henkisesti aika huonossa kunnossa, mutta nyt jo sen verran toipunut lähinnä poikaystäväni ja terapian ansiosta, että jaksan lohduttaa sinua ja muita kohtalontovereita.
Opiskelen lapsi-ja perhetyö linjaa ja valmistun ensi keväänä. Toivoisin tekeväni joskus töitä hyväksikäytettyjen nuorten ja lasten parissa. Lähinnä siksi, kun olen itse kokenut saman.

Eikö kukaan läheisesi tai ystäväsi puuttunut huonoon kohteluusi lapsena? vai eivätkö he tienneet?

Tässä sinulle lohdutuksen sanoja:

Tunnen kaiken kaatuvn päälleni, sorrun taakkani alle.
Mä jaksa en uupunut oon
Kukaan ei ymmärrä, vapisen, pelkään.
Tuntuu, kun matkani kesken jäis
kun kuulla saan
Älä pelkää, hän vierelläs seisoo ja kannattaa
älä pelkää ei pimeyden voimat sua valtaansa saa
älä pelkää Hänen armonsa lopu ei milloinkaan
älä pelkää, hän kanssasi kulkee ja johdattaa.

Itse en ole kovinkaan uskovaista sorttia, mutta tuon alulut sanat on uoren seurakunnan veisukirjasta ja pahoina aikoina nämä Ilkka Puhakan laulun sanat auttavat jaksamaan.

Tuonetar86 kirjoitti:

Sinun vain täytyy jaksaa taistella.
Olen lukenut ja kuullut itsekkin tuomioista, joissa oikeus ei toteudu ollenkaan. En ymmärrä, että miten hitossa se on mahdollista nyky ajan suomessa?!?!
Ja pakko kyllä myös myöntää, että on aika omituista käytöstä asianajajalta, on hänen työtään puolustaa rikoksen uhreja.
Mutta vaikka voimasi välillä ovatkin vähissä, sinulla on kuitekin helvetin hyvä syy elää ja jaksaa huomiseen: Lapsesi
Minkä ikäinen hän on?
Itsekkin olen haaveillut jo vähän aikaa lapsesta ja potenut pahaa vauva kuumetta, mutta minulla on vielä opiskelut kesken ja olen seurustellut poikaystäväni kanssa vasta hieman reilu puoli vuotta, joten ei ihan vielä.
Vielä vuosi sitten itsekkin olin henkisesti aika huonossa kunnossa, mutta nyt jo sen verran toipunut lähinnä poikaystäväni ja terapian ansiosta, että jaksan lohduttaa sinua ja muita kohtalontovereita.
Opiskelen lapsi-ja perhetyö linjaa ja valmistun ensi keväänä. Toivoisin tekeväni joskus töitä hyväksikäytettyjen nuorten ja lasten parissa. Lähinnä siksi, kun olen itse kokenut saman.

Eikö kukaan läheisesi tai ystäväsi puuttunut huonoon kohteluusi lapsena? vai eivätkö he tienneet?

Tässä sinulle lohdutuksen sanoja:

Tunnen kaiken kaatuvn päälleni, sorrun taakkani alle.
Mä jaksa en uupunut oon
Kukaan ei ymmärrä, vapisen, pelkään.
Tuntuu, kun matkani kesken jäis
kun kuulla saan
Älä pelkää, hän vierelläs seisoo ja kannattaa
älä pelkää ei pimeyden voimat sua valtaansa saa
älä pelkää Hänen armonsa lopu ei milloinkaan
älä pelkää, hän kanssasi kulkee ja johdattaa.

Itse en ole kovinkaan uskovaista sorttia, mutta tuon alulut sanat on uoren seurakunnan veisukirjasta ja pahoina aikoina nämä Ilkka Puhakan laulun sanat auttavat jaksamaan.

Se on hienoa että jaksat auttaa, vaikkakin varmasti hirveän raskasta välillä. Itse tahtoisin kovasti, mutta en oikein osaa.. Tuntuu etten oikein löydä sanoja..
Ja valtavan hienoa että opiskelet tuota alaa. Valmistutkin ihan pian. Onnittelut!
Itsekin yritin mutta keskeytin koska huomasin että se on liian rankkaa.
Lapseni on 3-vuotias, ihanasti on sen suhteen mennyt.
Minulla oli aika ruusuisia kuvitelmia lapsen hankinnasta, kiire oli tulla raskaaksi. No, olin hyvin nuori, ei minulla ollut sen ikäisenä kovin realistista kuvaa siitä mitä vauvan saaminen tarkoittaa. Mutta aivan loistavasti on mennyt, ja siitä olen hyvin onnellinen. Lapsen myötä on itsekin aikuistunut, ja pystyy katsomaan asioita laajemmin. Ja parisuhteemme voi hyvin, ei ole senkään suhteen ollut ongelmia.

Minun kohteluuni ei kai oikein uskallettu puuttua, ainakaan perheemme ihmiset. En oikein tiedä miksi.
Ja laitoshoitopaikan puolesta yritettiin kyllä huostaanottoa järjestää, mutta loppupeleissä ei sitten kriteerit riittäneet. Joskus mietin että olisi ollut parempi jos minut olisi otettu kotoa. Mutta jos niin olisi käynyt, en varmasti olisi nyt tässä, siis en seurustelisi mieheni kanssa eikä minulla olisi lasta..

Kaunis laulu. Joskus rippikouluaikoina laulettiin niitä paljon, ja kyllä se tuntui jotenkin lohdulliselta. Rippikoulu noin muutenkin oli hirveän tärkeä kokemus, siellä tavattiin ensimmäisen kerran mieheni kanssa.
En enää oikeastaan ole ajatellut uskon asioita, se meni aikoinaan vähän yli, mutta edelleen pidän noista kauniista lauluista..=)

Tuulityttö86 kirjoitti:

Se on hienoa että jaksat auttaa, vaikkakin varmasti hirveän raskasta välillä. Itse tahtoisin kovasti, mutta en oikein osaa.. Tuntuu etten oikein löydä sanoja..
Ja valtavan hienoa että opiskelet tuota alaa. Valmistutkin ihan pian. Onnittelut!
Itsekin yritin mutta keskeytin koska huomasin että se on liian rankkaa.
Lapseni on 3-vuotias, ihanasti on sen suhteen mennyt.
Minulla oli aika ruusuisia kuvitelmia lapsen hankinnasta, kiire oli tulla raskaaksi. No, olin hyvin nuori, ei minulla ollut sen ikäisenä kovin realistista kuvaa siitä mitä vauvan saaminen tarkoittaa. Mutta aivan loistavasti on mennyt, ja siitä olen hyvin onnellinen. Lapsen myötä on itsekin aikuistunut, ja pystyy katsomaan asioita laajemmin. Ja parisuhteemme voi hyvin, ei ole senkään suhteen ollut ongelmia.

Minun kohteluuni ei kai oikein uskallettu puuttua, ainakaan perheemme ihmiset. En oikein tiedä miksi.
Ja laitoshoitopaikan puolesta yritettiin kyllä huostaanottoa järjestää, mutta loppupeleissä ei sitten kriteerit riittäneet. Joskus mietin että olisi ollut parempi jos minut olisi otettu kotoa. Mutta jos niin olisi käynyt, en varmasti olisi nyt tässä, siis en seurustelisi mieheni kanssa eikä minulla olisi lasta..

Kaunis laulu. Joskus rippikouluaikoina laulettiin niitä paljon, ja kyllä se tuntui jotenkin lohdulliselta. Rippikoulu noin muutenkin oli hirveän tärkeä kokemus, siellä tavattiin ensimmäisen kerran mieheni kanssa.
En enää oikeastaan ole ajatellut uskon asioita, se meni aikoinaan vähän yli, mutta edelleen pidän noista kauniista lauluista..=)

Mukava kuulla, että vaikka välillä voit huonommin, olet myös onnellinen lapsesi ja miehesi kanssa.

Itse olen koettanu puhua kokemuksistani mm: poikaystäväni kanssa, mutta jotenkin tuntuu, että hän ei ymmärrä.
En kyllä sitä yhtään ihmettelekkään, koska hän ei ole kokenut samaa. Kun olen keskustellut sinun ja yhden koulukaverini kanssa, jota on myös käytetty seksuaalisesti hyväksi ja vielä törkeästi, tuntuu, että minua ymmärretään. Enää minua ei vaivaa poikaystäväni ymmärtämmötmyys niin paljoa, mitä se vaivasi alkuun. Olimme seurustelleet n3kk, kun kerroin hänelle. Pelkäsin, että hän torjuu minut alkuun, mutta hän vain koppasi minut kainaloonsa ja piti hyvänä.

Tätyy kyllä myöntää, että ihmettelen vieläkin, miten kohteluusi ei ole puututtu....?!?!
Mut kaipa ihmiset pelkäävät puuttua kenenkään yksityisasioihin. Minun serkkuani kohdellaan todella huonosti, hän on vasta kolmannella luokalla ja joutuu olemaan pitkiäkin aikoja yksinään, kun vanhemmat ovat juomassa. Perheen isä on vielä toisinaan humalassa hyvin väkivaltainen. Kerran setäni oli mennyt käymään heillä ja ihmetellyt vähän ajan kuluttua, että minne poika oikein katosi isänsä kanssa. Hän meni etsiään heitä ulos ja löysi pojan jo melkein tajuttomana autotallista, jossa isä istui pojan päällä ja kuristi tätä. Eikä tuo ole ainoa kerta.
Tiedän, että jonkun pitäisi puuttua asiaan, mutta kukaan ei uskalla, koston pelossa.

Mutta minäpä tästä taidan lähteä kokkailemaan, poikaystäväni tulee töistä muutaman tunnin päästä. Ajattelin tehdä pitkästä aikaa iki-ihanaa kinkku aurajuusto kiusausta njami!

Hyvää päivänjatkoa sinulle

Tuonetar86 kirjoitti:

Mukava kuulla, että vaikka välillä voit huonommin, olet myös onnellinen lapsesi ja miehesi kanssa.

Itse olen koettanu puhua kokemuksistani mm: poikaystäväni kanssa, mutta jotenkin tuntuu, että hän ei ymmärrä.
En kyllä sitä yhtään ihmettelekkään, koska hän ei ole kokenut samaa. Kun olen keskustellut sinun ja yhden koulukaverini kanssa, jota on myös käytetty seksuaalisesti hyväksi ja vielä törkeästi, tuntuu, että minua ymmärretään. Enää minua ei vaivaa poikaystäväni ymmärtämmötmyys niin paljoa, mitä se vaivasi alkuun. Olimme seurustelleet n3kk, kun kerroin hänelle. Pelkäsin, että hän torjuu minut alkuun, mutta hän vain koppasi minut kainaloonsa ja piti hyvänä.

Tätyy kyllä myöntää, että ihmettelen vieläkin, miten kohteluusi ei ole puututtu....?!?!
Mut kaipa ihmiset pelkäävät puuttua kenenkään yksityisasioihin. Minun serkkuani kohdellaan todella huonosti, hän on vasta kolmannella luokalla ja joutuu olemaan pitkiäkin aikoja yksinään, kun vanhemmat ovat juomassa. Perheen isä on vielä toisinaan humalassa hyvin väkivaltainen. Kerran setäni oli mennyt käymään heillä ja ihmetellyt vähän ajan kuluttua, että minne poika oikein katosi isänsä kanssa. Hän meni etsiään heitä ulos ja löysi pojan jo melkein tajuttomana autotallista, jossa isä istui pojan päällä ja kuristi tätä. Eikä tuo ole ainoa kerta.
Tiedän, että jonkun pitäisi puuttua asiaan, mutta kukaan ei uskalla, koston pelossa.

Mutta minäpä tästä taidan lähteä kokkailemaan, poikaystäväni tulee töistä muutaman tunnin päästä. Ajattelin tehdä pitkästä aikaa iki-ihanaa kinkku aurajuusto kiusausta njami!

Hyvää päivänjatkoa sinulle

Hei, vastaaminen vei näköjään aikaa..

Itse koen ymmärtämättömyyden ongelmana lähinnä seksiin ja luottamukseen liittyvissä asioissa.
Niissä asioissa on sellaisia kiemuroita joista saadaan toisinaan riita aikaiseksi.
Mutta ehkä olemme keskustelleet niistä asioista niin paljon kuin niistä vain voi keskustella, että ehkä ne hoituu.. Joskus vain koen hirveää vihaa niitä kohtaan jotka ovat tehneet minusta tällaisen, etten voi olla "normaali" ja nauttia "normaaleista" asioista, jolla olisi "normaaleiden" ihmisten ilot ja murheet.

Todella hienoa että poikaystäväsi suhtautui asiaan noin hienosti, sillä olen törmännyt sellaisiinkin tapauksiin, missä ei edes kuunnella näitä asioita.

Hyvä jos minusta on ollut jotakin apua..=)
Toivottavasti joku puuttuu serkkusi kohteluun pikimmiten..

Kaunista talven jatkoa!=)