Moni meistä on jättänyt ja tullut jätetyksi ja joka kerta se tuntuu yhtä sydäntäriipivän inhottavalta. Täällä näkee usein vuodatuksia jotka koskevat juuri mainitsemiani elämäntilanteita, mutta miten suhtautua siihen kun siippa jättää sinun lisäksi kaiken muun? Miten siitä pääsee eteenpäin, vai pääseekö?
Onko kuolemanjälkeistä elämää?
Sipe_74
191328
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voit edelleen rakastaa häntä. Äitini sanoi aina, että siellä he ovat tallessa. Kysymykseesi sinun on itse löydettävä vastaus itsestäsi, ei sitä kukaan toinen voi sinulle sanoa ja mikäli sanookin, ei se sido ketään muuta. Onko Jumala olemassa vai ei? Mitä minä "näen" ja mitä joku toinen? Pitää katsoa sydämellä eikä pelkästään silmillä.....
Erittäin tärkeää on myös käsitellä suru ja olemassa ollut suhde tähän ihmiseen ikäänkuin valmiiksi. Hän ei tule koskaan takaisin, joten on aivan välttämätöntä ymmärtää, että oman matkan on jatkuttava, mentävä eteenpäin. Jos jää paikoilleen, edesmenneestä saattaa muodostua taakka, joka estää jäljelle jääneen tunne-elämän jatkumisen ja korjaantumisen.
Kuoleman jälkeistä elämää voi olla mutta se elämä on niille, jotka ovat sinne menneet, eikä meidän tule sinne kurotella. Luopuminen kaikissa muodoissaan on yksi ihmisen vaikeimmista asioista elämässä mutta toisinaan se on vain pakko tehdä, pakko opetella. Luultavasti yksi kuoleman pahimmista asioista on juuri tämä. Se ei jätä mitään vaihtoehtoja, ei neuvottelu- eikä selittelyvaraa.
Minun isoäitini sanoi, että ihminen on olemassa niin kauan kuin muut hänet muistavat. Siinä on eräs kuolemattomuuden salaisuus. Ei saa takertua, ei pitää toista väkisin täällä mutta aina voi muistaa, pitää toisen tallella sydämessään.
Raamattu on siis Aabrahamin jälkeläisten kokoama kirjoitussarja. Aabraham uskoi Luojaansa. Ja niin tarina jatkuu, siis itse asiassa Aatamista ja Eevasta tähän päivään. Etsi joku hyvä seurakunta, ja ala opiskelemaan.
Niin, samalla selviää moni muukin asia: miksi maailmassa on vääryyttä, tuskaa, kärsimystä. Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Lyhyesti: em. asioita on, synnin tähden, ollut aina. Ja kuoleman jälkeen on kaksi vaihtoehtoa; taivas ja helvetti.
Jumala itse sovitti kaiken synnin noin 2000 vuotta sitten, kun Jumala itse kuoli ihmisten vuoksi ristillä.
Kun vetoat tähän "sijaissovitukseen", pääset taivaaseen. Varmasti. Näin lupaa Jumala Sinulle Raamatussa.
selata?
vaikka näin tämän vasta nyt.
Olen mummosi kanssa samaa mieltä. Minun mielestäni elämä jatkuu juuri läheisten muistoissa. Ja tietysti myös omissa jälkeläisissä jos sellaisia on. Minä olisin tyytyväinen, jos sitten joskus kuoltuani joku muistaisi minun sanoneen tai tehneen jotain hyvää tai hauskaa tai auttaneen jollakin tavalla.
Kaikki mitä on, on se mitä on tässä ja nyt. Ei ole mitään suurta isähahmoa.
Kenellä on, kenellä ei.
Koita päästä eteenpäin ja elä tätä elämää. Se kait on elämän tarkoitus. Onko kuoleman jälkeen elämää, kuka tietää sen näkee sitten.
Kun hoitajat lakkoilevat, niin teho-osastolla kukaan ei ole repimässä haudan takaa takaisin.
Siellä tulee vastaan sellainen hahmo, joka on täynnä rakkautta ja hyväksyntää. Jollekulle se on Maria, Jeesus, minä kutsun sitä nimellä viikatemies. Kaiken sairastamisen keskellä onkin nyt hyvä olla ja huolet ovat poissa. No, Viikatemies ottaa kädestä ja lähtee taluttamaan ja sinä seuraat, sinä haluat seurata. Kotiin.
Ja sitten näkyykin sairaalan kattolamput ja hirveä määrä valkotakkeja ja hoitajia antamassa sinulle pistoksia ja palaat takaisin kivuliaaseen ja sairaaseen ruumiiseesi ja mietit, että eikös minun pitänyt palata Kotiin.
Ja omaiset tulevat kanssa käymään ja itse vain tuijotat tyhjänä kun sinut on revitty pois Kotoa. Omaiset ajattelevat, että ehkä se on niin järkyttynyt siitä että melkein kuoli.
Siellä naiset keskenään soittaa luuttua paratiisissa, miehiä ei ole. Elämä on ihanaa,voidaan rakastella keskenämme, ilman pelkoa pettämisistä.
Että luuttuaa vielä taivaassakin. Jos vaihtaisi edes harppuun. Voisi olla lystimpää!
ja taivas on.
että tapaatte, sitten kun sinä kuolet.
Omien kokemusteni perusteella tiedän, että ihminen ei ole ainoastaan fyysinen keho, eikä pelkkä patologin tutkima aivo.
Voi jos kaiken kertoa voisin.
elämä ei todellakaan ole ainoastaan tässä ja nyt.
Me ollaan muurahaisia akvaariossa :)
Mutta luopuminen, niinkuin monet muutkin haasteet, on vaikeaa. Eläminen ja oppitunnit helpottuvat huomattavasti, jos pystyy ajattelemaan ja tietämään, että kaikella on tarkoitus.
Mitä Hän olisi sinulle toivonut ? ... luultavasti rakkautta.
Ota se vastaan syysauringon paisteessa, sateisessa tuulessa, hyvän päivän toivotuksessa. Sinä elät yhä .. Jaksa huomata se.
Uusi aamu ja uudet ihmiset eivät vie pois mennyttä, mutta ne rakentavat huomista ympärilläsi. Ota heidät vastaan.
Se miten pärjää siipan kuoleman jälkeen riippuu pitkälti siitä millainen suhde on ollut. Jos asiat ovat olleet hyvin eikä mitään jäänyt käsittelemättä, rakkaus jatkuu ja tuska siirtyy hiljakseen siedettävälle tasolle... elämä jatkuu...
eläessään. Jumala on rakkaus, ja myös se tulee monin tavoin selväksi. Kun haluaa apua, täytyy vain pyytää. Tosin sitä saa myös pyytämättä.
Kerranhan me täällä vaan eletään. Ja siitä pitäisi sitten ottaa kaikki ilo? irti.
Eroilla, suruilla on tarkoitus tässä elämän radalla, tuskaa on kovaa kun ihminen jätetään, petetään, tai kuolema eroittaa...tekisi mieli juosta seinään pahki on ensimmäinen ajatus, kaikki asiat ,esineet muistuttavat ja laulut hänestä...elämän on pakko jatkua ilman häntä...Uskon ja tiedän, että elämä jatkuu myös kuoleman jälkeen...hänellä on hyvä olla...
Olen itse menettäny hyviä ihmisiä elämästäni, näen heitä joka päivä, juttelen niiden kanssa, monet ei usko henki maailmaan ja monista ei ole kohtaamaan henki...voisin kirjoitta monta sivua juttua tänne, mutta nyt on pakko mennä, ;)muistakaa että Rakkaus ei koskaan kuole, voimia kaikille ja lämpöä joka puuttuu monelta...
Lyyli.