suppilovahveroita löytyy pilvinpimein. Ihanaa kasvisruokaa pienellä määrällä gesiumia maustettuna.
Omatekoinen valmistusohje.
Keitä riisiä
Kaada samalla suurelle paistinpannulle
reippaasti oliiviöljyä.
Täytä pannu kukkuroilleen suppilovahveroita.
Anna hautua kannenalla.
Ota kansi pois ja anna sienten hieman kuivahtaa.
Lisää sipulia ja kuullota ne pannun toisessa reunassa.
Mausta suolalla.
Hauduta kannen alla vielä hetkinen.
Kauho lautaselle riisiä ja siihen päälle
aimo annos sieniä.
Hyvää sanoisin minä.
Omatekoinen valmistusohje.
Keitä riisiä
Kaada samalla suurelle paistinpannulle
reippaasti oliiviöljyä.
Täytä pannu kukkuroilleen suppilovahveroita.
Anna hautua kannenalla.
Ota kansi pois ja anna sienten hieman kuivahtaa.
Lisää sipulia ja kuullota ne pannun toisessa reunassa.
Mausta suolalla.
Hauduta kannen alla vielä hetkinen.
Kauho lautaselle riisiä ja siihen päälle
aimo annos sieniä.
Hyvää sanoisin minä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sieniä enää tälle vuodelle metsästä löytää sanon, jotta myöhäistä niiden vuoksi siellä on rämpiä ainakin tällä seudulla. Pakkasöitä ollut monetkin ja viime sunnuntai-aamulla herätessäni maa oli valkoisenaan lumesta (joka kylläkin heti aamupäivän tunteina suli poies)!
Mutta maukkaita ruokanautintoja saa hyvin yksinkertaisista aineksista, se on tosi.
Itse ruoan raaka-aineistahan maun pitäisi syntyä.
Ja yksinkertaisilla mausteilla.
Mielestäni monikaan ruoka ei tarvii muuta kuin suolaa ja ehkä esim. mustapippuria joko jauheena tai rouhittuna ja makoisa nälän siirtäjä on valmis.
Tuohon lopputulokseen olen tullut.
Kokeiluluontoista yleensä tuo mun ruoan valmistus muutoin on. Mielenkiintoistahann se on sovitella eri makuja yhteen...
vaan katsomassa. Ei suppilovahvero pientä lumisadetta säikähdä, eikä pelästy pakkastakaan ja nythän on ollut viime päivinä lämmintä.
metsiköissä liikkunut...
Yleensäkin sienisato vaihdellut alueittain (ja alueelliset ilman lämpötilatkin) joten suppilovahverokaan siitä liene poikkeus.
en tasantarkkaan mene. Isäntä menee. Siksi toiseksi en syö enää sieniä lainkaan. (liikunta hengen vaarallista)
Metsästä löytää ilmaista ruokaa, vaan nyt alkaa noita suppilovahveroita vaikea löytää ruskan värjäämien lehtien alta.
Teillä siellä lännessä lehtipuu valtaista metsää.
Itse lähden huomenna ukkoni kanssa sienestämään. Toivotaan ettei sus tule vastaan.
Ps. pöydälläni on Dahlin: Pieni kultainen sormus ja Turstenin: Yö kierto sekä Håkan Nesserin: Carambole joka on painettu 2006. Olen tykännyt viimeksimainitun kirjoista.
ajatellakaan metsään menoa. Kuuden suden lauma liikkuu mökin nurkilla ja karhu oli kaivellut muurahaispesiä ja käännellyt kantoja. Onneksi ei ole mitään pakkoa mennä. Jouluasetelmiin jäi jäkälätkin saamatta, ollaan ilman, ei voi mitään.
viimekerralla , kun oltiin sienessä huomasin muurahaiskeon jonka kyljessä oli monttu ja juuri sen mallinen, että karhu olisi työntänyt kuononsa ja haistellut mahdollisia muurahaisia. Vietessä olevalla kalliolla oli aukea-alue, mikä oli raastettu sammalista ja jäkälistä puhtaaksi.
Kukahan on ollut asialla?