Rahako on tärkeämpää kuin mielekäs ja inhimillinen työ - sekä hoitajien että potilaiden kannalta? Itse olen sitä mieltä, että pidettäisiin korotukset maltillisina ja kiinnitettäisiin huomiota työssä jaksamiseen. Hyvin moni hoitaja puhuu kiireestä ja työn raskaudesta. Esim. monissa paikoin yksi hoitaja lisää vuoroonsa (tai edes aamuvuoroon) toisi varmasti laatua hoitotyön tasoon. Kiire myös kiristää ilmapiiriä työpaikoilla, mikä on ihan inhimillistä. Huonossa ilmapiirissä ei ole kuitenkaan kenelläkään hyvä olla ja se välittyy myös hoidettaville, tavalla tai toisella.
Nyt tämä palkkaneuvottelutilanne tuntuu kiristäneen välejä entisestään. Joitakin keskusteluja kun seuraa, miettii onko tosiaan aikuisista ihmisistä kysymys.
Hoitajat ovat varmasti kunniansa ja korotuksensa ansainneet, mutta miettikääpä käytännön tasolla, mitä kukin siltä arkiselta työltään haluaa?
Nyt tämä palkkaneuvottelutilanne tuntuu kiristäneen välejä entisestään. Joitakin keskusteluja kun seuraa, miettii onko tosiaan aikuisista ihmisistä kysymys.
Hoitajat ovat varmasti kunniansa ja korotuksensa ansainneet, mutta miettikääpä käytännön tasolla, mitä kukin siltä arkiselta työltään haluaa?
Vastaukset 11
Vanhimmat
"monissa paikoin yksi hoitaja lisää vuoroonsa"
Työnantaja on ilmoittanut että ei tipu.
liristä? Ei lirise sekään.
Saat nähdä.
Mikäli hoitsut saavat vaatimuksena läpi, niin sehän tarkottais noin 500 euron korotusta/kk/hoitsu.
Jos yksikössä on vaikka 10 hoitajaa, niin se tarkoittaa noin 5.000 euron lisäystä (ei ole laskettu sotuja muita kuluja).
Tuohan tietää sitä, että niistä 10 hoitajasta pitää puottaa yksi pois. Jos sitä rahaa työnantajalla ei kertakaikkiaan ole, niin yksi hoitajan paikka jätetään täyttämättä.
No mikäs siinä, suuren korotuksen saaneet hoitajat toki jaksavat juosta jonkin aikaa sen yhdenkin loparit saaneen hoitsun edestä, koska palkkahan nousi ruhtinaallisesti.
työn raskaudesta ja kiireestä jatkuisi palkankorotuksesta huolimatta. Eli mikään ei muuttuisi.
"Jos sitä rahaa työnantajalla ei kertakaikkiaan ole, niin yksi hoitajan paikka jätetään täyttämättä."
Työnantaja vastaa siitä, et potilaiden hoidossa on riittävä määrä riittävän koulutettua henkilökuntaa. Jos hän katsoo et yhden voi pudotta pois, hän myös vastaa seurauksista, näin yksinkertaista se on.
alla, kyräilee toisiaan ja mikään ei muutu miksikään. Potilaita ei voi jättää hoitamatta, työn taso vaan heikkenee.
Kuka sellaiselle alalle haluaa, vaikka rahaa tulisi ovista ja ikkunoista. Hoitoalan työ ei ole liukuhihnatyötä.
Palkankorotuksella pyritään takaamaan työvoiman saatavuus myös tulevaisuudesta. Työtä ja koulutusta vastaava palkka edistää sitä että alalle pyrkii kohtalaisen fiksua porukkaa joka viitsii käydä koulunsa loppuun ja malttaa pysyäkin sitten alalla ja Suomessa valmistumisen jälkeen.
työn mielekkyyteen? Rahalla ilmeisesti jaksaa enemmän. Onko kättä väännetty lisähoitajien tarpeesta yhtä voimallisin keinoin? Mikä varmasti olisi tarpeen.
En ole kuullut että työn mielekkyys olisi kovin polttava ongelma? Mutta voihan se jossain työyhteisöissä olla. Sille en ole ratkaisua pohtinut.
Minusta lisähoitajien saamikseksi olisi voitu tehdä enemmän ja palkankorotusten saamiseksi hieman vähemmän, mutta molemmat ovat tarpeen. Toisaalta jo tehokas organisointikykyinen osastonhoitaja pelastaa paljon :D Kiireisetkin vuorot jaksaa paremmin jos ei joudu niiden vuoksi luopumaan sosiaalisesta elämästään eli on mahdollisuus vaikuttaa työvuorolistaan. Se tuskin edes maksaisi paljoa?
tekee työstä myös epämielekästä. Houkutteleeko se alalle uusia työntekijöitä? Minä ainakin haluaisin kokea tekeväni hyvää ja laadukasta työtä eläkeikään asti (jos luoja suo). Repimättä itsestäni kuitenkaan liikoja, että ei olis puoli ämmää haudassa kun eläkevuosista pääsee nauttimaan.
Tarkoitan siis henkistä ja fyysistä jaksamista konkreettisella tasolla jokapäiväisessä työssä. Sitä minulle ei tuhannenkaan euron palkan korotukset tarjoa. Vaan jotain muutakin tartteis varmaan tapahtua.