Tänään on kaikki toisin,
auringonlasku keltaisena hiipuu.
Pilvien harmauden sijaa näen
kauniina silhuetit kaupungin
ja vesitornin valot punaiset.
Kuin morsiamen harso, latva saarnen
vieressä raatihuoneen tornin siintää.
Sen kellotaulun ajan melkein näen
ja vaahteran jo kullankeltaisen;
se olkapäiltä ravistelee lehtiään.
Ja kaikki iltaruskon värit,
ne palanneet on paikalleen.
On taas kuin tuhat vuotta sitten:
- Keltaisen, oranssin kautta siniseen.
auringonlasku keltaisena hiipuu.
Pilvien harmauden sijaa näen
kauniina silhuetit kaupungin
ja vesitornin valot punaiset.
Kuin morsiamen harso, latva saarnen
vieressä raatihuoneen tornin siintää.
Sen kellotaulun ajan melkein näen
ja vaahteran jo kullankeltaisen;
se olkapäiltä ravistelee lehtiään.
Ja kaikki iltaruskon värit,
ne palanneet on paikalleen.
On taas kuin tuhat vuotta sitten:
- Keltaisen, oranssin kautta siniseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Runosi on taas kuin maalaus.
Kaikki nämä luontorunosi on taiten kirjottu kuin
taiteilijan kankaalle.
Syksyn kullan keltainen väri ja iltarusko.
Ja jotenkin tuo " kuin tuhat vuotta sitten "
saa oman mieleni palaamaan jonnekkin nuoruuteen
ja rakkauteen.
Kiitos Tee, ikuinen ihailijasi.
Totta on kun puhut runosta maalauksena. Onnistuminen on aina epävarmaa, mutta luontorunossa, varsinkin, kun se koskee maisemaa, on aina mukana muoto ja värit joita yrittää tallentaa, vain hiukan eri keinoin kuin maalari. Molemmilla on rajoituksena ja etunsa. Auringonlasku varmaan onnistuu paremmin maalaten - vajavaisesti silloinkin.