Ruokala oli taas tupaten täynnä toisiaan töniviä nuoria, kun Jassu ja Nina laskivat tarjottimensa vakkaripöytäänsä. Satu ja Jannika istuivat jo siellä valmiiksi. He supattelivat keskenään ja vilkuilivat viereiseen poikajoukkoon. Jassu pyöritti silmiään Ninalle, joka tyytyi vaan pudistamaan päätään. Ei mitään uutta auringon alla.
Yhtäkkiä Jassu tönäisi Ninaa ja tämä vilkaisi ylöspäin lautaseltaan. Jassun silmät olivat suurenneet ja hän hoki jotain hiljaa itsekseen. Tutut oireet. "Paraskin puhumaan jätkien tuijottelusta, teinikanoja tässä ollaan molemmat..." Nina mutisi. Hän huokasi. "Okei, missä sä näit nyt sen sun ihanan Karrisi..." Nina aloitti ja vilkaisi olkansa ylitse, mutta Jassu sähähti hänelle. "Hys, odota, mä katson näinkö mä oikein.. joo, katso tuonne!" Jassu sanoi ja osoitti ruokalan toiselle puolelle. Nina kurotti muiden päiden yli ja onnistui näkemään vilauksen kundista, jota Jassu osoitteli. "Nyt mä olen löytänyt tulevan aviomieheni. Katso tuota1" Kun Nina onnistui näkemään vilauksen tyypistä, hänen täytyi myöntää Jassun puhuneen totta; kundi oli upea. Sillä oli tumman ruskeat hiukset ja siniset silmät, jotka näyttivät niin ystävällisiltä, että Nina melkein tunsi pitävänsä kundista jo valmiiksi. Vaikutelmaa ei ollenkaan haitannut hyvä kroppa tai kaunis hymykään. Nina huokasi hiljaa. Nuo tuollaiset kundit olivat juuri Jassun alaa. Samassa Nina huomasi pojan katsovan hänen suuntaansa ja tajusi tuijottaneensa häntä jo vaikka kuinka kauan. Nina käänsi katseensa nolona jälleen lautaseensa ja alkoi mielessään sättiä itseään huolimattomuudestaan. Nyt tyyppi luulisi, että hän tuijotteli poikaa samalla tavoin kuin muut tytöt lähellä; kuolaten. Tästä lähtien hän antaisi Jassun itse pitää huolta kunidasioistaan.
Seuraavalla tunnilla oli äidinkieltä, mitä Nina inhosi yli kaiken. Maikka Säiminen, yleisesti Säämiskä, oli ottanut Ninan silmätikukseen ja tuntui inhoavan tätä yhtä paljon kuin Nina inhosi häntä. Säämiskällä oli tietty tapa katsoa Ninaa halveksivasti, ja juuri tuon ominaiskatseen hän taas suuntasi Ninaan. "Tänään keskustelemmekin mielestäni verbien kiinnostavimmista taivutusmuodoista, moduksista..." Säämiskä oli juuri pääsemässä vauhtiin kun ovelle koputettiin. "Nina, menisitkö avaamaan kun olet kerran siinä lähellä ovea?" Säämiskä pyysi ja loi jälleen yhden imelän katseen Ninaan päin. Nina irvisti huomaamattomasti, vääntäytyi ylös pulpetista ja avasi oven. Samassa hän huomasi olevansa kasvotusten ruokalassa olleen kundin kanssa. Nina tunsi kuumotuksen nousevan poskilleen, ja aukoi suutaan yrittäen keksiä jotain sanottavaa. "Ööö, siis, mä tarkoitan... mitäasiaasullaoli?" Nina kysyi yhteen hengenvetoon. Poika rypisti kulmiaan. "Saisako saman hiukan hitaammin?" Ninan punaisten poskien väri vaan syveni. "Oliko sulla jotain asiaa?" Ninan kysyi hiljaa. Poika ei vastannut, hymyili vaan niin että sen siniset silmät tuikkivat. Ninaa alkoi ärsyttää. Mikä tyypin ongelmana oli? "
"Onko siellä jokin ongelma?" Säämiskä kysyi luokan edestä. Poika kurottui Ninan ohitse. "Jos tämä nuori neito joutaisi punastumisiltaan väistymään, niin kaikki ongelmat saataisiin varmasti selvitetyksi", poika huikkasi Säämiskälle ja Nina väisti nolona. Hän hipsi omalle paikalleen kun kundi astui sisemmälle luokkaan. Säämiskä selasi papereitaan. "Aivan, sinä olet varmaankin se uusi oppilas...missäs se nyt olikaan...Korhonen, Tommi?" Kundi nyökkäsi. "Sinä voitkin sitten mennä tuonne istumaan, Ninan vieressä on varmaan tilaa..." Tommi asteli Ninan viereiseen pulpettiin ja istui alas. Nina näki silmäkulmastaan pojan katselevan häntä. "Onko sulla jokin ongelma", Nina tiuskaisi hiljaa, kun Säämiskä jatkoi taas opetustaan. Tommi hymyili. "Ei enää mitään ongelmaa, kun punastelevat neidot on saatu pois jalkojen edestä lankeemasta.." Tommi sanoi huvittuneesti. Nina irvisti ja alkoi tuijotella ulos ikkunasta keskittyneesti. Mitäköhän tästäkin tulisi?`
*********************
Kommentteja..
Jatkoa tulee jos vaan kiinnostaa. Tai voi olla että tulee vaikkei kiinnostaisikaan, mutta koittakaa kestää. :)
Yhtäkkiä Jassu tönäisi Ninaa ja tämä vilkaisi ylöspäin lautaseltaan. Jassun silmät olivat suurenneet ja hän hoki jotain hiljaa itsekseen. Tutut oireet. "Paraskin puhumaan jätkien tuijottelusta, teinikanoja tässä ollaan molemmat..." Nina mutisi. Hän huokasi. "Okei, missä sä näit nyt sen sun ihanan Karrisi..." Nina aloitti ja vilkaisi olkansa ylitse, mutta Jassu sähähti hänelle. "Hys, odota, mä katson näinkö mä oikein.. joo, katso tuonne!" Jassu sanoi ja osoitti ruokalan toiselle puolelle. Nina kurotti muiden päiden yli ja onnistui näkemään vilauksen kundista, jota Jassu osoitteli. "Nyt mä olen löytänyt tulevan aviomieheni. Katso tuota1" Kun Nina onnistui näkemään vilauksen tyypistä, hänen täytyi myöntää Jassun puhuneen totta; kundi oli upea. Sillä oli tumman ruskeat hiukset ja siniset silmät, jotka näyttivät niin ystävällisiltä, että Nina melkein tunsi pitävänsä kundista jo valmiiksi. Vaikutelmaa ei ollenkaan haitannut hyvä kroppa tai kaunis hymykään. Nina huokasi hiljaa. Nuo tuollaiset kundit olivat juuri Jassun alaa. Samassa Nina huomasi pojan katsovan hänen suuntaansa ja tajusi tuijottaneensa häntä jo vaikka kuinka kauan. Nina käänsi katseensa nolona jälleen lautaseensa ja alkoi mielessään sättiä itseään huolimattomuudestaan. Nyt tyyppi luulisi, että hän tuijotteli poikaa samalla tavoin kuin muut tytöt lähellä; kuolaten. Tästä lähtien hän antaisi Jassun itse pitää huolta kunidasioistaan.
Seuraavalla tunnilla oli äidinkieltä, mitä Nina inhosi yli kaiken. Maikka Säiminen, yleisesti Säämiskä, oli ottanut Ninan silmätikukseen ja tuntui inhoavan tätä yhtä paljon kuin Nina inhosi häntä. Säämiskällä oli tietty tapa katsoa Ninaa halveksivasti, ja juuri tuon ominaiskatseen hän taas suuntasi Ninaan. "Tänään keskustelemmekin mielestäni verbien kiinnostavimmista taivutusmuodoista, moduksista..." Säämiskä oli juuri pääsemässä vauhtiin kun ovelle koputettiin. "Nina, menisitkö avaamaan kun olet kerran siinä lähellä ovea?" Säämiskä pyysi ja loi jälleen yhden imelän katseen Ninaan päin. Nina irvisti huomaamattomasti, vääntäytyi ylös pulpetista ja avasi oven. Samassa hän huomasi olevansa kasvotusten ruokalassa olleen kundin kanssa. Nina tunsi kuumotuksen nousevan poskilleen, ja aukoi suutaan yrittäen keksiä jotain sanottavaa. "Ööö, siis, mä tarkoitan... mitäasiaasullaoli?" Nina kysyi yhteen hengenvetoon. Poika rypisti kulmiaan. "Saisako saman hiukan hitaammin?" Ninan punaisten poskien väri vaan syveni. "Oliko sulla jotain asiaa?" Ninan kysyi hiljaa. Poika ei vastannut, hymyili vaan niin että sen siniset silmät tuikkivat. Ninaa alkoi ärsyttää. Mikä tyypin ongelmana oli? "
"Onko siellä jokin ongelma?" Säämiskä kysyi luokan edestä. Poika kurottui Ninan ohitse. "Jos tämä nuori neito joutaisi punastumisiltaan väistymään, niin kaikki ongelmat saataisiin varmasti selvitetyksi", poika huikkasi Säämiskälle ja Nina väisti nolona. Hän hipsi omalle paikalleen kun kundi astui sisemmälle luokkaan. Säämiskä selasi papereitaan. "Aivan, sinä olet varmaankin se uusi oppilas...missäs se nyt olikaan...Korhonen, Tommi?" Kundi nyökkäsi. "Sinä voitkin sitten mennä tuonne istumaan, Ninan vieressä on varmaan tilaa..." Tommi asteli Ninan viereiseen pulpettiin ja istui alas. Nina näki silmäkulmastaan pojan katselevan häntä. "Onko sulla jokin ongelma", Nina tiuskaisi hiljaa, kun Säämiskä jatkoi taas opetustaan. Tommi hymyili. "Ei enää mitään ongelmaa, kun punastelevat neidot on saatu pois jalkojen edestä lankeemasta.." Tommi sanoi huvittuneesti. Nina irvisti ja alkoi tuijotella ulos ikkunasta keskittyneesti. Mitäköhän tästäkin tulisi?`
*********************
Kommentteja..
Jatkoa tulee jos vaan kiinnostaa. Tai voi olla että tulee vaikkei kiinnostaisikaan, mutta koittakaa kestää. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Paljon ja äkkiä!=)
...Täytyy antaa iso läjä kehuja tälle kirjoitelmalle, joka poikkeaa monista tämän palstan kirjoitelmista omasta mielestäni äärimmäisen positiivisella tavalla. Tarina jonka jatkoa luen mielelläni!