Iso mies.
Ruma mies.
Istuu rantakivellä,
näppäilee kitaraansa,
pureskelee välillä
kynäänsä,
kirjoittaa sinikantiseen
outoja merkkejä,
joita en ymmärrä.
Hänen sisällään
asuu enkeli.
Hänen sisällään
asuu lapsi.
Hän laulaa
niin että
linnutkin vaikenevat,
ja minä.
Iltaisin,
hän levittää siipensä,
katoaa kuin usva
pimeyteen.
Jään ikävöimään
hänen suuria,
työnkuluttamia
karheita käsiään
joiden alla asuu,
h e l l y y s .
Ruma mies.
Istuu rantakivellä,
näppäilee kitaraansa,
pureskelee välillä
kynäänsä,
kirjoittaa sinikantiseen
outoja merkkejä,
joita en ymmärrä.
Hänen sisällään
asuu enkeli.
Hänen sisällään
asuu lapsi.
Hän laulaa
niin että
linnutkin vaikenevat,
ja minä.
Iltaisin,
hän levittää siipensä,
katoaa kuin usva
pimeyteen.
Jään ikävöimään
hänen suuria,
työnkuluttamia
karheita käsiään
joiden alla asuu,
h e l l y y s .
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olitpa rytmittänyt hienosti
runosi.
Ja mielikuvat,,,ne väräjävät
nyt minussa.
*Iso, ruma mies ja hellyys*
Ei mahdoton yhtälö, minusta.
Pidin tästä kovasti.
Mies, kitara ja meri -
hiljaa kaikuu sävelet yössä.
Enkelin siivin, luoksesi hiivin.
Kiitoksen kauniin kai sinulle
antaa mun suonet?
Kaunis ja herkkä teos, terv. -mer-