Koettakaa ymmärtää. Minulla ei ollut pienenä leluja, päässä oli aina kireä pipo ja joskus päätäni pidettiin lämpöpatterin välissä. Kärsin myös yökastelusta ja aamuisin saan kaapia finnejä naamasta ja perseestä. En saanut mopoa lapsena eikä myöhemminkään ole ollut varaa ostaa mopa saati mootoripyörää. Aina kun näen kadulla kiitävän moottoripyörän niin alkaa itkettää surkeuteni. Minulla ei ole mitään muuta huvia kuin pitää kädet taskussa ja kopeloida kiveksiäni jotka nekin ovat surkean kokoiset. Koittakaa siis ymmärtää minua. Siksi puran mieltäni täällä valittamalla milloin pitkistä valoista ja milloin haukun mitäkin moottoripyörämerkkiä. Säälikää..
Säälikää..
Se säälittävä pelle täältä ...
0195
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.