Änkytys?

koitappa kun kohtaus tulee niin olla itse ihan hiljaa ettei mene pahemmaksi. joskus kun on ihan tohkeissaan niin lapsilla tulee tuollaista ohimenevää änkytystä välillä. hänen puheensa keskeyttäminen/päälle puhuminen myös pahentaa koska aivot reagoi tai menee lukkoon juuri sen takia että tavallaan "odottaa" keskeytystä/odottaa suunvuoroa. vaikea sanoa, tarkkaille tilannetta ja pojalle ehdoton puheenvuoro aina. käyhän aikuisille ihmisillekkin välillä noin jos on samalla ajatuksissaan mutta toivotaan että on ihan ohimenevää:)!

Joillekin se vaan tulee, se än-än-änkytys. Aivot kulkee suun edellä, suu ei ehdi perään. Vai oliko se toisinpäin? Kasvavilla pojilla yllättävänkin yleistä.

Meillä keskimmäinen, nyt 6-v. änkytti suurinpiirtein samassa iässä. Kesti reilut toista vuotta, välilä änkytti enemmän, välillä vähemmän. Stressitilanteissa tuli änkytystä, esim. kun päiväkotiin palasi loman jälkeen, vaikka mielellään sinne menikin.

Ei änkytä enää. Annettiin aikaa, ei kiinnitetty huomiota. Tosin ehdittiin kerran vaatia ja käydä puheterapeutilla, josta tuliaisina oli vain R-harjoituksia, terapeutin mukaan ei hätää änkytyksessä. Niin kuin ei ollutkaan.

Ohjeeksi annettiin myös, että jos näkee lapsen toivottomuuden (meillä esim. poika joskus itki et "en osaa sanoa"), saa auttaa esim. "tarkoititko että kissa", kun yritti sanoa ki-ki-ki eikä päässy alkua pidemmälle.

Seuraile tilannetta, ja ota rennosti. Kun lapsi huomaa, että ette stressaa, sekin helpottaa.

Ottaisin puheeksi nevolassa, ohjaavat sitten puheterapeutille jos tarve.

Kun lapsi änkyttää niin antaa änkyttää, yleensä menee ohi ilman suurenpaa ongelmaa mutta jos tuntuu että vahvaa jumiutumista niin kannattaa keskeyttää ja sanoa että "rauhotupa hetki" ja antaa sitten aloittaa uudestaan. Todennäköisesti tule virheetön lause. Paha jumittaminen saattaa alkaa häiritä lasta itseään.Usein pienillä änkytys tulee kun yksinkertaisesti liian kiire puhua.