Loppuelämäni ensimmäinen sivu on tyhjä.
Se on ainoa totuus, enkä voi sitä paeta.
Nyt vietän aikani häkissä, kissaeläimen
joustavaa liikehdintää kaltereiden takana.
Häkki, turvapaikka vai ansa, peitettyjä
opasteita, riippuvuus vaiko vapaus.
Jos heitän sinut ja rakkautesi elämästäni,
onko loppuelämäni viimeinenkin sivu tyhjä?
Se on ainoa totuus, enkä voi sitä paeta.
Nyt vietän aikani häkissä, kissaeläimen
joustavaa liikehdintää kaltereiden takana.
Häkki, turvapaikka vai ansa, peitettyjä
opasteita, riippuvuus vaiko vapaus.
Jos heitän sinut ja rakkautesi elämästäni,
onko loppuelämäni viimeinenkin sivu tyhjä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
..ekan sivun linkittäisi hetkeen tähän? Uskallatko rakastaa, nyt vähän vähemmän mutta kuitenkin? Älä jätä rakastamatta nyt, sillä rakkaus ei elä ilman ravintoa. Maailman kaltereita on monia, ihmiseen mahtuu monta maailmaa. Valitse sisäkkäisiä maailmoja , toistensa sisällä, niin yksi rakkauden maailma aina elää vahvana. Jos vahvimmat kalterit eivät ole rakkauden maailman, rakenna rakkauden maailma isojen rajojen sisään, ruoki sitä. Niin kauan kuin piha-aitamme ei ole rakkauden aita, peilissämme on säröjä. Armollinen nimitys itsepetokselle, uupumukselle tai pelolle! Tuttu helvetti on sentään tuttu. Valitsemme itse!
Niin täydellinen, olen sivullinen tässä ketjussa, mutta pidinpä todellakin viestistäsi.
Ja runo oli myös ihana. runoilijalle kiitos.
Olet todella ajattelut asiaa, paljon syvällisemmin kuin minä.
Joudun asiaa vielä pohtimaan, mutta tuosta tutusta
hevetistä tahdon sanoa, että siitäkin voi helvetti.
Elämän sivut... kyllä ne joskus voivat
vaikuttaa tyhjiltä, joskus niissä häivähtää
kynän jälki, jos niiltä on yritetty pyyhkiä pois jotain....
Kyllä minä rakkaudesta aika paljon tiedän ja aidoistakin.
Minä valitsen niin, etten vielä valitse mitään...
Kiitos pitkästä kommntistasi.
Sinua, tuntematon runonlukija :)
Ollaanpas sitä tässä synkistelty.
Mutta kyllä se sivu kuuleppa täyttyy - elämästä.
Vaikuttava ja melkoisen vahva, mutta ehdottoman
hyvä Mar.
Sinä jaksat kannustaa, vaikka
minä synkistelen taas.
Ehkä minulla on täysiä sivuja enemmän,
tahdoin taas vähän ravistella
lehtiä (sivuja)
syksyisistä puista.
*Tää on täällä ihan etukumarassa ja kiittää Sinua! *;)
Mielenkiintoisia ajatuksia, pohdintaa.
Harrastan itsekin toisinaan moista.
voi olla elämänfilosofia. Jos ei isosti pysty rakastamaan, suojele ja ruoki sitä pientä kipinää jossain piilossa.
Näin tämä maailma välillä pyörii.
Kipinää suojelen, kiitos sinulle ajatuksesta:)