Olen kerran (ei lasketa kahta synnytystä) ollut sairaalassa ja se kyllä riitti.
Teloin jalkani ja isot lihakset pohkeesta revähti kunnolla. Jalka olis tullu kuntoon parin viikon keppikävelyllä, mutta siihen perkeleen koipeen iski jälkitautina syvä laskimoveritulppa.
No liotushoitoon sitä mentiin. Huone oli neljän hengen huone, jossa oli kaksi uskovaista harppua toisella seinustalla. Vieruskaverina oli rintasyöpäleikkaukseata toipuva noin 50-vuotias nainen. Ne uskovaiset aloitti aamun aamuvirrellä. Eihän se haitannu muuten, mutta myös mun olis pitäny ottaa osaa messuun. Haistatin paskat ( hiljaa mielessäni).
Kun tulin osastolle, niin koipi oli perkeleen kipeä. Pyysin hoitajalta tyynyä jalan alle. Ei tullu tyynyä useasta pyynnöstä huolimatta. Vattanahkaan ne kävi kyllä piikit nakkaamassa ja Marevania syöttämässä, mutta kummasti se tyyny aina unohtu. Olisin ite hakenu, jos olisin voinu.
Osastolla oli jonkun isomman kihon kierto ja jo vain aamusella kaikki laitettiin niin viimesen päälle...niin viimesen päälle (mehulasit täytettiin ja peti laitettiin kuntoon viimeistä piirtoa myöten), mutta sitä tyynyä mulle ei tuotu.
No tuli se tyyny sitten, kun lääkäri ärähti ja kysyi, jotta mitä hemmettiä, kun koipeen tulee kuoppa, kun sitä painaa (joku ...neste ... vuosi lihakseen). Se hoitaja oli aivan paniikissa ja haki tyynyn. Sen perkeleen tyynyn, mitä mä olin pyytäny jo monta kertaa edellisiltana.
No aikanaan pääsin pois ja mietin vähän, jotta mistä mun tympääntyminen siellä johtui? Huom! En koskaan valittanut hoitajille. En koskaan näyttänyt nyrpeää naamaa, en ollut hankala potilas. Se kaikki oli hoitajista kiinni. Hoitajat olivat sellaisia nirppanokkia, että ihan inhotti.
Jos ei yöllä saa edes mehua lasiin ilman, että pitää soittaa kelloa (ei uskalla, koska hoitaja on kiireinen ja äkäinen), niin ei mikään ihme, että teitä ei arvosteta. Jos kerta mehulasi on tyhjä vielä aamusellakin, niin se kait tarkoittaa, että yöllä ei edes olla käyty huoneessa kurkkaamassa.
Suomeksi sanottuna vitutti, koska kusetti ja olis halunnu kusta, mutta ei kun ei saanut liikkua (eikä oikein pystynytkään). Jättikö hoitaja mehut tuomatta, ettei vaan litkitä sitä niin paljon, että rakko alkaisi täyttymään ja pitäis tulla laittamaan alusastia?
Onneksi sieltä pääsi viikossa pois. Toivottavasti en edes elä niin vanhaksi, että siellä pitäisi maata. Sen verran hirveä kokemus se oli, että vältän viimeiseen asti sinne menoa.
Teloin jalkani ja isot lihakset pohkeesta revähti kunnolla. Jalka olis tullu kuntoon parin viikon keppikävelyllä, mutta siihen perkeleen koipeen iski jälkitautina syvä laskimoveritulppa.
No liotushoitoon sitä mentiin. Huone oli neljän hengen huone, jossa oli kaksi uskovaista harppua toisella seinustalla. Vieruskaverina oli rintasyöpäleikkaukseata toipuva noin 50-vuotias nainen. Ne uskovaiset aloitti aamun aamuvirrellä. Eihän se haitannu muuten, mutta myös mun olis pitäny ottaa osaa messuun. Haistatin paskat ( hiljaa mielessäni).
Kun tulin osastolle, niin koipi oli perkeleen kipeä. Pyysin hoitajalta tyynyä jalan alle. Ei tullu tyynyä useasta pyynnöstä huolimatta. Vattanahkaan ne kävi kyllä piikit nakkaamassa ja Marevania syöttämässä, mutta kummasti se tyyny aina unohtu. Olisin ite hakenu, jos olisin voinu.
Osastolla oli jonkun isomman kihon kierto ja jo vain aamusella kaikki laitettiin niin viimesen päälle...niin viimesen päälle (mehulasit täytettiin ja peti laitettiin kuntoon viimeistä piirtoa myöten), mutta sitä tyynyä mulle ei tuotu.
No tuli se tyyny sitten, kun lääkäri ärähti ja kysyi, jotta mitä hemmettiä, kun koipeen tulee kuoppa, kun sitä painaa (joku ...neste ... vuosi lihakseen). Se hoitaja oli aivan paniikissa ja haki tyynyn. Sen perkeleen tyynyn, mitä mä olin pyytäny jo monta kertaa edellisiltana.
No aikanaan pääsin pois ja mietin vähän, jotta mistä mun tympääntyminen siellä johtui? Huom! En koskaan valittanut hoitajille. En koskaan näyttänyt nyrpeää naamaa, en ollut hankala potilas. Se kaikki oli hoitajista kiinni. Hoitajat olivat sellaisia nirppanokkia, että ihan inhotti.
Jos ei yöllä saa edes mehua lasiin ilman, että pitää soittaa kelloa (ei uskalla, koska hoitaja on kiireinen ja äkäinen), niin ei mikään ihme, että teitä ei arvosteta. Jos kerta mehulasi on tyhjä vielä aamusellakin, niin se kait tarkoittaa, että yöllä ei edes olla käyty huoneessa kurkkaamassa.
Suomeksi sanottuna vitutti, koska kusetti ja olis halunnu kusta, mutta ei kun ei saanut liikkua (eikä oikein pystynytkään). Jättikö hoitaja mehut tuomatta, ettei vaan litkitä sitä niin paljon, että rakko alkaisi täyttymään ja pitäis tulla laittamaan alusastia?
Onneksi sieltä pääsi viikossa pois. Toivottavasti en edes elä niin vanhaksi, että siellä pitäisi maata. Sen verran hirveä kokemus se oli, että vältän viimeiseen asti sinne menoa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Teillä takapajulassa synnytyksetkin tehdään sairaalassa 99 %.
on maita kun tehdään kymmeniä prosentteja kotisynnytyksiä, niin sivistyneimmissä EU- maissa.
Lääkärihenkilökunta ja ambulanssia on vai hälytystilassa.
Suurin syy oli kotisynnytykset meilläkin bakteerivaaran vuoksi,
ei sairaalabakteerin vaan muiden.
Olen pahoillani, että sinulle on sattunut sairaalassa ollessasi tuollainen kokemus. Osastollamme ihan varmasti saa potilas ylimääräisen tyynyn, jos vain pyytää, joten joka paikassa ei asiat ole samalla tavalla.
Mehulasin täytöstä yöllä on pakko sanoa, että ei sitä kyllä pyytämättä täytetä. Kelloa ainakin voi minun yövuorossani soittaa ja mehua pyytää ja aivan varmasti sitä vienkin, ellei ole jotain akuutimpaa samanaikaisesti jossain toisessa huoneessa. Usein vien myös jo valmiiksi pienen mehukannun, jos tiedän, että potilas tykkää mehua juoda.
Onneksi et kuollu.
...yksityiselle? siellä hoitajat ovat tyytyväisempiä kun saavat parempaa liksaa ja muutenkin työolosuhteet paremmat. voi kiireettömästi keskittyä asiakkaan hoitoon.
ja miksi et kussut siihen mehulasiin?
Kirjoittaja varmaan halusi verorahoilleen vastinetta eikä halunnut siksi yksityiselle. Lisäksi hänellä ei kertomansa mukaan ollut aiempaa kokemusta ko. osastosta.
Mehulasistaan oletan hänen halunneen juoda mehua, ei virtsaa.
Vai että mehua... minä veisin mielelläni potilaille mehua...mutta kun työnantaja on kieltänyt mehua tilaamasta osastolle...tai sitä käytetään vain niillä joiden verensokeri laskee liian matalalle.
Näin on kuntatyönantaja meillä päättänyt...Vesi on janoisten juoma.
Ja tämä on erikoissairaanhoidossa täysi tosi meillä.
"koska kusetti ja olis halunnu kusta, mutta ei kun ei saanut"
Olisit kussut siihen mehulasiin!