Kaikille yksineläjille ja yksinäisille annan neuvon: hankkikaa koira! No ei sentään. Kaikille ei koira tietenkään sovellu, mutta itse olen ihan lumoutunut tuosta nelijalkaisesta.
En ole yksineläjä, mutta ehkä juuri siitä syystä koira onkin minulle tärkeä. Se tietää aina, jos olen surullinen ja osaa lohduttaa (sitä ei siippa osaa). Kun lähden koiran kanssa ulos, ei tarvitse selitellä, minne menen.
Kai ukkeli uskoo, etten voi koiran kanssa mennä vieraisiin (en tee sitä muutenkaan).
Parasta elämässäni lapsenlapsen jälkeen on koira.
Mitä mieltä olette?
En ole yksineläjä, mutta ehkä juuri siitä syystä koira onkin minulle tärkeä. Se tietää aina, jos olen surullinen ja osaa lohduttaa (sitä ei siippa osaa). Kun lähden koiran kanssa ulos, ei tarvitse selitellä, minne menen.
Kai ukkeli uskoo, etten voi koiran kanssa mennä vieraisiin (en tee sitä muutenkaan).
Parasta elämässäni lapsenlapsen jälkeen on koira.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kissa on minun asuinkaverini, vaikka koiristakin pidän, mutta koira sitoo vielä enemmän kuin kissa. Yksineläjä on silloin aika kiikissä.
Varsin veikeä riiviö onkin tämä ensi viikolla 9 kk täyttävä Kerttu. Pari kuukautta sitten tanssahteli olkkarin verhotangolla niin, että tanko tuli alas verhoineen ja seinäkiinnikkeineen. Viivana katti kiisi sängyn alle, jossa vartin verran poti putoamisessa saatuja kolhujaan.
Pari viikkoa sitten katti telkesi tieni eteiseen kaatamalla olkkarista eteisen johtavan avoimen lasioven takana olleen maalaustelineen niin, että ovi sulkeutui ja maalausteline tunkeutui kirjahyllyn sisään, ovi täysin jumissa enkä siis päässyt eteiseen eli olin vankina kodissani. :) Sieltä kissa sitten miukui minulle ovi-ikkunan läpi, että mitäs nyt tehdään. Ensimmäinen ajatus oli että soitan naapuria avuksi ja pudotan avaimet partsilta. Sitten tajusin, että justiinsa, ne avaimethan olivat eteisessä, jonne en päässyt. Ovi ei hievahtanutkaan, mutta kun oli tyhjentänyt kirjahyllyä ja käännellyt ja väännellyt hyllykköä pideämmän aikaa sitä pienestä ovenraosta, niin sain sen oven lopulta itsekin auki, mutta työn ja tuskan takana se oli.
Tässä nyt sitten olen miettinyt, että kolmas kertako sen toden sanoo. :)) Juuri tällä hetkellä katti kyllä kehrää sylissäni viattomana kuin herran enkeli.
parasta elämässäsi laspenlapsen jälkeen niin en ymmärrä, miksi siitä pitää enää kenenkään muun mielipidettä kysyä.
niin ei myöskään ymmärrä !
mutta sitten huomasin että koira ja jopa kissa joillekin ajaa saman asian. Hohhoijaaa!
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Kuntokin pysyy hyvänä, kun on päivän pakolliset lenkit satoi tai paistoi. Minun ukkokultani ei ole täällä enää, lupasi kyllä pilvenreunalta seurata elämäämme.
Koirasta on ollut paljon lohtua mieheni poismenon jälkeen, se vaistoaa mielialani, silloin kun suru yllättää, se ryömii syliin ja laittaa tassunsa kaulaan. Siinä me sitten istumme tovin kunnes olo paranee.
Pidän kaikista eläimistä mutta aina minulla on ollut kissoja.Koira on enemmän kaveri ja kissa enemmän pikkuvauva!Viimeksi minulla oli 4 persialaista jotka tulivat niin vanhoiksi ja raihnaiseksi että ne yksi toisensa jälkeen oli lopetettava.Se on tosi rankkaa.Pahimpia paikkoja elämässäni.Meillä oli kerran inkeriläispariskunta ja tämä mies alkoi kehua miestäni,kuinka eläinrakas mieheni on.Sanoin,että kyllä minäkin rakastan vaikka minulla olisi sika!Mieheni kääntyi puoleeni ja sanoi: Kiitos !Siitäkös riemu repesi.Nyt ei ole enää miestä eikä kissoja ja enää en ota kumpiakaan.Nyt olen vapaa menemään.Jos ottaisin kissan,se saattaisi elää pitempään kuin minä enkä halua sen jäävän kellekään toiselle!
Ihania hetkiä vaan koirasi kanssa,tiedän,kuinka paljon siitä on iloa!
Miltä luulet eläimestä tuntuvan narunjatkeena?
Pääsee kuselle kun frouvaa huvittaa .
Mitä olisit mieltä jos sinä olisitkin jonkun
norsun lemmikki , siis narussa ja norsu kertoisi
kuinka söpö olet ja niin mukava . Ajattele
Minusta olisi ihanaa olla norsun lemmikki; ainakin jos se pitäisi minusta yhtä hyvää huolta kuin minä pidän koirastani.
Ai ai ,tuollaiselle vaimolle mie tulisin narun jatkeeksi!.Tuommonen topakka äitee se miusta pittäiskii hyvän huolen,näin on!
kiva olemassa mutta kun on vielä muutama vuosi töitä niin ei sitä voi yksin jättää moneksi tunniksi. Minä en kyllä ole mikään hyvä koiran kasvattaja kun annan niille aina periksi ja sitten kun tulee vieraita niin saa hävetä kun koira ei osaa käyttäytyä, niin että jos minä ottaisin koiran niin sen pitäisi varmaan jonkun toisen ensin kasvattaa muuten pilaan sen ja pidän vauvana
Kersantti Ärjylälläkin on Otto koira.
*istuu kiltisti ja kärttää makupalaa*
lapsenlapsia, koiraa, kissaa. Naapureilla on ollut ensin kissoja, viimeksi koiria. Ennen muuttoani seinän takana asui yksi parhaista ystävistäni ja ulkoilutin säännöllisesti hänen koiriansa, 3 ehti olla sinä aikana, kun olimme naapureita. Minä olin koiran toinen emäntä. Miesystävälläni on kissa, joka hyväksyy myös minut. Itse en halua eläintä, koska olen kovin liikkuvainen. Kyllä monelle nelijalkainen ystävä on tärkeä.