Pitkää on odottavan aika, ei tullut vielä tällä viikolla kutsua leikkaukseen, ja voihan olla että ei tule vielä ensi viikollakaan.
Olen yrittänyt rohkaista itseäni, että ei kai tämä syöpäni niin nopeasti miksikään muutu, vai?
Olen jopa pystynyt ajoittain keskittymään arkisiin askareisiin ja saanut asian hetkeksi mielestä. Tosin jonkinlainen kipuilu rinnassa,tuntemukset käsivarressa ja kainalossa palauttaa taas asian mieleeni.
On kuitenkin hyvä huomata että alkushokin jälkeen , pystyy pikkuhiljaa ajattelemaan selkeämmin, ei kai kannata mennä asioitten edelle ja turha kait maalailla ennakkoon "piruja" seinälle.
Olen yrittänyt rohkaista itseäni, että ei kai tämä syöpäni niin nopeasti miksikään muutu, vai?
Olen jopa pystynyt ajoittain keskittymään arkisiin askareisiin ja saanut asian hetkeksi mielestä. Tosin jonkinlainen kipuilu rinnassa,tuntemukset käsivarressa ja kainalossa palauttaa taas asian mieleeni.
On kuitenkin hyvä huomata että alkushokin jälkeen , pystyy pikkuhiljaa ajattelemaan selkeämmin, ei kai kannata mennä asioitten edelle ja turha kait maalailla ennakkoon "piruja" seinälle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
parissa kovin kasva,tietty hyvä mitä nopeammin
saavat pois.Minulla meni 6 viikkoa,ennenkuin leikattiin.Helpottaa kun huomaa,ettei syöpä maailman
loppu ole:)
muutamassa viikossa miksikään muutu, niin pieni patti. Tuo odottelu oli kyllä kamalinta. Ja tietämättömyys, sitten leikkauksen jälkeen kun vasta pystyy lääkäritkin sanomaan suht tarkkaan millaisesta syövästä on kyse ja mitä hoitoja on luvassa. Sitten voi taas ajatella elämäänsä eteenpäin.
Ja ihan oikeasti: pattisi on sen verran pieni ettei niitä piruja kannata odotella. Itselläni oli viimeksi kuusisenttinen eikä imusolmukkeissa ollut yhtikäs mitään.
Joko tiedät, tehdäänkö osa- vai kokopoisto?
Niin minäkin uskon että ei kai tässä heti tarvitse maailman loppu tulla.
Patti on kuitenkin ollut rinnassa jo kolme vuotta tosin sitähän en tiedä miten kauan siinä syöpäsoluja on ollut.Joten ei kai viikko kaksi sitä niin oleellisesti muuta.
minäkin löysin patin,jo kuukautta ennen
mammografiaa,siitä sitten ruljanssi lähtikin käyntiin.
Nimittäin itsellesi on hyvä että olet hieman tasoittunut alkujärkytyksestä.
Ei ne kutsut niin nopeasti tule.
ei tule niin yhteys potilasasiamieheen. itse odotin 6vko ja viidennellä soitin.. otti asiasta selvää ja paperit oli kuten mammografiakuvakin hävinnyt.. ei koskaan löytynyt,,
kannattaa soittaa,minultakin hävisi sydänfilmi
jonnekkin eikä löytynyt.
Hei!
Pahinta 2v. "syöpäkokemuksen" aikana onkin ollut se leikkauksen odottaminen. Tsemppaa ja pidä mieliala korkealla. Onnea leikkaukseen!