meidän esikoisella meneillään siis uhma-ikä ja vaikeimmat tilanteet on pukemisessa,pitäis alkaa pukemaan mutta lapsi lähteekin juoksemaan karkuun ja siitä seuraakin ajojahti ja kun yritän sitten häntä pukea niin heittätyy makarooniksi,joskus raapii ja lyö/hakkaa päällään.olen yrittänyt monesti puhumalla saada ojennukseen,kiristämällä "ettei saa sitä tai sitä jos ei nätisti pue",tai pidän häntä aloillaan kovaa kun yrittää rimpuilla tai jos ei tottele niin laitan jäähylle istumaan kunnes jatketaan pukemista.
mutta kun ei tunnu jäähykään auttavan enää kun viimeksi jäähyllä yritti tuolia kaadella naureskellen ja yritti karkuun lähteä,sitten en nähnyt enään muuta vaihtoehtoa kun antaa "korvatillikan" jolloin alkoi itkeä ja heräs tilanteeseen.juttelin lapselle ja kysyin "puetaanko nyt nätisti" jolloin vastasi "joo" ja lähdimme pukemaan loppuun.
onko tuo siis normaalia uhmaa? ja lapsi myös on alkanut raapia itseään kun kiellän häntä tekemästä kiellettyjä asioita tai kun yrittää minua raapia,yritän sanoa että ei saa raapia itseään eikä muitakaan kun se sattuu mutta tuloksetta joten mitä ihmettä tuollekkin tekisin.. ja haluaisinkin kuulla hyviä vinkkejä miten selviytyä vastaavista tilanteista ilman että tarvii turvautua "korvatillikkaan" koska en halua suosia mitään fyysistä kuritusta varsinkaan kun se on laissa kiellettyä.joten huonoa omaatuntoa on podettu=(
toivottavasti tuo on ohimenevä vaihe kun tilanteet on joskus tosi vaikeita, ja ajoissa lähdetään pukemaan muttei sekään auta.pitäiskö vaan antaa juosta ja odotella koska lapsi ite suostuu tulemaan pukemaan,voi vierähtää tovi koska kerran kokeilin sitäkin.entäs sitten kun pitäis töihin lähteä..
joten samassa tilanteessa olevat/olleet kertokaa hyviä käytännön vinkkejä,kiitos=)!
mutta kun ei tunnu jäähykään auttavan enää kun viimeksi jäähyllä yritti tuolia kaadella naureskellen ja yritti karkuun lähteä,sitten en nähnyt enään muuta vaihtoehtoa kun antaa "korvatillikan" jolloin alkoi itkeä ja heräs tilanteeseen.juttelin lapselle ja kysyin "puetaanko nyt nätisti" jolloin vastasi "joo" ja lähdimme pukemaan loppuun.
onko tuo siis normaalia uhmaa? ja lapsi myös on alkanut raapia itseään kun kiellän häntä tekemästä kiellettyjä asioita tai kun yrittää minua raapia,yritän sanoa että ei saa raapia itseään eikä muitakaan kun se sattuu mutta tuloksetta joten mitä ihmettä tuollekkin tekisin.. ja haluaisinkin kuulla hyviä vinkkejä miten selviytyä vastaavista tilanteista ilman että tarvii turvautua "korvatillikkaan" koska en halua suosia mitään fyysistä kuritusta varsinkaan kun se on laissa kiellettyä.joten huonoa omaatuntoa on podettu=(
toivottavasti tuo on ohimenevä vaihe kun tilanteet on joskus tosi vaikeita, ja ajoissa lähdetään pukemaan muttei sekään auta.pitäiskö vaan antaa juosta ja odotella koska lapsi ite suostuu tulemaan pukemaan,voi vierähtää tovi koska kerran kokeilin sitäkin.entäs sitten kun pitäis töihin lähteä..
joten samassa tilanteessa olevat/olleet kertokaa hyviä käytännön vinkkejä,kiitos=)!
Vastaukset 4
Vanhimmat
meillä samanikäinen poika, ja välillä on samanlaiset zembalot kun pitäisi pukea ja lähteä. Olen alkanut oikein hankalina kertoina pukemaan pojan olkkarissa, ja telkkariin laitan Disneyn kanavan näkyviin, jota sitten katsoo ja rauhoittuu paikoilleen.
Toinen keino on ottaa katsekontakti, ja puhella pojalle rauhallisesti jotain kivoja juttuja, joka ei liity pukemiseen millään tavalla. Esimerkiksi juttelen että käydäänkös tänään kaupassa, ja mitäs ruokaa me tänään oikein tehtäisiinkään,tai että mennäänkös ulos ja tehdäänkö oikein iiiisoja hiekkakakkuja jne. Mitä tahansa, mikä kiinnittää lapsen huomion pois riehumisesta. Samaten pukemisen opettelu rauhoittaa meillä usein.
Uhkailu, lahjonta ja kiristys eivät aina auta, vaan pahentavat asiaa :)
Meillä sama homma, ja tyttö vasta 1v7kk!! APUA!! :)
Meillä on ihan sama tilanne, toi sun kirjoitus oli kun min näppäimistöstä... Tyttö tekee aivan samaa, ei kuuntele kun mä sanon, vetkuttelee pukemisen kanssa, nukkumaanmeon kanssa ja kmelkeen kaikessa. Kun me lähdetään ulos (kauppaan yms) käyttäytyy kun enkeli, mutta kotona tyttö on ihan mahdoton... mitään se ei kuuntele, tekee kaiken päinvastoin kun mä sanon ja suuttuu ihan hirveesti jos mä kiellän tekemästä jotain. Uhmakohtauksen tullessa se raapii, lyö, potkii, puree, hakkaa päätään... Kun pitäs pukea ulos, se lähtee karkuun ja vaan anuraa kun mmä sanon että nyt mennään, pitää pukea pääälle kun menee ulos ,ulkona on kylä. Se menee ihan makaroniksi kun mä otan sen syliin ja kun pääsee puvun luokse, tyttö lähtee karkuun siitä. Parhaimmillaan pukeminen kestää puoli tuntia.
Kun tyttö saa uhmakohtauksen ja esim. potkii, mä tietysti sanoin että ei saa potkia, se on rumaa, tyttö vaan nauraa ja sano oettä kyllä saa potkia. Tyttö kyllä tietää että potkiminen, pureminen, lyöminen yms on kiellettyä, se tietää ettei niin saa tehdä. Mä oon välillä ihan lopussa ton asian takia, mulla on keinot loppu, mitä tehdä ja miten saa kitkettyä tollasen käytöksen pois. Tyttö osaa käyttäytyä tosi hyvin halutessaa, se kyllä kuuntelee kun sille sanoo, kunhan se vaan itse haluaa sitä. Huonona päivänä se on ihan mahdoton... Se tekee jotain hölmöä, ja kun mä tiukasti kiellän, se alkaa itkee ihan hysteerisesti ja yrittää kerjätä sääliä. Tyttö tekee just kaikkee tollasta minkä se teitää olevan kiellettyä, esin lyöminen, potkiminen. Tyttö tietää rajansa, mitä saa tehdä ja mitä ei. mä oon joka kerran johdonmukaiesti kieltänyt sitä jos se tekee jotan hölmöä, ja kehunut kun se tekee jotain oikein.
käyttäytyy usein niin mahdottomasti, että multa on mennä maltti. Meillä pukeminen ja uloslähtö kestää kevyesti 40 minsaa. Nukahtaminen ja ennen kaikkea hiljakseen olo sängyssä (ettei pieni sisarus herää) ei onnistu millään. Multa on loppunu keinot jo aikapäiviä sitten. En tiedä, miten suhtautua. Pukemisessakaan ei voi väkisin tunkea kaikkea päälle, sillä se olisi silkkaa väkivaltaa. Niin kovasti tyttö pistää vastaan ja vain nauraa, jos sattuu. Lapsi on osannut pukea jo vuoden ihan itse, joten olisi senkin takia hassua pukea häntä ulos. Nukahtaminen on ihan oma lukunsa, viimeiseen asti kiusantekoa: huutamista, kirkumista, karkaamista sängystä yms. Ja siis mainittakoon, että ennen kaikki meni täydellisesti.
Mua ahdistaa ihan hirveästi tämä tilanne. Pelkään, että mulla palaa pinna ja olen sitten hirveän huono äiti. En ole väkivaltainen fyysisesti, mutta tulen apaattiseksi. Voisin kuvitella, että jonain iltana en enää puutu koko nukuttamiseen. Nukkukoon, jos joskus sitten nukahtaa ja riekkukoon niin kauan kuin haluaa. Ihan loputtomiin ei kukaan voi sietää moista, kun kiukkuaminen ja itkeminen ja kiusanteko alkavat jo aamusta, illalla on kurkkua myöten täynnä. Ihan surkeata vuodatusta...:(