Minulla on joskus niin ikävä
niitä ensimmäisiä kevätpäiviä
sitä ääntä kun lumet sulavat
hennon nauravaa solinaa
hauraiden jäähileiden ritinää
Minä kaipaan sitä ikkunapenkkiä
voi Luoja miten sitä kaipaan
miten istuisin siinä jälleen
polvet koukussa, kirja sylissä
ja ulkona leivonen laulaisi
Ensimmäisen kärpäsen heräämistä
unettavaa surinaa ikkunalla
vedon nostamaa kirjahomeen tuoksua
jopa tylsiä matikantehtäviä
irrationaalisten lukujen joukkoa
Tiesitkökään mitä ajattelin silloin
niinä keväisinä iltapäivinä
miten sieluni yritti vapautua
omista jäisistä kahleistaan
nousta taivaalle leivosten lailla
Ja enemmän kuin joukko-oppia
ja loputtomia kaavoja
janosin taitoa elää hetkessä
nuoruuden ehdottomuutta
sitä minulla on joskus niin ikävä
niitä ensimmäisiä kevätpäiviä
sitä ääntä kun lumet sulavat
hennon nauravaa solinaa
hauraiden jäähileiden ritinää
Minä kaipaan sitä ikkunapenkkiä
voi Luoja miten sitä kaipaan
miten istuisin siinä jälleen
polvet koukussa, kirja sylissä
ja ulkona leivonen laulaisi
Ensimmäisen kärpäsen heräämistä
unettavaa surinaa ikkunalla
vedon nostamaa kirjahomeen tuoksua
jopa tylsiä matikantehtäviä
irrationaalisten lukujen joukkoa
Tiesitkökään mitä ajattelin silloin
niinä keväisinä iltapäivinä
miten sieluni yritti vapautua
omista jäisistä kahleistaan
nousta taivaalle leivosten lailla
Ja enemmän kuin joukko-oppia
ja loputtomia kaavoja
janosin taitoa elää hetkessä
nuoruuden ehdottomuutta
sitä minulla on joskus niin ikävä
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minä kaipaan auringon kimallusta pikku purojen koskipaikoissa kun niitä kaiveltiin. Auringossa lämpiävän rapakon tuoksua. Homeisia Tarzankirjoja ja Seuroja vanhan talon vintillä. Ja entäs sitten ne niin jännittävät Hymy-lehdet, joissa saattoi olla ihan paljaan rinnankin kuva...
Tiesikö Sun äiti että simmosia lehtiä luet vintillä salaa... =)
Arvasi varmaan ainakin...
Minäkin arvaan että iltasi tänään on mitä mainioin ;D
Minä en kaipaa.
En joukko-oppia.
En verrannossa laskua.
En debettiä.
En kredittiä.
Mut niitä välitunteja.
Jolloin salaa mentiin ja halattiin.
Voi miten ihanaa.
On muistella sitä aikaa.
Kun oltiin nuoria.
Rakastuneita hurjia.
Nyt ollaan vain rakastuneita hurjia:)
Sanopa muuta senkin hurja rakastunut ihanuus =)
Katopa kun tuli näppylöitä... tuohon ja tuohon - ne on niitä debettejä - yääk =)
Ihanaista iltaa Sinulle ja pysykin poissa aalloista =)
nuoruus on jo mennyt, mutta vieläkin se rakkaus antaa nuoruutta, kunhan sen vain löytäis:)))
kaunista ...kaunista
Minulla oli koulussa ihan oma paikka - en taipunut silloinkaan istumaan "normaalisti" =)
Sillä ikkunalla minä istuksin - liki koko yläasteen...
Näki ulos ja sisään - hieno paikka ja oppikin meni paremmin perille...
Ikävä on
Nyt sää taas muistelit melkein kaikki meikäläisen
ikävät riviin.:)
(paitsi matikkaa, jos se ei ole kala, niin ei ole yhtään ikävä)
Olet laittanut taas sulkakynäsi avulla sanat, miellyttäväksi kokonaisuudeksi.
Sinä, tyttö, osaat.
Miten ne ikävät niin samoja onkin *ihmettelee*
Mulla on kyllä sitä matikkaakin joskus...
Kiitos Sinulle =)
Niin mullakin,,,joskus..
Ja kuinka aika kultaa ja antaa unohtaa tai
pitää mielessä...kääk! Päiväkirjat!
Muistuttaa tuokin ja tuo! Huoh! Tunteet... ;þ
Ihanan herkkä runosi..niiffff...kyllä vain! :D
Kiitzz tästä, Mys ja muistoja pvään! *Muru niistää* 'Puuurrruruu'...noooih..;))
Tuota olen miettinyt usseesti... ko oliskin päiväkirjoja tallella - teinikalentereitten sivuille säilöttiin jos jonkinlaista aarretta *pyrsk*
Onko mukavampi muistaa mitä oikeesti oli vai miten olis pitäny mennä... =)
Kiitos itsellesi ja ihanaa iltaa sinne ;D
Oikein tunsin kevään tuoksut ja kuulin kärpäsen pörinän, niin taitavasti osasit kuvailla tunnelman jälleen kerran.
kiitos lukuhetkestä : )
Niin kamalan ikävä - *huoks*
Kiitos Sinulle kommentistasi!
ynnä ihanaista jatkoiltaa
En voinut tietää
mitä ajattelit kevään suloisessa hyrinässä,
niissä hetkissä kun koski vapautui
jäisien rantakivien ahdingosta.
Jos Sinun sielusi
olisi osannut omani silloin tavoittaa
olisi meitä ollut kaksi
kuuntelemassa leivojen riemuisaa laulua,
kokea silmujen puhkeamisen riemu.
Mutta kuinka meille kävi ?
Sinä vaelsit sitä omaa yksinäistä polkuasi
ja minä
vaellan sitä vieläkin.
Sinun sydämesi on saanut rauhan
ja löytänyt rakkauden.
Ja tiedätkö,
odotan uutta kevättä enemmän kuin koskaan.
--
En tiedä, mitä sanoa runostasi, kun se koskettaa
syvämmen syvyydeltä. Muistojen kuvakavalkadi.
Ihana !
Ihana runosi taas... oon sanaton!
Kiitos myös kommentistasi =)
nyt hissuksiin kiiru töihin...
Elämän filminauhalla , sielä.
Sinne palaa, ihan totta.
Ikäväks asti, jospa sais elää uudestaan.
Ikävä lintu.
sekin on olemassa.
Haikeaa eaiin runos kaivoi,
minäki jo istun maitolaiturilla ja
jalkojani siinä heiluttelen.
Sinulle kiitos runostas ja
hyvää yötä..Liisa
Vaikka oikeassa olet kun iltaa toivottelet - minä hipsin tästä ihan kohta yöunille =)
Suuri kiitos Sinulle !