Tyttö 3v tekee "normaaleja" uhma-temppuja kotosalla: piirtää tapetit, uhmaa kaikkia kieltoja, pissii lattialle ajoittain, joskus kakkaakin. Perässä kun ei voi kävellä koko aikaa valvomassa niin ehtii joka paikkaan tekemään "pahojaan". Saa kauheat raivarit kun komentaa. Keskustelussa jäljestäpäin lupaa silmät kirkkaana ettei enää tee tuhmiaan! Voiko olla että on mustis uudelle vauvalle kun uhma-temput lisääntyi vauvan syntyessä? Onko huuto ainoa tapa mikä auttaa vai ottaako raivoavan lapsen syliin rauhoittumaan?
Ehdotuksia? Meneekö uhmaikä ohi 5v mennessä(vain 2v jäljellä tuohon ikään) vai sitten kun kotoaan muuttaa 20v pois :). Hoitopaikassa tyttö on kuulemma kiltisti, tosin maininta "luonnetta riittää" saattaa kuvata häntä hyvin.
ispuli
Ehdotuksia? Meneekö uhmaikä ohi 5v mennessä(vain 2v jäljellä tuohon ikään) vai sitten kun kotoaan muuttaa 20v pois :). Hoitopaikassa tyttö on kuulemma kiltisti, tosin maininta "luonnetta riittää" saattaa kuvata häntä hyvin.
ispuli
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä se uhma kuuluu tuohonkin ikään...tuntuu joskus että joka vuoteen kuuluu oma uhmansa...
Kolmivuotiaat tosiaan osaavat koitella ja testailla rajojaan eikä lupauksia voi vielä vaatia pitämään koska muisti heillä kuitenkin on lyhyt ja eivät vielä niin kehittyneitä ole että kauhean paljon voisi vaatia.
Neljävuotiaana moni lapsi muuttuukin huomattavasti "isomman oloiseksi " eli malttia vaan .
Tottakai säännöt ja rajat on hyvä opettaa jo pienestä mutta niitä sitten saa muistuttaa joka päivä ja moneen kertaan....
Minä laitan kolmivuotiaan omaan huoneeseen rauhoittumaan jos kovasti alkaa riehua ...toisinaan itku ja raivo jatkuu kauan,toisinaan menee hetkessä ohi.
Kannattaa aina muistaa sanoa että äiti ei pidä siitä mitä lapsi tekee mutta tykkää silti lapsesta.
Tuttua tuokin että raivari tulee kun komentaa tai kieltää...täytyy vaan yrittää olla itse suuttumatta mutta pysyä tiukkana jos jotain on kieltänyt eikä antaa periksi vaikka lapsi kuinka raivoaisi.
Syliin voi ottaa rauhoittumaan mutta se ei välttämättä onnistu jos lapsi on todella raivoissaan...eli selittää että nyt lähdet toiseen huoneesen ja kun olet rauhoittunut saat tulla pois.Sitten vasta kannattaa jutella asiasta lapsen kanssa.
Pienet lapset pienet murheet, isot lapset isot murheet. Tulet tämän näkemään kymmenen vuoden päästä.
Kolmevuotiaasi touhut kuulostavat ihan tavallisilta tuon ikäisen touhuilta. Uhmakausia tulee ja menee koko ajan, kolmevuotiaan uhmat ovat sieltä helpommasta päästä. Meillä 18-v esikoisen kanssa on jo hieman helpompaa....
Eli anna erikoisen hyvää aikaa myös 3-vuotiaallesi. Leiki pelkästään hänen kanssaan, käykää kahdestaan kaupassa jne, ja korosta miten kiva hän on. Siis tehkää selväksi, että uusi vauva ei ole viemässä esikoisen paikkaa äidin ja isän sydämestä.
Myös tuttaville ja isovanhemmille voi suoraan sanoa (jos eivät muuten tajua), että huomatkaa isompikin lapsi, eikä pelkästään vauvaa. 3-vuotiashan sitä huomiota nimenomaan tarvitsee, eikä se uusi vauva...
Mustasukkaisuutta esiintyy meilläkin, onneksi se vähenee vauvan kasvaessa. Vanhin lapsi on nyt kolme ja nuorin täyttää yksi.
Minusta tuntuu että tyttö kaipaa huomiota, onhan perheessä vauvakin ja hänen tilanteensa suuresti muuttunut, vaikkei edes olisi mustasukkainen. huutaminen tuskin lopettaa uhmaa, päinvastoin. Anna sen sijaan aikaa ja huomiota tytölle, salli myös että hänkin on vielä "pieni" ja autettava, hellittävä. Kyllä se uhma ohi menee, kunhan vaan tilannetta ei kehitetä "tahtojen taisteluksi".