On ihan fyysisesti paha olo ja itsesyytösten määrä on aivan valtava. Tyttö 6kk putosi sängyltä selälleen aamupäivällä. Varoituksista huolimatta jätin minuutiksi meidän sängylle, kun vedin vieressä paitaa pään yli. Kuulu tömähdys ja näin vauvan lattialla. Kuulen sen äänen kerta toisensa jälkeen uudelleen ja uudelleen. Edes siitä seurannut itku ei ollut niin järkyttävä, kuin tuo ääni.
Juoksin lääkäriin pienen kanssa, kun olin saanut vähän rauhoitettua. Luita ei hajonnut, eikä mitään näkyvää vauriota tullut. Selkä on kuitenkin todella kipeä, vatsallaan alkaa heti itkeä. Vauvan oloa pitää seurata pari päivää. Jorvi kutsuu, jos tyttö menee valtoksi tai on tavallista unisempi tai aukile alkaa pullottaa.
V*ttu, että pitää olla TYHMÄ ihminen, että aiheuttaa tuollaisen lapselleen. Miten selvitä tästä syyllisyydentunnosta ja itseinhosta? Olo on vieläkin ihan hysteerinen, kyyneleet vaan valuu tauotta.
Tiedän, että isännän tullessa kotiin töistä, kuulen samat syytökset häneltä, kun mitä olen koko päivän syytänyt itselleni. Olen kyllä ansainnut kaiken, sen tiedän. On turha odottaa vakuutteluita, että kyllä se siitä ja tyttö on ihan kunnossa. Se vaan on se, mitä nyt haluaisi kuulla maailman eniten... Parin päivän sisällä selviää, miten kävi ja saiko pää kovemman tällin, kun nyt vaikuttaa.
Vaikka kukaan muu ei näin idiootti olisikaan, varoitan nyt vielä: Älkää jättäkö vauvaa hetkeksikään vanhempien sängylle valvomatta!! Tätä oloa en suo kenellekään.
Juoksin lääkäriin pienen kanssa, kun olin saanut vähän rauhoitettua. Luita ei hajonnut, eikä mitään näkyvää vauriota tullut. Selkä on kuitenkin todella kipeä, vatsallaan alkaa heti itkeä. Vauvan oloa pitää seurata pari päivää. Jorvi kutsuu, jos tyttö menee valtoksi tai on tavallista unisempi tai aukile alkaa pullottaa.
V*ttu, että pitää olla TYHMÄ ihminen, että aiheuttaa tuollaisen lapselleen. Miten selvitä tästä syyllisyydentunnosta ja itseinhosta? Olo on vieläkin ihan hysteerinen, kyyneleet vaan valuu tauotta.
Tiedän, että isännän tullessa kotiin töistä, kuulen samat syytökset häneltä, kun mitä olen koko päivän syytänyt itselleni. Olen kyllä ansainnut kaiken, sen tiedän. On turha odottaa vakuutteluita, että kyllä se siitä ja tyttö on ihan kunnossa. Se vaan on se, mitä nyt haluaisi kuulla maailman eniten... Parin päivän sisällä selviää, miten kävi ja saiko pää kovemman tällin, kun nyt vaikuttaa.
Vaikka kukaan muu ei näin idiootti olisikaan, varoitan nyt vielä: Älkää jättäkö vauvaa hetkeksikään vanhempien sängylle valvomatta!! Tätä oloa en suo kenellekään.
Vastaukset 51
Vanhimmat
Sanotaan, että jokainen lapsi tippuu sängyltä vähintään kerran! Tyhmä on ainoastaan se joka ei opi virheistään.
Hei!
Rauhoituppas nyt. Kaikille sattu virheitä ei kukaan ole täydellinen, kenelle vaan voi sattua samallalailla. Kyllä lapsesi on aika varmasti kunnossa.Juttelet miehesi kanssa niin uskon että sekin kyllä ymmärtää asian.
täältä multa kovasti!!!!!! Itku tuli silmään itselläkin, kun luin tekstisi. Vaikutat olevan todella hyvä ja huolehtivainen äiti =) Paras vauvallesi, muista se aina!
Sitten, vaikkei sinua tällä hetkellä varmasti lohdutakaan, niin itsekin olen joskus syyllistynyt jättämään vauvan sekunniksi tai sekunnin murto-osaksi sängylle, just kun olen esim. paitaa laittanut päälleni. Tiedän, että siinäkin ajassa vikkelä ja kerkeäväinen vauva saattaa hyvin kierähtää ympäri ja pudota, mutta onneksi meillä näin ei ole sattunut (ainakaan vielä).
Äitikään ei ole yli-ihminen, ja joskus tosiaan tulee tehtyä noin, tietenkin sitä silloin ajattelee että kyllä se nyt tuossa pari sekuntia pysyy, eikä sitä tietenkään tee tieten tahtoen aiheuttaakseen vahinkoa.
Huono olen selittämään, mutta tarkoitan tällä siis sitä, että älä kulta-raukka soimaa itseäsi, et varmastikaan ole ainoa jolle noin on käynyt eikä se tee sinusta TODELLAKAAN huonoa äitiä!
Toivottavasti, ihan sydämeni pohjasta toivon että teillä menee kaikki hyvin, ja että selviätte tuosta "säikähdyksellä" (lievä ilmaus varmasti, ymmärrän täysin kuinka pahalta sinusta varmasti tuntuu). Kaikkea hyvää teille ja sata miljoonaa kiloa parantumisia vaavillesi, varmasti kaikki muuttuu hyväksi!! :)
Kiitos vististäsi, se todella lohdutti. Olet hyväsydäminen ja empaattinen ihminen.
Hyvä, että saan pahimman paniikin pois ennen kun tyttö heräilee päiväunilta, jotta kokee äidin olevan taas "normaali". Oma ahdistukseni varmasti välittyy vauvaan ja pahentaa tilannetta entisestään...
Nyt vaan odotellaan ja toivotaan.
niin, vielä sen verran, että koska vauvasi kerran nukkuu päiväuniakin onneksi, ei ehkä ihan kamalasti satu :)
Olisi mukavaa, jos vielä parin päivän päästä tulisit kertomaan, menikö kaikki hyvin :) Jotenkin tuo tekstisi kosketti / järkytti niin. Edelleen lohtua täältä, koita tosiaan pysyä rauhallisena vauvankin (ja oman itsesikin) takia, kyllä kaikki järjestyy parhain päin!
Kun luin tekstisi tuli elävästi mieleen mitä tunsin kun esikoiseni kerran tippui hoitopöydältä. Käännyin sekunniksi laittamaan pyyhettä naulaan selkäni taakse, ja silloin se tapahtui. Ikinä en unohda sitä ääntä, kun lapsi mätkähi kovalla kaakelilattialle kyljelleen. Se ääni todella kaikui korvissa pitkään. Muistan aivojeni rekisteröineen kuitenkin heti, että ei kuulunut kumahdusta, mitä odotin lattiaan iskeytyvästä päästä. Meillä oli enkeleitä matkassa, kun ei lyönyt päätään. Itkin hysteerisenä minäkin, rukoilin, imetin itkien jotta sain vauvan rauhoittumaan, ja soitin samalla miehelle että heti lääkäriin. Vauva oli siinä vaiheessa ihan rauhallinen, eikä tuntunut kipeältä. Lääkäri totesikin, että ei ole käynyt kuinkaan. Mutta ahdistus jäi äidille. Syytin itseäni huonoksi äidiksi minäkin.
Jälkeenpäin olen todennut, että vaikka vauvaa täytyisikin vahtia joka sekunti, niin täydellisesti siihen ei kukaan pysty. Ne, joille ei ole tällaista käynyt, eivät vain huomaa niitä omia sekunnin murto-osiaan, jolloin se saattaisi käydä. Sitä kuvittelee vahtineensa vauvaa hyvin, kun ei mitään ole käynyt. Ja virheistä tulee oppia, eli en enää käänny laittamaan pyyhettä naulaan kun kuopus-vauva on hoitopöydällä. Et sinäkään varmaan enää jätä sängylle kun vedät paitaa päälle :) Mutta vielä meilläkin on niitä hetkiä, jolloin katse suuntautuu muualle... Koneita ei meistä tule. Mutta olisiko kone hyvä äiti?
Muistetaan teitä rukouksissa, että vauva paranisi hyvin, eikä mitään vakavampaa ilmenisi. Paljon voimia sulle, hyvälle äidille.
lailla mielestäni sillä ova selvä riski vauvalle. Itse en ole sitä käyttänyt 4kk jälkeen vaan jumppamaton päällä hoitanut lattialla vaippajutut.
Sänkyä nyt ei voi kieltää:)
Mutta muista että meille kaikille tapahtuu erehdyksiä ja virheitä emmekä niiden takia ole yhtään huonompia äitejä. Voimia ja toivottavasti kaikki on hyvin..
pitäisi kieltää lapsenteko.
Onko minun hoitopöytä jotenkin erikoisen turvallinen, kun en ole ketään neljästä lapsestani siitä tiputtanut?
En ymmärrä vanhempia, jotka antaa lapsen tippua. Ja varsinkaan tilannetta jossa itse vanhempi jättää korkeammalle lapsen, josta se sit mätkähtää lattialle! Ei se kuvasta mitään täydellisyyttä jos ei tiputtele lasta. En koe olevani yhtään sen parempi äiti sen takii, että mukulani ei ole tippuneet mistään koska sehän on minun, ja jokaisen muun vanhemman tehtävä vahtia, ettei niin pääse käymään.
Tästä tietysti vois vääntää kättä loputtomiin...
Eihän kukaan jätä uutta, eikä vanhaakaan kukkamaljakkoa paikkaan josta se tippuu, miksi sit vauvan?
Tyhmä laittaa tippumista hoitopöydän syyksi! No joo, pitäs kai kieltää aikuisiltakin laidattomat sängyt koska jotkut urvelot jättävät niihin vauvansa vahtimatta!
itse liikkuvat.
Ei äiti kukaan äiti tahallaan jätä lasta niin,että varmasti pääsee tippumaan. Mutta kun me olemme ihmisiä ja ihmisille sattuu vahinkoja.
Alkuperäiselle kovasti lohtuhaleja. Voi vain kuvitella tunteesi.
Just. Lapsiakin on monenlaisia. Kukaan ei varmasti "anna lapsen tippua" tahallaan, se on varma.
Ap:lle voimia! Elämä kyllä yleensä voittaa noissa tilanteissa. Meilläpäin on neuvolassakin kuulemma tippunut vauvoja hoitopöydältä neuvolantädin ilmeisesti otteissa. Toinen vauva saattaa olla itse rauhallisuus ja toinen kokoajan liikkeellä. Ei se aina paljon tarvitse...
tippua? Kukaan tahallaan? Eipä niin ainakaan täysipäiset vanhemmat, joilla järki kädessä.
Ne joiden lapset tippuneet, ovat huonoja vanhempia. JA EIKÄ SELITYKSIÄ.
Eikö mene jakeluun että sitä pitää vahtia?
tapahdu virheitä. Siis olet yli-ihminen. Wau!
Toivon todella, että et tule tänne sitten itkemään kun vauvasi / lapsesi TIPPUU.
Elätkö jossain kuplassa?
kuiteskii 4 lasta joita en ole tiputtanu.
Kerta se on ensimmäinenkin.
ymmärtää että me mut ollaan ihmisiä. Ei millään ylletä sun tasolle. Muuta kuin empaattisuudessa ja suvaitsevaisuudessa ja ja...
Vastaan vaikka en edelle kirjoittaja olekkaan.. Minulla ei ainakaan tulisi mieleenkään tulla tänne ruikuttamaan ja keräämään sääliä: olenko huono äiti.. olen idiootti.. apua, apua olenko ainoa jne..!!
Niin, no sähän oletkin tosi empaattinen ap:ta kohtaan vai?
Mieti hetki, millaisia asioita eräskin tyyppi täällä lateli. Siitä on empaattisuus kaukana.
täysin turha kapine ja kyllä meillä ainakin nyt 8kk on jo kuukausia muualla vaihdettu kuin pöydällä ihan sen tähden kun ei pysy paikallaan hetkeäkään.
Itselläni myös 11v lapsi joista kumpikaan ei ole tippunut sen vuoksi että inhoan hoitopöytiä ja pidän niitä turhina. Sen voin kyllä kertoa että vaikka on miten hyvä äiti et ikinä aina voi kaikilta vaaroilta lastasi suojella.
Ei siinä nyt voi väittää olevansa HYVÄ äiti jos ei anna tippua mutta jos saat kasvatettua kaikki lapset aikuiseksi niin että ne eivät kiusaa toisia, pärjäävät koulussa ja pysyvät vielä hengissä kaikista vaaroista polkupyörällä yms sitten voin sanoa että nostan hattua..
Pirun helppoa kehua täällä että en tiputtanut mitä se merkitsee.. sitä että teidän pitää päteä jollakin ja jos tuo ainoa meriitti "en koskaan tiputtanyt" niin heikoilla olette..
nyt näkee kenelle vastasin?
En ymmärtänyt viimeistä lausettasi.Mitä sillä tarkoitit?
Meillä ei kuitenkaan ole muuta tasoa minkä päällä vaihtaa vaippaa. Lisäksi laatikoihin mahtuu hyvin vauvan vaatteet.
Kukin tekee hoitopöydänkin suhteen omat ratkaisunsa.
Tarkoitin, että tämä "empaattinen" tyyppi käski olla tekemättä kokonaan lapsia jos niitä tiputtelee (huvikseen tietenkinä äidit tiputtelevat) sekä haukkui tällaista mm. huonoksi äidiksi.
ollaan empaattisempia jne.kuin se.Taisin ilmaista itseäni huonosti.Sori! Eli sillä ihmisellä ei ole tietoakaan empaattisuudesta.
varmaankin joku ons en jo sanonut mutta harvempi lapsi jättää putoamatta jostain vauva-aikanaan :D kuuleman, lukeman ja neuvolan mukaan melkein kaikille käy vastaavaa. Ja vain hyvin hyvin harvoille sattuu vakavammin.
Kaikkea ei voi ajatella vaikka kuinka yrittäisi, aina sattuu vahinkoja. Ja joka ikinen kerta niistä oppi, sinäkin varmasti tulevaisuudessa asetat lapsen alttialle, eikö?
Se ääni vaimenee parissa päivässä ja mihellesi voit hyvin sanoa että olet syytänyt syytöksiä itsellesi jo koko päivän, että nyt tarvitset vähän muutakin. Ei nyt kehua tarvitse :D mutta edes "kylläs es iitä, eihän pahemmin käynyt" kelpaa. Sano se itse heti, muuten hän ei tiedä mitä häneltä tarvitset ja alkaa helposti kaikua samoja asioita joita tise sanot, eli syyttämään sinua, ksoak koee niiden asioiden sanomisen turvalliseksi kun sinä niitä jo sanot.
***
Eli kuulun siihen huolimattomaan paskaan äitijoukkoon, jotka ovat vauvansa tiputtaneet.Meidän tyttö tippui sohvalta, kun hetkeksi lähdin pois hakemaan maitopulloa. Vieläkään en ymmärrä millä sieltä sohvanurkasta pääsi pois kun ei vielä silloin osannut niitä fyysisiä taitoja mitkä nyt on.
Itseäni puolustan sillä, että olen koliikkitytön äiti ja kun vuorokaudessa saa nukkua n. 4 tuntia, niin siinä ei ajatus enää toimi niin kuin pitäisi, arviointikyky ei pelaa kuten ei pelaa tasapainoakaan tms. Mietin vain kuinka moni näistä putoamisista sattuu yliväsyneille koliikkilapsien äideille.
Minä nukuin esikoisen saadessani keskimäärin 4/h vuorokausi, enkä silti tiputtanut häntä, eikä hänellä ollut edes koliikkia.
Oootko nuin tyhmä, että vetoot siihen, että olet väsy, niin voit pudottaa vaavin?
Pitääkö vauvaan kirjoittaa että SÄRKYVÄÄ, niinn vanhemmat osaa suhtautua vakavasti?
Veeeeee, että voi olla tyhmiä ihmisiä... prekl
Haist sinä home! Vahinkoja voi sattua oli äiti sitten väsynyt tai ei. Se ei sitä miksikään muuta, kuin ei myöskään mittaa äidin paremmuutta.
Alkuperäinen on hyvä äiti, kun vei vauvan heti näytille. Kaikki eivät näin edes tee siinä pelossa että heidät leimataan huonoiksi äideiksi, juuri sinun kaltaistesi paskantärkeiden ihmisten takia.
ei tarvii käyttää vauvojaan missään koska eivät tipu mistään.
Se on AINA kiva katsoa nun se koira älähtää?!.
Oot sä kans pieni ihminen. Ap. laittoi vaan paitaa päälleensä kun vauva on isossa sängyssä. Ei tulisi kyllä monelle mieleen, et sillävälin voisi jotain sattua! Se on niin niin niin pieni hetki kun vedät sen paidan pään yli, on aika epätodennäköistä että mitään sattuu. Ap:llä ollut nyt vaan tosi huono tuuri, ei oo kyse mistään huonosta vanhemmuudesta. Kun reaktio on tämä ja lekurille vaan vaikka onkin tosi nolo asia, niin se kertoo jo kaiken - hyvä äiti se on. Sama se hoitopöydältä pudonnut vekara, eihän se äiti ku hetkeks vaan käänty laittamaan pyyhettä koukkuun taaksensa - huono tuuri! Ja se soffalta pudonnut - jos ei muutenkaan ole koskaan ennen liikkunut ja on hyvin jossain soffannurkas, niin ei tulis mieleen ihan heti et se sieltä mätkähtää. Me ollaan ihmisiä vaan. Suokaa vähän tilaa ja ymmärrystä.
"Ap. laittoi vaan paitaa päälleensä kun vauva on isossa sängyssä. Ei tulisi kyllä monelle mieleen, et sillävälin voisi jotain sattua! Se on niin niin niin pieni hetki kun vedät sen paidan pään yli, on aika epätodennäköistä että mitään sattuu."
Niin sepä täs just onkin et monikaan teistä äideistä ei tunnu tajuavan että siinä "niin niin niin pienessä hetkessäkin" voi tapahtua vaikka mitä!! ja siirtäisi sitten edes vauvan sinne keskelle sänkyä eikä reunalle mistä tipahtaa kun vaan kylkeänsä kääntää!
Ja minä en ole ketään nimitellyt huonoksi äidiksi enkä nimittele kun ei täällä netin välityksellä toista tunne mut kyllä tollasen asian jo pitäs mennä päähän kaikille kun tippumisia kuitenkin suht usein tuntuu tapahtuvan ja jo raskausajan opuksissa varoitetaan siitä ettei vauvaa yksin sängylle, sohvalle yms edes SEKUNNIKSIKAAN!!
Heh.. paskantärkeitten lapset ovat yleensä niitä huonovointisia vähän vanhempina.
Älä tule sössöttämään mitään tippumisesta, sillä se voi tapahtua pikemmin kuin huomaatkaan. Sitä kun kutsutaan vahingoksi ja vahingossa ei ole yleensä syyllisiä.
Mikäköhän siitä tekee vahingon kun kerta itse aiheutettua on?! ei viitsi/kykene perään katsomaan viittä sekuntia vaikka vaaroista toitotetaan ja siitä että lasta ei saa mihinkään lattia tason yläpuolelle jättää hetkekskään!
Tällaisesta on aivan turha vängätä. Jokainen tietää olevansa varmasti paras mahdollinen äiti lapselleen.
Ja kyllähän kaikki vahingot ovat tavallaan itse aiheutettuja vaikka vahinkoja ovatkin ;)
Ps. Meillä riitti tippumiseen sekunti, viisi olisi ollutkin jo piitkä aika....
Olisi kiva kuulla miten vauva nyt jaksaa? Entäs sinä itse, joko asia alkaa unohtua ja annat itsellesi anteeksi? Olen mielenkiinnolla seurannut tätä juttuketjua, ja tiedän tunteesi, olen itsekin ollut yhtä tyhmä ja vauva pääsi kerran tippumaan. (Nyt saan varmaan kaikilta täydellisiltä yli-äideiltä paskaa niskaan.) Onneksi tästä ketjusta ei tullut sinun mollaus ketjua vaan ymmärtäjiä oli paljon! Tässä huomaat että muillekin on näin sattunut.
Silloin kun omani pääsi tippumaan, soitin kans hädissäni neuvolaan ja ihanan neuvolatädin sanat lohduttivat kovasti.. hän sanoi ettet ole ainoa, lähes kaikille käy joskus näin ja onneksi harvoin mitään vakavaa sattuu. Lapset ovat, luojan kiitos, tehty aika jämäkästä aineesta ja vauvan pää joustaa. Kysyin mistä tiedän onko vauvalle jotain vakavaa sattunut niin hän sanoi ettei siihen tarvita lääkäriä lastasi vahtimaan vaan sinä kuuntelet äidinvaistoasi, olet itse paras lapsesituntija.
Onneksi minunkaan lapselleni ei mitään sattunut, pudotus oli aika pieni ja alustakin pehmeä mutta kyllä se vaan säikäytti ja hirvitti muutaman päivän, teki mieli takoa päätä seinään että kuinka sitä voi ollakin noin ääliö.
Toivottavasti teillä jo voidaan hyvin!
"Lapset ovat, luojan kiitos, tehty aika jämäkästä aineesta ja vauvan pää joustaa."
Vauvan kallon luut ovat vielä "pehmeät" ja siksi antavat iskuissa hieman periksi toisin kuin aikuisilla. Vauva ei myöskään osaa jännittää itseään tipahtaessa vaan pysyy rentona ja tämä vaimentaa iskua hieman.
MUTTA! Eivät ne vauvatkaan mitään ihmetekoa ole, joten koittakaa nyt hyvät äidit olla tiputtelematta niitä vauvojanne!!
Ja ei minusta tarvitse olla mitenkään "yli-ihminen" että pystyy vauvaansa pitämään silmällä!
"koittakaa nyt hyvät äidit olla tiputtelematta niitä vauvojanne!!"
Ei se ole aina koittamisesta kiinni. Jonkin verran hyvää tuuriakin tarvitaan.
Yli-ihmiseksi itsesi juttuinesi korotat, vaikkahan miten kaunistelet. Onneksi ei tarvitse tuntea henkilökohtaisesti kaltaistasi. Ei nimittäin huvittaisi tutustua.
Omakin lapseni on tippunut sängyltä, kun korotin ottamaan tavaraa vierestä. Vauva oli jopa hyvinkin keskellä isoa sänkyä, silti vierähti lattialle sekunnin murto-osassa. Tämä kun on vilkas tapaus ja päätti juuri silloin alkaa pyörimään. Se oli elämäni kauheimpia päiviä ja kävin samantien sairaalan vastaanotolla näyttämässä vauvaa.
Mitään pahaa ei onneksi sattunut ja selvisimme säikähdyksellä.
Neuvolassa minua kannustettiin, etten syyttäisi itseäni sillä näitä todella tapahtuu usein. Myös sairaalassa kerrottiin tippumisten olevan todella yleisiä. Se ei tietenkän sulje pois asian kamaluutta.
En kuitenkaan hyväksy, että joku asiasta kokematon urputtaa (minun) tai ap:n olevan jotenkin huono äiti. Tuntematta ihmistä et voi sellaista syytöstä välittää. Kuin myöskään kehottaa olemaan tekemättä lainkaan lapsia.
Hohhoijaa.
Kun se lapsesi ennemmin tai myöhemmin putoaa vaikkapa omenapuusta, muista sitten tämäkin keskustelu ja syytä vaan itseäsi huonoksi
äidiksi ;)
Yhtä tuurin kauppaa tämä koko lasten kasvatus! Just joo!
No mut ehkäpä sit olen yli-ihminen kun en vauvaani tiputtele.. voi jeesus!
nooh..jos et ole tiputtanut vauvaa niin varmaan sitten on jotain muuta tapahtunut. jotain tosi kamalaa, joskus olet tuntenut itsesi aivan kamalaksi äidiksi. tai sitten olet suorittaja, et äiti.
lapsillasi on varmasti rankkaa kun on tuollainen täydelisyyttä tavoitteleva syylistävä äiti.
syylistätkö omia lapsiasi samanlailla, jos heille tapahtuu kuin aplle, jos he saavat tulevaisuudessa omia lapsia?
En ole ketään syyllistänyt, enkä nimitellyt huonoksi äidiksi, en myöskään ylistänyt itseäni! Kyse on nyt vain siitä, että jotkut täällä syyttää hoitopöytiä ja sitten väitetään että tällaista tilannetta ei voi vältää koska se on vahinko yms.. Kerron vain tosiasiat!
Eikä tarvitse olla täydellisyyttä tavoitteleva äiti että pystyy vauvan perään katsomaan! Se on vaan äiti joka huolehtii vauvan turvallisuudesta!
...joskus saattaa olla onnea joskus ei. Olet kyllä tosi "symppis" tyyppi.
jotain muuta kuin mitä nyt tässä viestissä väität sanoneesi. Hirveä halveksunta ja vähättely muita äitejä kohtaan, joilta vauva on "tippunut". Kukaan näistä äideistä ei ole syyttänyt hoitopöytää niin kuin sanot vaan jokainen näyttää syyttävän itseään.
Sinä se varmasti olet täydellinen ja muista se kun joku asia joskus menee vikaan elämässäsi tai lastesi elämässä, koska yhtä juhlaahan kaikki ei aina ole. Olen nimittäin huomannut tässä parin viime vuoden aikana, että kaikki tuollaiset sinunkaltaisesi muita aliarvioivat yms. saavat jossain vaiheessa samaa paskaa niskaansa.
Mietin tosiaan, että kuinkahan täydellinen suorittaja äiti olet? Kuka noista täydellisistä äideistä nelosen sarjasta? Tulee jotenkin mieleen se punatukkainen äiti, jonka lapset sitten loppujen lopuksi vihasivat äitiään ja tekivät kaiken juuri niin kuin äiti ei halunnut. Taitaa olla teilläkin näin enemmin tai myöhemmin.
Toivottavasti omasi ei koskaan tipu, tai joudu yleensä minkäänlaiseen vaaratilanteeseen.
(Älä sano, että valvot joka sekunti. Se ei ole mahdollista :)
Kiitos kannustuksesta ja empaattisuudesta lähes kaikille vastanneille. En tosiaankaan laittanut viestiä tänne siksi, että toivoin synninpäästöä. En vahtinut vauvaa tarpeeksi ja hänen putoamisensa oli minun vikani - sen tiedämme kaikki. Sitä pahemmalta asia tuntui. Kaikkiha me haluaisimme olla parhaita äitejä omilla lapsillemme ja nyt tuli epäilys, että ehkä en olekaan...
Kirjoitin viestin, koska mies oli palaverissa enkä saanut häntä kiinni ja tuntui, että jollen saa asiaa ulos jollain tavoin, räjähdän pian. Kirjoittaminen ja etenkin vertaistuki muilta äideiltä helpotti oloa ja sain itseni koottua, jotta osasin taas olla oma itseni. Halusin myös vielä kerran varoittaa muita äitejä (tavallisia, joskus erehtyväisiä äitejä), että kaikista suunnitelmista ja tarkkuudesta huolimatta voi valitettavasti käydä huonosti.
Tyttö on taas oma itsensä, aurinkoinen ja reipas. Selkäkipu lähti yön aikana. Yöllä heräsin vähän väliä tarkastamaan aukileen (sen pullotuksesta olisi huomannut vakavamman pään vamman) ja kerran yöllä herätin tytön tarkistaakseni tilan, kuten päähän iskun saaneille tehdään. Näyttää siis siltä, että säikähdyksellä ja päivän selkäkivulla selvittiin. Äiti otti opikseen, eikä varmasti enää pue - tai tee mitään muutakaan - vauvan ollessa sängyllä.
että kaikki on hyvin!! Mullakin on poika tippunut kerran sängyltä maahan.. hän oli enemmänkin vihainen minulle etten ollut ottamassa kiinni kuin että häntä olisi sattunut....se oli sellaista mielenosoitus itkua mutta sen verran hän siitä on oppinut ettei mene enää sängyn reunalle kun on sängyllä minun kanssa niin kuin silloinkin ja ikää on 10,5kk:tta!
Ihanaa että selvisitte säikähdyksellä, ja otit opiksesi virheestä=) Niin tein minäkin silloin kun omani tipahti.
Kiva kun kerroit kuulumiset meille, muuten olisi jäänyt vaivaamaan että miten teillä menee. Mukavaa syksyn jatkoa ja talven odotusta koko perheelle!!
Sen verran tulisin kommentoimaan edeltävää ketjua...
Aika ahdasmielistä porukkaa tuntuu olevan...Käsittämätöntä miten joku voi syyllistää äitiä inhimillisestä virheestä. Kukaan selväjärkinen äiti ei varmasti tahallaan aiheuta vahinkoa lapselleen.
Pitäisikö sitten syyttää myös niitä vanhempia jotka ovat sekunniksi kääntäneet katseensa toiseen suuntaan ja lapsi on esim. sillä aikaa hukkunut?!!!
Se on niin helppoa arvostella toisia, entäs sitten kun se tapahtuu omalle kohdalle????
Ihminen on inhimillinen ja erehtyvä... ja virheistä yleensä myös opitaan.
Ja ketjun aloittajalle... onneksi selvisitte vain säikähdyksellä.
terv. tytön 2v ja enkelipojan äiti
kun ei kenenkän vauva ole vielä mistään tippunut. Nuorin 5kk ja vanhin 7kk. Lapsia kerhossa6. Eli tippuminen on todella yleistä.
sängyt ovat suht leveitä (160 cm) ja jos lapsi on ihan keskellä sänkyä, niin ei voi kyllä pudota sängyltä siinä vaiheessa kun vetää paidan päälle. Eihän siinä mene kuin muutama sekunti. Onkohan lapsi ollut aivan reunalla ja siitä sitten pudonnut... Ei paidan pukemiseen mene minuuttia....
Sitä tuolla aiemmin jo sanoin/kysyin! Sänky kun vielä on pehmoinen niin reunalta tippuminen käy todella helposti että hiukan pitäisi miettiä...
Meillä on tosiaan 160 cm sänky. Tyttö ei ollut keskellä, muttei aivan reunallakaan. On siis kiepsahtanut tuossa hetkessä todella vauhdikkaasti tai sängyn reuna antoi periksi. Koska en nähnyt tapahtumaa, en voi sanoa, miten niin kävi. Kunpa olisinkin nähnyt, olisin ehtinyt alle! Koskaan ei ole mieleen tullut laittaa vauvaa sängyn reunalle. Koska tyttö ei ole ollut kova liikkumaan ja enempi ollut sellainen köllöttelijä, en todella osannut odottaa, että olisi ehtinyt sängystä lattialle siinä hetkessä.
No, kaikki on nyt hyvin ja äiti aiempaa viisaampi. Kiitos vastanneille ja hyvää syksyä kaikille!