RAKAS PÄIVÄKIRJA,
MÄ TIEDÄN, ETTÄ SÄ OSAAT JO ARVATA.
KYLLÄ. SE ÄRSYTTÄVÄ, TYHMÄ JA KAMALAN HYVÄNNÄKÖINEN JÄTKÄ ON MUN KANSSA SAMASSA VALINNAISESSA MUSIIKISSA. JA ARVAA, KENET KUKKIS LAITTOI SEN KANSSA SAMAAN RYHMÄÄN... MUT.
JUMALALLA ON PARAS OLLA HAUSKAA.
Musiikinopettaja, Kukkis, on nyt sitten mustalla listalla,Ninan päätti, samalla kun piirteli vihaisesti nuottiavaimia paperille. Se olisi voinut laittaa kenet tahansa muun luokan kahdestatoista kuolaavasta tytöstä Tommin pariksi, mutta ei. "Onko kohtalolla jotain mua vastaan", Nina mutisi hiljaa ja vilkaisi Tommia. Kaikkein eniten häntä Tommissa ärsytti se, miten pojalla oli tapana vain tuijottaa ja virnuilla. Niin kuin ei muuten saisi tarpeeksi muiden tuijottelusta... Loistavaa, Nina onnitteli itseään, hyvä aika alkaa ajattelemaan vielä Joonastakin! Kyllä miessukupuoli oli sitten turha.
Kaiken lisäksi Tommi jatkuvasti nimitti häntä neidoksi, mitä Nina ei voinut sietää. Aaaargh, miksi tuollaisia ihmisiä piti edes olla olemassa! "No, voisko neito nyt sitten selittää, mikä tässä projektissa on ideana?" Tommi kysyi ja nosti opettajan antaman tehtäväpaperin eteensä. "Analysoi Igor Stravinskyn säveltämä ´Kevätuhri´ muokaten sen stemmaa ja päällimmäistä melodiakulkua eri suuntaiseksi... Sanooko tää teksti neidolle jotain?" Tommi kysyi. Nina mulkaisi Tommia ilkeästi ennen kuin vastasi. "Mitä, eikö pikku prinssi olekaan musiikin monilahjainen ihmelapsi? Mä kun luulin, että teikäläiselta sujuu vielustemmojen transponoiminen sektettisoinnuiksi ihan helposti..." Kerrankin oli jotain hyötyä kymmenestä vuodesta viulutunteja, Nina ajatteli riemukkaasti, kun näki tyhmän ilmeen Tommin kasvoilla -olenpahan oppinut puhumaan sellaista musiikkitermistön kapulakieltä, ettei kukaan voi mahdollisestikaan ymmärtää. "No joo, neitoseni, ei sun tarvitse esittää. Mä olen täällä, koska mä olen niin tajuttoman hyvä soittamaan kitaraa. Jos sä väität, että musiikin analysointi on sun lempipuuhaas, niin mä lähden samantien." Nina katsoi kundia ja kohautti harteitaan. Olisiko sillä sitten niin väliä. "Kymmenen vuotta viulutunteja. Mutta se EI silti tarkoita sitä, että mä en mitään muuta tekisikään kun vinguttaisin tremoloita kaiket päivät." Tommi nyökkäsi. "Nyt sä alat kuulostamaan jo ihan ihmiseltä." Samassa Kukkis tuli heidän luokseen ja selitti Tommin pyynnöstä tehtävän tarkemmin. Loppuntunnin he syventyivät aiheeseen, ja Nina oli yllättynyt kellon soidessa. Näinkö pian tunti oli mennyt?
Kerätessään kamojaan Tommi katseli Ninaa mietteliäästi. "Kuule neito", se sitten aloitti, "olisit vähän vähemmän vihainen, niin saisit paljon enemmän aikaiseksi. Tollanen mökötys ei viehätä ihmisiä, kuule. Hymyilisit enemmän, näytät söötiltä silloin!" Tommi alkoi nauraa ja lähti iloisesti vihellellen pois luokasta. Ninan kasvot punehtuivat jälleen. Mikä tuossa kundissa oikein oli, että hän ei pystynyt hillitsemään itseään?
MÄ TIEDÄN, ETTÄ SÄ OSAAT JO ARVATA.
KYLLÄ. SE ÄRSYTTÄVÄ, TYHMÄ JA KAMALAN HYVÄNNÄKÖINEN JÄTKÄ ON MUN KANSSA SAMASSA VALINNAISESSA MUSIIKISSA. JA ARVAA, KENET KUKKIS LAITTOI SEN KANSSA SAMAAN RYHMÄÄN... MUT.
JUMALALLA ON PARAS OLLA HAUSKAA.
Musiikinopettaja, Kukkis, on nyt sitten mustalla listalla,Ninan päätti, samalla kun piirteli vihaisesti nuottiavaimia paperille. Se olisi voinut laittaa kenet tahansa muun luokan kahdestatoista kuolaavasta tytöstä Tommin pariksi, mutta ei. "Onko kohtalolla jotain mua vastaan", Nina mutisi hiljaa ja vilkaisi Tommia. Kaikkein eniten häntä Tommissa ärsytti se, miten pojalla oli tapana vain tuijottaa ja virnuilla. Niin kuin ei muuten saisi tarpeeksi muiden tuijottelusta... Loistavaa, Nina onnitteli itseään, hyvä aika alkaa ajattelemaan vielä Joonastakin! Kyllä miessukupuoli oli sitten turha.
Kaiken lisäksi Tommi jatkuvasti nimitti häntä neidoksi, mitä Nina ei voinut sietää. Aaaargh, miksi tuollaisia ihmisiä piti edes olla olemassa! "No, voisko neito nyt sitten selittää, mikä tässä projektissa on ideana?" Tommi kysyi ja nosti opettajan antaman tehtäväpaperin eteensä. "Analysoi Igor Stravinskyn säveltämä ´Kevätuhri´ muokaten sen stemmaa ja päällimmäistä melodiakulkua eri suuntaiseksi... Sanooko tää teksti neidolle jotain?" Tommi kysyi. Nina mulkaisi Tommia ilkeästi ennen kuin vastasi. "Mitä, eikö pikku prinssi olekaan musiikin monilahjainen ihmelapsi? Mä kun luulin, että teikäläiselta sujuu vielustemmojen transponoiminen sektettisoinnuiksi ihan helposti..." Kerrankin oli jotain hyötyä kymmenestä vuodesta viulutunteja, Nina ajatteli riemukkaasti, kun näki tyhmän ilmeen Tommin kasvoilla -olenpahan oppinut puhumaan sellaista musiikkitermistön kapulakieltä, ettei kukaan voi mahdollisestikaan ymmärtää. "No joo, neitoseni, ei sun tarvitse esittää. Mä olen täällä, koska mä olen niin tajuttoman hyvä soittamaan kitaraa. Jos sä väität, että musiikin analysointi on sun lempipuuhaas, niin mä lähden samantien." Nina katsoi kundia ja kohautti harteitaan. Olisiko sillä sitten niin väliä. "Kymmenen vuotta viulutunteja. Mutta se EI silti tarkoita sitä, että mä en mitään muuta tekisikään kun vinguttaisin tremoloita kaiket päivät." Tommi nyökkäsi. "Nyt sä alat kuulostamaan jo ihan ihmiseltä." Samassa Kukkis tuli heidän luokseen ja selitti Tommin pyynnöstä tehtävän tarkemmin. Loppuntunnin he syventyivät aiheeseen, ja Nina oli yllättynyt kellon soidessa. Näinkö pian tunti oli mennyt?
Kerätessään kamojaan Tommi katseli Ninaa mietteliäästi. "Kuule neito", se sitten aloitti, "olisit vähän vähemmän vihainen, niin saisit paljon enemmän aikaiseksi. Tollanen mökötys ei viehätä ihmisiä, kuule. Hymyilisit enemmän, näytät söötiltä silloin!" Tommi alkoi nauraa ja lähti iloisesti vihellellen pois luokasta. Ninan kasvot punehtuivat jälleen. Mikä tuossa kundissa oikein oli, että hän ei pystynyt hillitsemään itseään?
Vastaukset 1
Vanhimmat
iha jeees!