Jos sinä olisit vesi
minä kaarnalaiva
veisit minua
kantaisit syleilyssäsi
minä ohjaisin purjetta
jos sinä sen soisit
tai jos antautuisin
virran vietäväksi
laskisin purjeet
luottaisin
sinä ohjaisit
sinä veisit
vasta perillä
katsoisin
saavuinko satamaan
voinko ankkuroida
vai nostanko purjeen…
etten ulapalla mustaan yöhän hukkuisi.
minä kaarnalaiva
veisit minua
kantaisit syleilyssäsi
minä ohjaisin purjetta
jos sinä sen soisit
tai jos antautuisin
virran vietäväksi
laskisin purjeet
luottaisin
sinä ohjaisit
sinä veisit
vasta perillä
katsoisin
saavuinko satamaan
voinko ankkuroida
vai nostanko purjeen…
etten ulapalla mustaan yöhän hukkuisi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Satama, pimeäkin, on parempi,
kuin pimeä, turvaton aava.
Toivon valoa yöhön ja turvallista matkaa.
Runosi kosketti minua syvästi.
Pimeällä ulapalla minuakin pelottaisi,
satamaan päästyään on turvallista
ankkuroida tukevalle maaperälle.
Enkä muutenkaan ole kaikkein rohkein pimeässä liikkuja.
Kiitos, osasit sisäistää runoni.
keikkuvalla kaarnalaivalla taitaa olla aika kehnot oltavat. Toivottavasti tiimityön tuloksena on satamaan pääsy : )
Kiitos lukuhetkestä, hieno oli runosi.
siksi niin kirjoitinkin, koska silloin siihen tarvitaan lujaa luottamusta
ja jos on luottamus, niin silloin on tuvassa pimeällä ulapallakin, eikö?
Kiitos kauniista sanoistasi. :)
on juuri sitä, että voi luottaa siihen että tiimin jäsenet hoitavat oman osuutensa lopputuotoksesta. Jotenkin se luottamus paistoi läpi runostasi, siksi noin vastasinkin.
todella koskettava runo.
Ja ensimmäisen säkeen " kantaisit syleilyssäsi "
suloinen, suloinen.
Turvassa satamassa, enkä minäkään muuten ole mi-
kään pimeässä liikkuja, siinä on jonkinlainen
pelko aina.
Kiitos runostasi, syvällisen kaunis.
Minua kiehtoo usein vesi, en tiedä miksi, siitä jotenkin on
kiva kirjoitta runoja, vedessä on jotain romanttista, tyyni meri,
laineiden liplatus rauhoittaa, rantakalliot, maisemat sun muut.
Vaikka on vedessä olemassa myös se pelottava puolikin,
meren suuret myrskyt jne.
Sinulta sinkoilee aina niin kauniita sanoja, kiitos niistä Linda!
Suurin aalto siellä 'taskussaan' kantaa
kuljettaa kohden turvaisaa rantaa
Kiinnittää purren laituriin suojaisaan
kaarnalaivan pienen mutta voitokkaan :)
Näin se täytyy mennä, vai mittee! :)
*Muru silittää keltaista kumikanoottia* Talvitelolle täytyy laittaa... :\
Pohjoisen tuulet tulleet,, siis havit palamaan illaksi, D* ! :)
Aivan, juuri niin kuin ihanassa vastausrunossasi kerroit!
Ja laitetaan talviteloille kanootit ja kaarnalaivat, kohta jäät ovat tulossa
eivätkä laivamme enää kulje, mutta rakkauteenhan se ei vaikuta mittee? :)
Juu, havit ovat palamassa, tunnelmaa tuomassa, pimeyttä vähentämässä. :)
Kiitos vielä vastausrunostasi murukulta.
Rakkauden purjeveneeksi tai kaarnalaivaksi, jota ohjataan Rakkauden satamaan...
Niinhän se virta vie, suuntaa vain ei tiedä.
Kiitos
Käytin runossani kaarnalaivaa, koska kaarna on niin kevyttä,
että siinä on oma vaikeutensa pitää pystyssä, pinnalla (syleilyssä)
ja kuljettaa sinne rakkauden satamaan.
Kiitos vastauksestasi "virta vie virta tuo" :)