Repivä elämä

Katson,
kuinka tuuli repii puiden viimeisiä lehtiä
ja paiskoo niitä pitkin maita.

Elämä repii ihmisiä,
paiskoo odotukset
ja toiveet katuojiin.

Syksyn tuuli raastaa kesän hedelmät,
elämän syksy raastaa ihmismielen.

Kauniit hetket ihmisten kesken,
vaihtuvat valuviin silmiin,
kirpaiseviin itkuihin.

Talvi ajaa luonnon horrokseen,
kylmyys asuu myös ihmisen sydämessä.

Pitkä pimeys kylmyyden keskellä,
lasittunut katse ikkunassa,
vailla toivoa.

Pieni pilkahdus kynttilän lepattavaa liekkiä,
tuulen armoilla,
ihmisen ajatusten raunioilla.

Jaksaako vielä toivoa,
uskaltaako odottaa nousevaa kevättä?

Puhaltaako lämmin tuuli vielä joskus,
kylmän sydämen huurteistaan.

Ehkä!

Ehkä vielä,
on vain uskottava.

On vielä ihmisaurinkoja,
vielä lämpimiä hymyjä,
jotka sulattavat huuruisen sydämen.

Puet vielä resuisen,
revityn vaatteesi
ja seisot lähes alastomana ihmisten keskellä,
ehkä vielä,
joku huomaa mielesi palelevan.

Tarjoaa sinulle parhainpansa,
kauniin mielen.
7311
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Neljäs säkeistö satuttaa, koskee.

Koko runo on koskettava ja siinä on syksyn sävel
luonnon " kuolema " koettavissa.

Onneksi siinä on myös toivoa kaiken keskellä.

Kiitos, pidin kovasti.

Äänestä
  • Palautteesta.
    Repivät riimit koskettaa kaikkia joskus.

    Äänestä

Elämä repii ihmisiä,
paiskoo odotukset
ja toiveet katuojiin.

---

Tuo repi auki
ja hetkeksi itku -
on niin totta.

Äänestä
  • on sydämen paikkailua...

    Äänestä

Kompuroida ja nousta - Epäuskoa - Kysymyksiä -

Uskoa kuitenkin - Valo ja - Ihminen - On!

..Talvessakin..... ;þ *Muru tirsottaa* Mukvaa illatsua d_d !

Äänestä
  • ihminen kompuroi läpi elämän,,
    kuka keksisi hyvät polvisuojat?
    Hauskaa iltaa kiitos samoin.

    Äänestä

huomaa vielä mielesi palavan ja tarjoaa sinulle liekehtivän mielen...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


deep-diver kirjoitti:

Katson,
kuinka tuuli repii puiden viimeisiä lehtiä
ja paiskoo niitä pitkin maita.

Elämä repii ihmisiä,
paiskoo odotukset
ja toiveet katuojiin.

Syksyn tuuli raastaa kesän hedelmät,
elämän syksy raastaa ihmismielen.

Kauniit hetket ihmisten kesken,
vaihtuvat valuviin silmiin,
kirpaiseviin itkuihin.

Talvi ajaa luonnon horrokseen,
kylmyys asuu myös ihmisen sydämessä.

Pitkä pimeys kylmyyden keskellä,
lasittunut katse ikkunassa,
vailla toivoa.

Pieni pilkahdus kynttilän lepattavaa liekkiä,
tuulen armoilla,
ihmisen ajatusten raunioilla.

Jaksaako vielä toivoa,
uskaltaako odottaa nousevaa kevättä?

Puhaltaako lämmin tuuli vielä joskus,
kylmän sydämen huurteistaan.

Ehkä!

Ehkä vielä,
on vain uskottava.

On vielä ihmisaurinkoja,
vielä lämpimiä hymyjä,
jotka sulattavat huuruisen sydämen.

Puet vielä resuisen,
revityn vaatteesi
ja seisot lähes alastomana ihmisten keskellä,
ehkä vielä,
joku huomaa mielesi palelevan.

Tarjoaa sinulle parhainpansa,
kauniin mielen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu